Amoral ja Inkvisitor korkkasivat viikonlopun vauhdikkaasti Kerubissa
Voiko viikonloppu alkaa paremmin kuin hyvän livemusiikin parissa? No ei. Perjantaina 28. toukokuuta suuntasin Joensuun Ravintola Kerubiin toipumaan pitkäveteisestä työviikosta ja nauttimaan illan musakattauksesta. Yritin houkutella kavereitakin mukaan, mutta varsin huonolla menestyksellä. Itselläni oli vaikea keksiä yhtään hyvää tekosyytä jättää menemättä, kun tarjolla oli kuitenkin kaksi kovaa metallibändiä, Amoral ja Inkvisitor.
Jyväskylän energinen rässikokoonpano Inkvisitor lämmitteli salia täydellä teholla keikan alusta alkaen. Olen nähnyt Inkvisitorin livenä kahdesti aikaisemmin, joten tiesin jo ennalta, että luvassa on sellainen show, että oksat pystyyn. Vaikkei porukkaa ollut kovin paljoa paikalla, bändi jaksoi ylistää joensuulaista yleisöä moneen otteeseen, onhan kyseessä yhtyeen suosikkikaupunki heti Jyväskylän jälkeen. Vauhdikkaaseen puolen tunnin settiin mahtui vajaa tusina vanhoja ralleja, sekä äskettäin julkaistu uutuussingle “Dark Arts of Saguine Rituals”. Päätösbiisinä toimi, kuten arvata saattoi, “Black Vomit”. Sen aikana saatiin pystyyn reipas pitti, jonne myös laulaja Aapo Vuori ja kitaristi Jesse Kämäräinen riensivät mukaan. Keikka ei siis jättänyt kylmäksi tälläkään kertaa, ja en malta odottaa uutta materiaalia sekä Inkvisitorin seuraavaa Joensuun keikkaa.
Mainos päättyy
Pienen paussin jälkeen lavalle asteli Amoral. Odotin, että keikka starttaisi rauhallisesti yhtyeen uuden “In Sequence” -albumin nimikko-, ja samalla aloitusraidalla, mutta sen sijaan kuultiin “Helping Hands”, joka ei toki ole huono aloitusbiisi sekään. Totta puhuen tutustuin Amoralin tuotantoon kunnolla vasta muutama päivä ennen keikkaa. Sen verran suuren vaikutuksen se ehti kuitenki tehdä, että pitkän työviikon jaksoi painaa läpi, kun tiesi, että perjantaina pääsee todistamaan tätä mahtavaa bändiä myös livenä.
Noin puolet setistä koostui uuden albumin biiseistä, mutta kuulijoita hemmoteltiin myös vanhoilla kipaleilla, kuten “Beneath”, “Prolong a Stay” ja “Showdown”. Tämä väsymätön kuusikko osaa yhdistää tiukat ja progemaiset riffinsä, kauniit melodiansa, sekä örinän ja puhtaan laulun toimiviksi kokonaisuuksi myös livenä, minkä ansiosta keikan seuraaminen oli herkkua sekä korville että silmille. Oli myös kiva kuulla, miten puhdas Ari Koivusen lauluääni onkaan livenä. Eihän siitä olekaan kuin noin yhdeksän vuotta, kun viimeksi olen itse hänet lavalla nähnyt.
Yleisöä oli surullisen vähän, mutta suurimmalla osalla näytti olevan hyvä meininki. Bändi otti reippaasti kontaktia yleisöön, erityisesti erääseen eturivissä seisoskelleeseen nuoreen juippiin, joka räpläsi puhelintaan suurimman osan keikasta. Kitaristi Ben Varon kävi jo keikan alkupuolella huitomassa jätkää kitarallaan, ja pian myös laulaja-kitaristi Niko Kalliojärvi kumartui toviksi ihmettelemään, mikä siinä puhelimessä niin kiehtoo. Itseäni ainakin ärsyttäisi suunnattomasti, jos joku tuijottaisi keikallani puhelintaan. Älkää ottako mallia tuollaisesta käytöksestä, vaan keskittykää musiikkiin kaikilla aisteilla!
Noin muuten bändin menoa oli erittäin mieluisaa seurata. Kitarat vinkuivat, tukat heiluivat ja herrat jaksoivat hassutella pitkin keikkaa. Show’sta jäi kaikenkaikkiaan todella hyvä fiilis, ja kovasti haluan päästä yhtyeen keikalle uudestaankin. Olisin tosin toivonut, että paikalle olisi tullut enemmän porukkaa. Jos pikkurahalla pääsee näkemään kaksi noin kovaa bändiä, on turha esittää tekosyitä, miksei keikalle voisi mennä. Kun Amoral tai Inkvisitor seuraavan kerran saapuu keikkailemaan kotikaupunkiisi, mene ihmeessä katsomaan ja ota kaverit mukaan – ette tule katumaan!
Amoralin settilista
“Helping Hands”
“The Next One to Go”
Mainos päättyy
“The Betrayal”
“Snake Skin Saddle”
“Defuse the Past”
“Beneat”
“Rude Awakening”
“Showdown”
“Prolong A Stay”
“On the Other Side pt. 1”
Mainos päättyy
Raportti ja kuvat: Iina Ryynänen
