Amygdalah kanavoi ihmiskunnan vihan perinteet debyyttialbumilleen: ”Siinä on kytevää vihaa ja raivoa”
Kotimainen naarasmetalliyhtye Amygdalah julkaisee lokakuun lopussa esikoisalbuminsa ”Perinneviha”. Albumin nimi saattaa ensisilmäyksellä antaa ymmärtää, että yhtye olisi julistamassa sotaa perinteitä vastaan, mutta laulaja-kitaristi Silja-Elisa Laitosen mukaan kyse on jostain aivan muusta.
”Perinneviha” ammentaa tunnelmansa ihmiskunnan pitkistä vihan perinteistä aina perisynnistä saatanalliseen sisuuntumiseen ja sodankäynnin mielettömyyteen.
”Siinä on kytevää vihaa ja raivoa”, Laitonen kuvailee tulevaa albumia.
Ensimmäinen maistiainen tulevalta albumilta julkaistiin tänään 2. lokakuuta ”Eteenpäin!”-singlen muodossa. Metallin ja punkin välimaastossa raikuva kappale toimii yhtyeen mukaan suoranaisena käskynä lopettaa iänikuinen rypeminen ja suunnata eteenpäin.
Albumin valmistuminen merkitsee samalla yhden varsin poikkeuksellisen matkan päätepistettä – tai ehkä pikemminkin uuden vaiheen alkua. ”Perinneviha” äänitettiin kesällä legendaarisella Finnvoxilla, vaikka vain muutamaa vuotta aikaisemmin koko Amygdalahia ei ollut edes olemassa.
Kahdenkymmenen vuoden soittotauosta takaisin kitaran varteen
Amygdalahin tarina käynnistyi keväällä 2021, kun Laitonen kaivoi RR5-kitaransa naftaliinista noin 20 vuoden soittotauon jälkeen.
Yhtyeen nimi viittaa mantelitumakkeeseen eli aivojen tunteiden käsittelyyn osallistuvaan osaan. Nimi syntyi Laitosen huomatessa konkreettisesti, kuinka kovalle koetukselle pääkoppa joutui pitkän tauon jälkeen soittamisen pariin palatessa.
Nummelasta löytyivät Vikke ry:n harjoitustilat ja niiden kautta paikallisissa metallipiireissä vaikuttava Harri, jonka avulla yhtyeen varhaisiin kappaleisiin ”Eeva” ja ”Musta Kirja” saatiin rummut. Vähitellen ympärille löytyi muitakin soittajia ja harjoitustilassa alettiin ottaa haltuun cover-kappaleita.
Yksi ratkaisevista hetkistä oli kitaristi Päivi Mölsän löytyminen Muusikoiden.netiin jätetyn hakuilmoituksen kautta.
Jo ensimmäisen puhelun aikana kävi ilmi, että kaksikolla oli vähintäänkin tavallisuudesta poikkeavia yhteisiä kiinnostuksenkohteita: molemmat olivat sattuneet lukemaan saman opinnäytetyön Metallican voimariffeistä.
Mölsä oli vienyt kitarainnostuksensa vielä pidemmälle ja ryhtynyt rakentamaan itselleen omaa Les Paul -mallista kitaraa.
Lohjan suunnalta löytyivät lopulta myös basisti ja rumpali, ja Amygdalahin ensimmäinen varsinainen kokoonpano oli kasassa.
Mokoman ”Irti” laittoi yhtyeen todelliseen testiin
Vuonna 2023 Amygdalah päätti osallistua Laitosen ideoimaan ja Rockwayn kanssa toteutettuun ”ihmiskokeeseen”. Tavoitteeksi asetettiin Mokoman ”Irti”-kappaleen opetteleminen.
Kyseessä ei ollut aivan helpoimmasta päästä oleva harjoituskappale, sillä tempoa oli 192 iskua minuutissa. Kitaristi Samuli Federley lähti auttamaan yhtyettä haasteessa.
Samaan aikaan Mölsä ja Laitonen alkoivat kehittää omia kappaleita. Alkuperäinen suunnitelma oli laulaa materiaali englanniksi. Kirjailijana toimivalta Laitoselta sanoittaminen kyllä luonnistui, mutta kokonaisuudesta tuntui puuttuvan jotain. Ratkaisu löytyi Vihdissä järjestetyltä biisileiriltä.
