Amorphis, Red Moon Architect @ The Circus, Helsinki 10.10.2015

Amorphis on tällä hetkellä kovassa nosteessa. Paitsi että reilu kuukausi sitten yhtye julkaisi uuden, niin kriitikoilta kuin faneiltakin kiitosta niittäneen ”Under the Red Cloud”-albumin, ilmestyi aiemmin kesällä Markus Laakson kirjoittama bändin vaiheita seikkaperäisesti ruotiva opus. Molempiin tekeleisiin tutustuttuani ja hyväksi havaittuani oli vain luontevaa, että tulevan Euroopan kiertueen kynnyksellä olisi bändin nykyinen livekuntokin katsastettava.

Yleisön lämmittelystä vastasi Kouvolasta ponnistava Red Moon Architect. Sain ensikosketukseni tähän orkesteriin keväällä Nosturissa sen toimiessa Barren Earthin lämppärinä, eikä mikään ole olennaisesti muuttunut sitten viime näkemän. Vielä tässä vaiheessa iltaa yleisöä oli vaatimattomasti, mutta siitä huolimatta Red Moon Architect soitti 45-minuuttisen setin rehtiä doom metalia antaumuksella ja selvästi kiitollisina saamastaan tilaisuudesta toimia yhden maamme merkittävimmän metallibändin lämppärinä. Vannoutuneita fanejakin yleisössä oli ja keikan jälkeen paitakojun ohi kulkiessani kuulinkin jonkun lontoota puhuvan antavan bändille ylistävää palautetta.

Kun Amorpis aloitti soiton hieman kello yhdeksän jälkeen, oli tupa ehtinyt jo täyttyä ääriään myöten. Laulaja Tomi Joutsen kuuluttikin keikan alkupuoliskolla, että The Circus on loppuunmyyty. Hyvä niin, sillä bändi tykitti sellaisen setin, että sitä kelpasikin olla todistamassa 1500 silmäparia.

Keikkasettiin oli valikoitunut yhteensä kuusi kappaletta bändin tuoreimmalta albumilta ”Under the Red Cloud”. Muusikoiden puolesta itsevarmuutta uutukaisen suhteen siis löytyy, eikä perusteetta: The Circuksen yleisö otti avosylin vastaan uutuuttaan verestävät veisut siinä missä vanhatkin hitit. Synkästi tunnelmoiva ”Enemy at the Gates” edusti yleisölle ainakin toistaiseksi vähän vieraampaa osastoa, mutta sinkkulohkaisut ”Death of a King” ja ”Sacrifice” olivat kaikille kuin kauan kaivattuja tuttuja, joita tosin näkee vasta ensimmäistä kertaa. ”Bad Blood” kertosäkeineen puolestaan oli niin vetovoimainen, että juro kriitikkokin yllätti itsensä hoilaamasta sen mukana.

Kuudentoista kappaleen settiin mahtui toki paljon vanhaakin materiaalia. Siinä missä ”My Kantele” kuuluu Amorphisin keikkojen vakioarsenaaliin ja ”Drowned Maid” oli menneen kesän ”Tales From the Thousand Lakes”-vetojen tiimoilta tuoreessa muistissa, oli ”On Rich and Poor” piristävä ja tervetullut kierrepallo. ”Drowned Maidiin” puolestaan antoi lisämaustetta Tomi Joutsenen ja bändin entisen laulajan, eli Tomi Koivusaaren välinen duetto. Koipparin tuttu kalmankorina irtosi mieheltä sen verran väkevästi, että olisi voinut saman tien laulaa vaikka koko kappaleen. Joutsenkin totesi jääneensä toiseksi multakurkkujen välisessä taistossa, ja ihan aiheesta. Tomi Joutsenta laulajana ja varsinkaan keulakuvana vähääkään väheksymättä, kyllä Koivusaaren herkkä tulkinta vaan sopii paremmin bändin muinaismuistobiiseihin.

Varsinaisen setin päättänyt ”House of Sleep” puolestaan on ehtinyt kyllästyttämään jopa kaltaiseni Amorphis-myöhäisherännäisen, vaikka yhteislaulu ynnä muut suosionosoitukset tälle täydeltä klubilta heltisikin. Toisaalta ”The Smoke” säästyi täten paljon karismaattisempana vetona koko illan viimeiseksi, ja kyseisessä kappaleessa Tomi Joutsen pääseekin näyttämään parasta osaamistaan niin puhtaan laulun, kuin ärjymisenkin osalta tarttuvien melodioiden säestämänä. Erityismaininnan ansaitsee myös Santeri Kallio, jonka kosketinkuviot soivat entistäkin rikkaampana ja monipuolisempana heidän uudella levyllä kuin myös The Circuksen keikallakin.

Pientä huolenhäivää keikalla aiheutti molempien kitaristien tekniset ongelmat ja myöhemmin samassa paikassa olleet Elastisen jatkobileet, joiden pelkäsin jättävän Amorphisin leikin lyhyeen. Onneksi kumpikaan ei onnistunut iltaa pilaamaan, ja loppuaplodien päätteeksi klubilta poistui auliisti hymyilevä bändi ja päälle toista tuhatta tyytyväistä fania. Edellinen ”Circle”-albumi ampaisi Amorphisin menestyksekkäälle, lähes kaksi vuotta kestäneelle maailmankiertueelle. Jos se musiikin laadusta ja soittajien intohimosta on kiinni, on bändille luvassa ”Under the Red Cloudin” myötä vähintään samanlainen suksee.

Teksti: Ossi Kumpula

Kuvat: Markus Helander