Amorphis täytti Helsingin jäähallin lauantaina

Amorphiksen Suomen-kiertue jatkui Helsingin jäähallissa lauantaina 10.11. Tämä kotimaan jättiläinen on ottanut kiertueelle mukaan paljon maineikkaita nimiä, kuten Children of Bodom, Stratovarius ja Lost Society. Black boxiin, kuten edellisenä iltana Turkuun, mukaan oli saatu tanskalaisvahvistus Myrkur.

Hiukan ennen seitsemää sisäänpääsy sujui vaivattomasti. Narikan jonossa fiilis oli hiukan toinen. Koskaan en ole ilmaisia ämpäreitä jonottanut, mutta se tuntuisi todennäköisesti tältä. Onneksi tällä kertaa kenenkään ei tarvinnut pelätä, että ämpärit loppuisivat kesken. Musiikkia tänne tultiin vastaanottamaan, ja aikaa oli vielä reilusti ennen Myrkurin aloittamista. Ympärillä kuului suomen lisäksi englannin ja saksan kieltä. Paikalle ol saapunut ihmisiä myös kotimaan rajojen ulkopuolelta, mikä ei yllättävää ollut, Amorphiksen olleessa kyseessä.

Myrkur

Vahvasti mielipiteitä jakanut Myrkur aloitti klo 19.30. Ihmisiä oli selvinnyt jo ihan mukava määrä narikkajonosta. Tässä vaiheessa tajusi myös jäähallin kylmyyden ja sai miettiä, kannattiko sitä takkia edes jättää narikkaan. Suurin väkijoukko vietti aikaansa anniskelualueen puolella, joten lavan edustalla sai itselleen hyvin tilaa. Tätä nautintoa ei varmasti olisi luvassa Amorphiksen soittaessa. Myrkur ei lukeudu bändeihin, joita itse juurikaan kuuntelisin. Tuskassa 2016 kävin tämän katsomassa ja silloin jäi kyllä ihan hyvä kuva esiintymisestä. Mielenkiintoiselta esiintymisen aloitus vaikutti nytkin. Lavalla oli utuinen, synkkä tunnelma. Soittajat olivat verhoutuneet mustiin huppuihin Amalie Bruunia lukuun ottamatta, jonka hento vaalea olemus jotenkin täydensi näkymää. Keikalla kuultiin moneen kertaan sykähdyttävä näyte siitä, mihin tämän naisen ääni pystyy. Aina ei laulun rinnalle tarvita edes soittimia, koska ääni on itsessään niin kaunis. Ääniskaala menee sellaisille tasoille, että välillä se saa kuulijalla kylmät väreet aikaiseksi. Aikaisemmi näkemältäni keikalta minulla on muistikuva, että olisin kuullut enemmän örinää, joka nyt kuitenkin pieneksi pettymyksekseni jäi muutamaan karjaisuun. Välillä koin pieniä tylsistymisen hetkiäkin, johtuen varmasti paljon siitä, etten niin tunne kappaleita. Keikalla kuultiin myös uusi kappale, jonka bändi kertoi esittävänsä ensimmäistä kertaa livenä. Keikka oli varmasti todella mieleinen niille, jotka ovat enemmän Myrkuria kuunnelleet. Musiikin tyyli vaihtelee black metalista folkiin ja paikoin on jopa hiukan doomahtava meininki. En oikeastaan ymmärrä Myrkurin saamaa tiukkaa kritiikkiä. Vaikka tästä ei edelleenkään ehkä tule yksi suosikkibändeistäni, niin ei keikasta taaskaan juuri vikaa löytynyt. Mielestäni on vain hienoa, kun uskalletaan rikkoa black metallin genrerajoja monipuolisesti, jopa popahtavaankin suuntaan.

Myrkur

Ennen Amorphiksen aloitusta reilun puolituntisen sai viettää hiukan ilolientä nauttineen ihmismassan keskellä. Itse lähinnä toivoin saavani jostain vettä, mikä osoittautui lähes mahdottomaksi, niin baaritiskien kuin naisten wc-jonojen vuoksi. Järjestelyissä ei sinänsä ollut mitään vikaa. Se lienee itsestään selvää, että tällaisella keikalla joutuu hiukan jonottamaan. Toivottavasti ne, jotka olivat jo tässä vaiheessa saaneet viihdytettyä itseään alkoholin voimalla siihen kuntoon, että jalat juuri ja juuri kantoivat, muistavat myös jotain keikasta, jota olivat tulleet katsomaan.