”Jouduin sanoittamaan ja laulamaan metallia suomeksi. Tuo ”Viimeinen Tahto” -niminen biisi on muuten osa ”Perinnevihaa”, ja juuri tuon biisin kautta ymmärsin, että suomen kielellä ilmaisuni on paljon tykimpää”, Laitonen kertoo.
Ajatus esiteltiin muulle yhtyeelle, eikä vastarintaa juuri ilmennyt.
”Kielivalinta vaikuttaa tietysti maailmavalloitukseen, mutta tässä vaiheessa riitti tekemistä kaiken bänditoiminnan opettelun suhteen.”
Maailmanvalloitukseen ja muihin yliampuviin tavoitteisiin on muutenkin suhtauduttu yhtyeen sisällä huumorilla. Erään illanistujaisen päätteeksi saunassa uhotessa päätettiin, että Mokoman ”Irti” otetaan haltuun.
”Jos Mokoman kitaristit ovat torneja, niin ollaan me sitten patsaita.”
Julistuksen vakuudeksi tyhjästä sangosta heitettiin löylyä sammuneeseen kiukaaseen.
”IRTI”-projekti saatiin lopulta maaliin, vaikka aivan alkuperäisen kappaleen vauhtiin ei yllettykään. Onnistuminen antoi yhtyeelle lisää itseluottamusta myös oman materiaalin tekemiseen.
Ensimmäinen keikka suoraan rekan lavalle
Bänditoiminnan opettelussa apua saatiin myös kokeneemmilta muusikoilta. Harri opetti yhtyeelle muun muassa PA-laitteiden käyttöä ja kannusti tekemään omaa musiikkia.
Mölsä puolestaan päätti opetella tekemään demoja itse.
”Halusin alkaa tehdä demoja itse ja ostin äänikortin. Se tuntui välillä vähän epätoivoiselta. Oli niin monta asiaa, mitä piti opetella: soundit, äänittäminen ja tietysti itse soittaminen. Mutta motivaatio oli kova.”
Sooloja syntyi välillä parhaiten juuri paineen alla. Samalla tavoitteena oli saada itse rakennettu kitara valmiiksi, jotta myös Amygdalahin omia kappaleita voitaisiin soittaa sillä.
Vuonna 2024 oli lopulta aika nousta ensimmäistä kertaa yleisön eteen.
”Meidän karja nousi kesällä rekan lavalle Lohjalla”, Laitonen tiivistää.
Tilaisuus oli vähintäänkin poikkeuksellinen ensimmäiseksi keikaksi. Amorphiksen laulaja Tomi Joutsen oli ehdottanut Amygdalahia esiintymään tapahtumaan, jossa hän itse esitti Amorphiksen kappaleita Lohjan kaupunginorkesterin kanssa.
Amygdalahille tarjottiin vartin esiintymisaikaa. Kolme omaa kappaletta riittivät täyttämään slotin.
”Tuollainen haaste lisäsi kierroksia entisestään, ja sitä oltiin odotettu”, Mölsä muistelee.
Metallilegendan lämmittely samaan aikaan, kun ympärillä pelattiin jalkapalloa, oli yhtyeen näkökulmasta jokseenkin koominen asetelma. Ensimmäisestä koitoksesta kuitenkin selvittiin.
Seuraavaksi Amygdalah esiintyi ensimmäisen faninsa Miran syntymäpäivillä. Nummelan torilla puolestaan koettiin teknisiä kauhunhetkiä, kun Mölsän Mooer päätti lopettaa yhteistyön ja hävitti vaivalla rakennetut soundit.
Siitäkin selvittiin.
Rumpalinvaihdos toi mukaan ”alistuskompin”
Ensimmäisen keikkakesän jälkeen yhtyeen rumpali vaihtui juuri ennen ensimmäisiä varsinaisia äänityksiä.
Uudeksi rumpaliksi tullut ja muun muassa Kai Hahdon opissa käynyt Terhi sai vain muutaman viikon aikaa opetella äänitettävän kappaleen. Samalla päästiin testaamaan uuden jäsenen paineensietokykyä.
”Perinnevihalla” hänen soittotyylinsä kuuluu Laitosen mukaan selvästi.
””Perinnevihassa” kuuluu Terhin käskyttävä tyyli. Alistuskomppia piisaa.”
