Amon Amarth ei saa aikaiseksi levyn nimensä mukaista kiihkoa

Berserkkien kerrotaan olleen skandinaavisia villejä sotureita, jotka taistelivat kiihkeän raivon vallassa. Tämä Odinia palvova armeija uskoi olevansa haavoittumaton. Berserkkien kiihkeä tila on saattanut olla seurausta suopursuilla maustetun oluen juomisesta. Siinäpä oivallinen lähtökohta ruotsalaisen melodeath-yhtye Amon Amarthin uudelle levylle, joka on nimetty näiden sotureiden mukaan. Mutta pystyykö tämä levy saattelemaan kuulijansa kiihkoisaan tilaan ja kalisuttelemaan taistelukilpiä?

Levyn aloittava “Fafner’s Gold” lähtee liikkeelle introlla, joka tavallaan saattelee taisteluun. Hyvin pian mukaan tulee erittäin tutun kuuloinen Amon Amarth. Vokalisti Johan Hegg ärjyy entiseen malliin taisteluhuutojaan, tremoloriffit täyttävät biisin ja melodiat kuljettavat tarinaa eteenpäin; tuplabasari-ilotulitusta saa heti myös kuulla koko biisin täydeltä. Tällaisena kansa on tottunut Amon Amarthin kohtaamaan – ja kuulijakunta saa taas, mitä osaa odottaakin.

Tuttuudessa piilee “Berserker”-levyn kohdalla myös sudenkuoppa. Levyä kuunnellessa tulee koko ajan mieleen: “Milläs Amon Amarthin aikaisemmalla levyllä olen kuullut tämän aiemmin?” Kappaleet ovat kyllä ehtaa Amon Amarthia, mutta eivät kuitenkaan niin tuoreella tavalla, että ne tempaisisivat mukaansa kuten vanhempi tuotanto.

Sanoituksetkin noudattelevat bändille tuttua kaavaa: Odin ja viikingit seikkailevat eri kappaleissa entiseen tapaan musiikin laukatessa sotahevosen tavoin eteenpäin. Niskuroiva kaakki tässä kuitenkin taitaa olla, koska voitokkaaseen juoksuun se ei yllä.

Levyn keskipaikkeilta löytyvä “Shield Wall” nousee omaksi suosikikseni tällä tasapaksulla levyllä. Kappaleen puolivälin hitaampi osio rytmittää kokonaisuutta mukavasti. Mutta mistään mestariteoksesta ei tässäkään ole kysymys. “Valkyria”-biisin piano-osuus puolestaan lähinnä ärsyttää. “Raven’s Flight” olisi varmasti miellyttänyt jollakin aikaisemmalla Amon Amarthin levytyllä, mutta nyt se tuntuu lähinnä olevan kopio menneistä kulta-ajoista.

Uusiutumattomuuden ja aikaisempien tuotosten toiston lisäksi “Berserkerin” ongelma on tasapaksuus. Levyltä ei hyppää esille yhtään helmeä, vaan kappaleet ovat hyvin toistensa kaltaisia. Tämä tietysti voi kertoa myös tasalaatuisuudesta, mutta tässä tapauksessa se johtaa eittämättä myös siihen, että levy voi pyöriä soittimessa ties kuinka monta kertaa, eikä siihen kiinnitä juurikaan huomiota. Hiukan hidastempoisempi “The Berserker at Stamford Bridge” tavoittelee hiukan vaihtelevuutta muttei onnistu saamaan sitä riittävästi aikaiseksi. Itsessään tämä kappale vain junttaa eteenpäin sitkeän taistelijan tavoin. Tämän levyn biisit toimivat itse asiassa paremmin yksittäin kuunneltuna kuin kokonaisuutena. Tällöin teos ei puuduta niin paljon kuin kertarykäisyllä läpi kahlattuna.

Pientä uusiutumista Amon Amarthilta nyt kaipaisi, ettei se jäisi vain yhden asian ympärillä jauhavaksi viikinkitarinoista ammentavaksi bändiksi. Sinällään homma on paketissa, vaikka pari vuotta sitten yhtyeeseen tullut rumpali Jocke Wallgren ei ehkä yllä osaamiseltaan samalle tasolle kuin Fredrik Andersson. Kitaristit osaavat asiansa ja Johan Heggin ärjyntää on aina yhtä mukava kuunnella. Mutta yksin tämä osaaminen ei riitä, jos biisimateriaaliin ei saada uutta potkua.

“Berserkeriä” kuunnellessa tuli lähinnä ikävä “With Oden on Our Side” -levyn aikaista Amon Amarthia. Silloin bändi tuntui vielä jotenkin tuoreelta, nyt tätä tunnetta ei saavuttanut. “Berserker” ei siis hyökännyt villisti taisteluun vaan ennemminkin jäi rinkiin seuraamaan, kun tosimiehet tappelevat.

6/10

Kappalelista:

  1. Fafner’s Gold
  2. Crack the Sky
  3. Mjolner (Hammer of Thor)
  4. Shield Wall
  5. Valkyria
  6. Raven’s Flight
  7. Ironside
  8. The Berserker at Stamford Bridge
  9. When Once Again We Can Set Our Sails
  10. Skoll and Hati
  11. Wings of Eagles
  12. Into the Dark

Amon Amarth Facebookissa

 

 

 

Kommentoi julkaisua