Amorphis
Kotimaisen metallin ehkäpä tunnetuimpiin nimiin lukeutuva Amorphis on julkaisemassa uutta ”Under the Red Cloud”-albumiaan 4. syyskuuta Nuclear Blast Recordsin kautta. Julkaisu on kunnioitettavaan 25 vuoden ikään ehtineen sekä vuosien varrella musiikkityyliään jonkin verran muuttaneen yhtyeen 12. täyspitkä. Kaaoszine tavoitti Skypen välityksellä yhtyeessä vuodesta 2005 lähtien vokaalipuolta hoitaneen Tomi Joutsenen, jonka kanssa keskustelimme muun muassa tästä uudesta albumista, tulevasta kiertueesta sekä bändin urasta.
Terve! Mitenkäs vuosi 2015 on kulunut tähän mennessä Amorphiksen kanssa?
Tomi Joutsen: Alkuvuosi meni aika pitkälle levyä äänitellessä. Levyn äänittäminen, esituotanto ja harjoitteleminen kaikkineen otti aika paljon aikaa. Keikkoja ei hirveästi sen takia ollut.
Tämä kesä taas on mennyt aika pitkälti noitten ”Tales From The Thousand Lakes” -juhlakeikkojen parissa. Mukavahan sitä levyä on soitella, ja varsinkin Tuskassa kaikki onnistui tosi hyvin, kun oli metalliyleisö ja bändin kotikaupunki. Se oli ehkä paras noista keikoista. Totta kai se on hyvä ja tärkeä levy, ja laulajanakin pääsee suht helpolla, kun pitää vaan öristellä menemään, joten sitä on ollut oikein kiva soittaa.
Itse asiassa mun mielestä aika hyvällä tahdilla on vedetty, ettei oo tullut mikään burn out. Äänittäminen kesti toki pitkään, mutta se oli semmoista kivaa tekemistä koko ajan. Keikkoja on ollut, mikä on muusikon ammatissa tietenkin ihan hyvä, että rahaa tulee jostain. Mun mielestä on saatu aika hyvin aikataulut natsaamaan; on tehty paljon duunia, mutta kukaan ei oo varmaan polttanut itseään loppuun. Ihan hyvillä meiningeillä on mennyt.
Teiltä on tulossa nyt 12. täyspitkä ”Under the Red Cloud” syyskuussa. Miten kuvailisit albumia? Onko tällä albumilla jotain uutta?
Tomi Joutsen: Vaikea tietenkin itse sanoa, mutta kyllä mä luulen, että Jens Bogrenin käyttö tuottajana jollain tavalla kuuluu levyltä. Hänen kanssaan sovitettiin albumi ja haluttiin antaa hänelle vapaat kädet tuottaa se. Jens ei säveltänyt mitään vaan teki enemmän sovittelua, palikoiden vääntämistä ja tempojen kanssa taistelua.
Musatyylillisesti siellä saattaa olla joitain uusia elementtejä, kuten uusia soittimia, mutta en nyt ala valehdella ja sanoa, että se on kuin täysin uudestisyntynyt Amorphis, koska se ei todellakaan sitä ole. Kyllä mä luulen, että ne jotka diggaa esimerkiksi ”Circlestä”, diggaa tästäkin. Erilaista siihen verrattuna tällä levyllä on ehkä se, että tässä on enemmän örinää ja vierailijoita on käytetty jonkin verran. Ja tämä on Jensin ansiosta kokonaisuutena ehkä vähän mietitympi paketti. Mä luulen, että varsinkin se kymmenen biisin peruslevy on erittäin kompakti. Ainakin omasta mielestäni siellä ei oo yhtään turhaa nuottia ja se on mietitty niin pitkälle, kun vain voidaan miettiä meidän tapauksessa.
Tätä levyä on verrattu ”Elegyyn”, ilmeisesti koska se on suhteellisen raskas ja sisältää paljon örinää. Onko teillä ollut sellainen ajatus, että haluaisitte viedä bändiä juurilleen?