Eräällä keikalla nuori rumpali oli ihmetellyt, miksi Terhi hymyilee koko ajan soittaessaan. Vastaus kiteytti olennaisen:
”Koska se on niin saatanan kivaa.”
Syksyn aikana Amygdalah äänitti ”Eeva”-kappaleensa sekä versionsa Viikatteen ”Nuori nainen nimetön” -kappaleesta.
Seuraavana keväänä yhtye ehti keikkailla Tallinnassa, Lohjalla ja Helsingissä. Kolmen kaupungin kokonaisuus ristittiin asiaankuuluvalla itseironialla ”massiiviseksi” Kuolemansyntikiertueeksi.
Helsingin-keikalle valmistui viimein myös Mölsän itse rakentama kitara.
”Se meni niin viime tinkaan, etten ollut ehtinyt juurikaan harjoitella sillä soittamista”, Mölsä kertoo.
”Ja se muuten soi helvetin upeasti”, Laitonen lisää.
Sittemmin samalla kitaralla on äänitetty myös osa ”Perinnevihan” lead-kitaroista.
Basistin lähtö pysäytti suunnitelmat – sitten tuli soitto Finnvoxista
Amygdalahin matka kohti esikoisalbumia ei kuitenkaan ollut suoraviivainen.
Viime syksynä suunnitelmissa oli sekä uusia äänityksiä että keikkoja, mutta alkuperäisen basistin lähtö pysäytti tekemistä. Laitosen mukaan jäsenen lähteminen oli koko yhtyeelle kova paikka.
Vuoden 2026 tammikuussa tapahtui kuitenkin jotain odottamatonta.
Tuottaja Ville Kulmala oli löytänyt Amygdalahin ”Eeva”-singlen Spotifysta ja ehdotti yhtyeelle äänityksiä Finnvoxilla.
”Olimme juuri olleet Pexin ja Mikko Kososen kitaraleirillä hakemassa uutta vauhtia soittoon, eikä ajoitus olisi voinut olla parempi”, Mölsä kertoo.
Tuossa vaiheessa Amygdalahissa oli jäljellä kolme jäsentä.
”Villen ehdotuksen jälkeen koimme ylösnousemuksen”, Laitonen kuvailee.
Albumi päätettiin lopulta tehdä kolmestaan. Viimeiset laulut saatiin purkkiin vain noin kuukausi sitten, ja samoihin aikoihin löytyi myös uusi basisti.
”Meillä on bändinä ollut todella erikoinen seikkailu, jonka satoa tässä nyt kohta päästään makustelemaan.”
Kaksi eri kitarakoulukuntaa kohtasi Finnvoxilla
”Perinneviha” äänitettiin kesällä Finnvoxilla, ja yhtye käytti runsaasti aikaa erityisesti levyn soundimaailman rakentamiseen.
Laitonen kertoo vannovansa vanhan koulukunnan laitteiston nimeen. Pedaalilauta on työn alla ja komppikitaran ytimenä jylisee vuoden 1989 Marshall JCM2553.
Mölsä puolestaan rakentaa omat soundinsa Mooerilla.
Kahden hyvin erilaisen lähestymistavan yhdistämisestä syntyi pitkällisen kokeilemisen jälkeen Amygdalahin kitarasoundi.
”Olemme siihen todella tyytyväisiä”.
Myös Terhin rumpusoundia hiottiin huolella – Finnvoxilla pääsi kumisemaan jopa kongi.
Viime metreillä yhtye sai lauluihin apua laulunopettaja Maija Kaunismaalta. Kun mukaan lisättiin tuottaja Ville Kulmalan kärsivällisyys, kokonaisuus alkoi olla valmis.
Albumin masteroinnista vastasi Miro Kiiski.
Nyt vuosien opettelun, kokoonpanomuutosten, itse rakennettujen kitaroiden, sammuneisiin kiukaisiin heitettyjen löylyjen, ensimmäisten keikkojen ja Finnvoxin sessioiden jälkeen ”Perinneviha” on valmis.
Amygdalah juhlistaa albumia ennakkokuuntelutilaisuudella Bodom Barissa 23. lokakuuta.
Kuten yhtye itse asian kiteyttää:
”Sato on valmis poimittavaksi”.
Amygdalahin virallinen Facebook-sivu: https://www.facebook.com/profile.php?id=61560819576956