Tomi Joutsen

Kuten olin aavistellut, Amorphiksen aloittaessa ei lavan edustalta löytynyt tilaa enää yhtään liikaa. Bändi saapui lavalle kappaleen ”The Bee” alkusävelten soidessa. Näkyvyyden peitti hetkeksi valtava, ärsyttävä puhelinnäyttöjen valtameri. Onneksi esiintymislavalta löytyi korokkeita, joille ainakin Tomi Joutsen näytti välillä nousevan, joten varmasti lyhyemmätkin ihmiset näkivät edes jossain vaiheessa jotain. Keikka alkoi uusimpien kappaleiden voimalla. Vaikka en juuri ole uudempaa Amorphista kuunnellut, nämä ovat väkisin tulleet tutuiksi ja osaan sujuvasti laulaa muun väkijoukon mukana. Yleisö oli vahvasti mukana heti, ja Joutsenen mukaansa tempaava esiintymistaito piti nyt, kuten yleensäkin vahvasti porukan mukana koko keikan ajan. Vaikka Amorphiksen kuunteleminen on nykyään jäänyt itselläni vähän vähemmälle, niin kyllä tämä bändi tulee joka vuosi jossain katsottua. Tämän kaltaisella energialla varustetut esiintymiset eivät ole koskaan huonoja. Nautin myös siitä, kuinka esiintymisestä voi aistia sen, että todella rakastetaan sitä mitä tehdään: musiikkia. Amorphiksen saavutettua mahtavan suosion ympäri maailmaa, aloin ehkä mieltää bändin hetkellisesti ”massamusiikiksi” ja tämän vuoksi kuuntelu jäi vähemmälle. Olen kuitenkin ollut väärässä. On todella upeaa, että tällaisella musiikilla pystytään saamaan kyseinen suosio. Pidän myös upeana tiettyä nöyryyttä, joka bändillä on säilynyt suosiosta huolimatta. Nöyryydestä kertovat hyvin Joutsenen välispiikit keikalla: ”Upeaa, että te olette täällä lähes kaikki katsomassa meitä” ja ”En voi uskoa, että me ollaan näin iso bändi.”

Tomi Koivusaari

Yleisön meno ei missään vaiheessa päässyt yltymään liiallisuuksiin, osittain järjestysmiesten pitäessä huolta asiasta. On ihan ymmärrettävää rauhoitella pieniäkin riehumisia näin suuressa ihmisporukassa. Harvalla kuitenkaan jalat ja pää pysyivät paikallaan hetkeäkään keikasta. Kyllä siinä ajoittain teki itsekin teki mieli laittaa hiukset heilumaan, kun lavalle katseli. Lavalla nähtiin myös tutun näköinen sarvipäinen hahmo vierailemassa, runon kuuluessa taustalla. Lienee ollut taiteilija Pekka Kainulainen itse, joka on monelle tullut tutuksi Amorphiksen kappaleiden sanoittajana ja on ennenkin tässä asussa nähty. Loppua kohden saatiin nauttia bändin vanhempaakin tuotantoa, enkä vaikuttanut olevan ainoa, jolle tämä vanha tuotanto vieläkin toimii. Esimerkiksi ”The Castaway” -kappaleen riffit uppoavat edelleen niin täysiä, että voi vain sulkea silmät ja tuntea kuinka musiikki virtaa kehon läpi. Illan viimeiset kappaleet eivät yllätyksenä tulleet, mutta olivat kyllä niitä odotettuja. ”House Of Sleepin” kajahtaessa soimaan juoksin äkkiä hakemaan takkini narikasta välttääkseni tulevaa jonoa, ja ennen kappaleen loppua ehdinkin takaisin kuulemaan, minkäs muunkaan, kuin kappaleen ”Black Winter Day”. Tähän oli hyvä lopettaa, mutta täytyy todeta, että kylläpä tuntui lyhyeltä ajalta noin puolitoista tuntia tämän bändin soittaessa.

Kiitokset jälleen bändeille onnistuneista keikoista. Allekirjoittanut alkaa nyt tutustua paremmin Myrkuriin ja jatkaa Amorphiksen kuuntelua. Amorphis jatkaa vielä Suomen-kiertuettaan muutaman keikan verran. Keikkatarjonnan voit tarkistaa tästä.

Amorphiksen settilista:

The Bee

The Golden Elg

Sky Is Mine

Sacrifice

Message In The Amber

Silver Bride

Bad Blood

Wrong Direction

The Smoke

Daughter Of Hate

The Castaway

Heard Of The Giant

Hopeless Days

Encore:

Death Of A King

House Of Sleep

Black Winter Day

 

Kirjoittanut: Taru Ruusu

Kuvat: AJ Johansson

Kommentit