Tomi Joutsen: Eipä oikeastaan ole mietitty yhtään semmoista. Lauluissa meillä oli esituottajana Joonas Olsen, joka on tehnyt ainakin Callistoa mutta enimmäkseen tuottanut semmoista pop-kamaa. Hän on tosi rautainen ammattilainen. Hänen kanssaan tehtiin kuusi päivää esituotantoa lauluihin ja siinä sitten mietittiin, mihin kohtaan tulisi örinää ja mihin puhdasta. Kun sitten Jensin kanssa tehtiin lopullisia säätöjä, hän halusi vielä lisää örinää. Eli se idea mennä rankemmaksi ei tavallaan tullut bändiltä itseltään vaan tuottajalta.
Eivät ne biisit tietenkään hirveästi muutu, mutta se örinöitten lisääminen tekee ehkä levystä raskaamman. En mä tiedä, onko ne biisit hirveästi raskaampia kuin esimerkiksi ”Circlellä”. Ei siis ollut todellakaan mikään tietoinen valinta lähteä ”Elegyn” suuntaan. En tiedä, tekeekö tästä elegymäisemmän se, että siellä on vähän enemmän itämaista vibaa ja örinää, mutta missään vaiheessa ei ollut semmoista ajatusta, että lähdettäisiin juurille.
Entä millaisia teemoja lyriikat käsittelevät? Onko kyseessä konseptialbumi?
Tomi Joutsen: Kyllä mä luulen, että ne on enimmäkseen erillisiä biisejä; tämä ei siis ole ainakaan mikään konseptialbumi. Sanat kirjoittaneella Pekka Kainulaisella oli muutamia keloja. Hän on työstänyt semmoisia puuveistoksia, joissa on neljä universumin kannattajaa – neljä elementtiä, jotka toistuvat maailmankaikkeudessa: vuodenajat ja mitä kaikkea näitä nyt on. Tuo oli yksi juttu, jota hän halusi tuoda mukaan, ja tämä näkyy myös kansitaiteessa. Siinä on neljä patsasta, jotka kuvaavat sitä hommaa. Ja varmaan muutamia juttuja on otettu mukaan maailman tämänhetkisestä yleisestä tilasta, jonka Pekka ja varmaan moni muukin näkee aika huonona. Levyn nimi ”punaisen pilven alla” on ehkä sellainen viitekehys, joka tässä on, tai ehkä tunnelma, joka tällä levyllä toistuu, mutta se ei varsinaisesti oo mikään teema.
Toimittajat ovat kyselleet, onko lyriikat otettu Kalevalasta. Tällä kertaa sinänsä ei ole, mutta lyriikoissa on paljon luontoon liittyviä asioita, maisemia, hyvin suomalaista meininkiä. Kyllä siinä se pohjapoljento on hyvin samanlainen kuin Kalevalassakin, jossa on paljon luontojuttuja. Kyllä varmaan kaikki Pekan lyriikat jollain tapaa sellaiseen Kalevala-tunnelmaan menee oikein hyvin. Kun meidän musiikissakin on aina sitä kansanmusiikkimeininkiä mukana, niin kyllä ne aika luontevasti joka kerta osuvat kohdilleen.
Millainen oli levyn sävellys- ja äänitysprosessi?
Tomi Joutsen: Siinä oli oikeastaan aika samanlainen lähtökohta, kuin on ollut muillakin albumeilla. Jengi säveltelee biisejä kotonaan ja tekee niistä demoja joillain yksinkertaisilla tietokoneohjelmilla. Niitä sitten lähetellään puolin ja toisin, kuunnellaan ja aletaan pikku hiljaa treenaamaan.
Jossain vaiheessa tosiaan toivottiin, että saataisiin Jens mukaan, koska haluttiin semmoinen ihan oikea tuottaja, joka ottaisi vastuun koko levyn tekemisestä ja varsinkin esituotannosta. Onneksi sitten saatiinkin Jens messiin, hän tekee nähtävästi tällä hetkellä vain muutaman bändin vuodessa kokonaan, enimmäkseen hän miksaa. Sitten kun saatiin hänet mukaan ja alettiin työstää, kävi ilmi, että hän on aika pedantti kaveri kaikessa, mitä tekee. Hän tykkää hinkata ja ottaa hirveän vastuun ja tutustuu biiseihin paremmin, kuin me itse jaksetaan. Mä luulen, että hänellä oli se paketti paremmin kasassa kuin yhdelläkään bändin jäsenistä. Hän haluaa varmistaa, että albumi vastaa sitä laatua, minkä hän haluaa tuottajana antaa. Oli hieno kokemus työskennellä hänen kanssaan. Tehtiin hommia tavallaan kuin toimistoaikoina, mutta taide edellä. Jens on oikeastaan hauska tyyppi. Hän on joistain hommista todella tarkka, mutta sitten kun haetaan jotain soundeja, esimerkiksi kokeillaan jotain delaytä, hän on valmis häröilemään. Oli kiva, että hänestä löytyi molemmat puolet.
Teillä on albumilla vierailemassa Eluveitiesta tuttu Chrigel Glanzmann, mm. Opethissa soittanut Martin Lopez ja Trees of Eternityssa laulava Aleah Standbridge. Millaista oli työskennellä heidän kanssaan?
Tomi Joutsen: En tiedä, koska äänitettiin kaikki niin, että meistä kukaan ei ollut mestoilla. Nämä olivat oikeastaan aika pitkälti Jensin ideoita, ja hän itse asiassa toteutti nämä kaikki studiossa sen jälkeen, kun olimme itse jo lähteneet. Oltiin toki avoimin mielin mukana. Aleah ja Martin olivat tuttuja jo ennestään. Chrigel ollaan varmaankin nähty muutaman kerran naamatusten, mutta hän ei ollut ainakaan mulle tuttu tyyppi. Mutta hienoa, että kaikki suostuivat. Nostan kyllä hattua, että he lähtivät mukaan.
Entä miten sävellyspuoli näissä hoitui, kun ette varsinaisesti olleet vierailijoiden kanssa tekemisissä?
Tomi Joutsen: Luulen, että Jensillä oli aika selvät sävelet, mitä hän heiltä halusi. Itse asiassa Lopez oli ainoa, joka äänitti itsekseen ilman Jensiä, mutta muut ovat varmaan aika pitkälti äänittäneet Jensin toiveiden mukaisesti.
En voi sanoa, että vierailijat olisivat levyllä liian esillä. Toki on hienoa, että he olivat mukana ja ovat tehneet hienoa jälkeä. Tekee ehdottomasti ekstraa tälle levylle ja on siistiä, että on tämmöisiä.
Lähdette syyskuussa taas kiertueelle. Mitä siltä on odotettavissa? Millaista settiä on luvassa?
Tomi Joutsen: Vähän riippuu. Kaikista isoin on tietenkin se Nightwish-lämppärirundi, joka alkaa muistaakseni marraskuun loppupuolella. Se on viiden viikon setti, jossa on mukana Nightwish, Arch Enemy ja me. Siinä on paljon isoja keikkoja, joista osa on nähtävästi jo loppuunmyyty. Se tulee olemaan meille iso haaste, koska siellä on paljon sellaista jengiä, joka on tullut katsomaan Nightwishia ja jolle me ollaan täysin tuntematon bändi, joten siellä joutuu voittamaan paljon faneja puolelleen. Settilistan tekeminen tulee olemaan aika hankalaa, kun ollaan illan ensimmäinen bändi ja soittoaika on jotain 40 – 45 minuuttia. Siinä ajassa pitäisi promotoida uutta levyä ja soittaa siltä vähintään kolme biisiä, mutta näitä levyjä on tosiaan tässä uran aikana tullut muutama tehtyä. Mutta onneksi Nightwish keikkailee aina pari, kolme päivää putkeen ja pitää sitten välipäivän, joten me täytetään jonkin verran niitä välipäiviä omilla keikoilla, joilla on sitten aikaa soittaa vähän pidempiä settejä. Siitä tulee itselle henkilökohtaisesti aika raskas rundi, saa nähdä miten kalusto kestää. Siellä on aika isoja paikkoja, Lontoon Wembley areena ja sellaisia. Ollaan me aikaisemminkin soitettu isoissa paikoissa, mutta ei rundiolosuhteissa. Jännittää, jos suoraan sanoo, mutta onhan se hieno tilaisuus.
Suomessa tehdään muutama keikka, ja mä luulen, että ne Suomen keikat on aika hyvä koulu loppuvuoden isoa rundia varten, koska siellä varmasti huomaa, mitkä biisit toimii livenä ja mitkä ei. Siellä varmasti tullaan soittamaan paljon uutta matskua.
Amorphis on julkaissut 25-vuotisen uransa aikana levyjä melko tiuhaan tahtiin. Miten olette onnistuneet pysymään niin aktiivisina?
Tomi Joutsen: Siihen on vaikea antaa yhtä selitystä, koska siihen vaikuttaa mun mielestä niin moni asia. Yksi on tietenkin se, että me on tehty tätä jo monta vuotta päätoimisesti. Itse oon ollut periaatteessa pois päivätöistä varmaan kahdeksan vuotta. Tällä hetkellä kellään ei ole päiväduunia, eli me tehdään tätä elääksemme, mikä on toisaalta tylsä asia, mutta toisaalta se antaa meille mahdollisuuden keskittyä tähän. Päiväduuni ei tavallaan syö luomisen tai rundaamisen riemua, joten on akut ladattuina aina, kun lähtee reissuun.
Varmaan myös se vaikuttaa, että meidän kokoonpano on ollut aika stabiili oikeastaan koko sen ajan, mitä mä oon ollut mukana. Henki on hyvä eikä tapella. Meillä on myös hyvä diili managementin kanssa, meillä on tosi hyvä keikkamyyjä ja hyvä levy-yhtiö, joka tekee hyvää promoa. Ja sitten on hyvät teknikot, totta kai. Meillä on jotenkin paketti niin hyvin kasassa tällä hetkellä. Jos joku näistä levähtää käsiin, se alkaa heti vaikuttaa.
Ollaan me tehty paljon duunia, enkä mä sano, että kaikki keikat on olleet briljantteja. Mutta kyllä me aina täysillä yritetään tehdä ja halutaan soittaa keikkoja ihan missä vain. Täytyy olla ylpeä siitä, että pystyy tekemään tämmöistä musiikkia. En nyt sano, että oltaisiin mikään undergroundein bändi, mutta kyllä tuo meidän musiikki on mun mielestä edelleen joiltain osin epäkaupallista, joten on ihmeellistä, että pystytään edelleen tekemään tätä näinkin isolla volyymilla.
Onkos teillä tuon kiertueen lisäksi vielä muita tulevaisuudensuunnitelmia?
Tomi Joutsen: Eipä oikeastaan. Kyllä mä tietenkin toivoisin, että tämmöinen sykli, että rundataan ja tehdään levyjä, jatkuisi tässä vielä niin pitkään kuin mahdollista. Tämä on ihan kiva elämäntapa, ja mun mielestä meillä on aika hyvä rytmi. Totta kai toivotaan, että hommat kasvaisi vielä isommaksi. En nyt tarkoita mitään Nightwish-isoutta, vaan että edelleenkin pystyttäisiin jatkamaa hommia ja satsaamaan tulevaisuuteen jollain tavalla.
Ei mulla itselläni ainakaan mitään haaveita oikeastaan enää oo, kaikki mitä olisi nuorena pystynyt haaveilemaan, on varmasti toteutunut jo moninkertaisesti. Mä luulen, että ensi vuonna tehdään oma Euroopan rundi, toivottavasti saataisiin koluttua joitain uusiakin maitakin. Ja tietenkin toivon, että tuo Jenkkien puoli lähtisi vähän paremmin käyntiin, kun ei ole oikein saatu siellä mitään järkeviä rundeja aikaiseksi. Ei kai tässä muuta. Tietenkin toivoisin, että henki pysyisi hyvänä ja porukka terveenä, eipä kai sitä muuta voi ihminen toivoa.
Suuret kiitokset haastattelusta ja onnea tulevan levyn kanssa! Haluaisitko vielä lopuksi sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille?
Tomi Joutsen: Toivon, että porukka käy kuuntelemassa uuden levyn. Luulen, että siellä on vähän kaikille jotain. Toivoisin, ettei tämä ole semmoinen levy, joka menee vain hutaisemalla ohi vaan jolle ihmiset antaisivat muutaman kuuntelukerran. Sieltä löytyy paljon mielenkiintoista matskua. Omasta mielestäni tehtiin kaikkemme tämän levyn eteen ja toivon, että ihmiset antaisi sille arvoa.
Haastattelu: Eveliina Torniainen