Anette Olzon @ Virgin Oil, Helsinki 20.2.2015

11004124_1019046668110220_519634694_nRuotsalaislaulaja Anette Olzon puhui sooloura-suunnitelmistaan jo silloin, kun Nightwishin kanssa kaikki oli vielä hyvin. Jo vuonna 2009 alkoi debyyttilevyn alustava työstämisprosessi, joka kulminoitui yksitoista kuukautta sitten ”Shine”-nimeä tottelevan esikoisalbumin julkaisuun.

Sen jälkeen Olzonin soolouran kaikilla rintamilla on ollut hiljaista. ”Shine” ei herättänyt suurta mielenkiintoa ostavassa yleisössä, mistä toki voidaan syyttää monen muun ohella yleistä levymyynnin jyrkkää ja pitkäaikaista laskusuhdannetta. Erinäisten lähteiden mukaan varsinaiset soolokeikat puolestaan ovat rajoittuneet kahteen kesäfestariin Suomessa viime vuonna. Marraskuulle 2014 kaavailtu neljän pysäkin Espanjan turnee puolestaan peruttiin viime tingassa ”ristiriitaisista aikatauluista” johtuen. Viime perjantaista keikkaa Helsingin Virgin Oilissa ei kuitenkaan peruttu, vaikka paikan päällä selväksi käyneistä seikoista johtuen ajatuksen oli täytynyt käydä niin artistin, kuin keikkajärjestäjänkin mielessä. Anette Olzon nimittäin esiintyi Mannerheimintiellä sijaitsevassa klubissa lähes tyhjälle salille. Vaikka keikan alkaessa osa baarin puolella istuneesta asiakaskunnasta vaivautuikin siirtymään tanssilattialle, eturiviinkin jäi vielä selvästi tilaa.

11004677_1019046651443555_955157668_nKavutessani ylös yökerhon tanssisaliin johtavia portaita illan lämppäribändi Shiraz Lane oli lopettelemassa omaa showtaan. Toistaiseksi tasan yhden online-singlen julkaissut vantaalaispumppu oli paikan päällä kuulemani sekä ennen keikkaa suoritetun YouTube-katsauksen perusteella illan esiintyjistä se energisempi ja rockaavampi, vaikkeivät aivan yhtä suurta katsojamäärää vetäneetkään kuin itse pääakti. Puoli tuntia kestänyt väliaika riitti hyvin ottamaan selvää, millaista kuulijakuntaa Anette Olzonin kaltainen sooloartisti vetää Suomessa puoleensa. Näkemäni perusteella yleisö voitiin jakaa karkeasti keski-ikäisiin ja noin parikymppisiin semigoottimimmeihin. Kaltaiseni noin parikymppiset uroot olivat selvänä vähemmistönä näissä kinkereissä, joskin tapahtuman ehkä jopa kiusallisesta intiimiydestä johtuen tuskin kukaan koki oloaan tuona iltana hirveän ulkopuoliseksi. Paitsi ehkä kouralliselle suomalaisurpoja esintynyt svedulaulajatar itse.

Lievänä kuriositeettina mainittakoon, että eräs eturivin fanitytöistä oli katsonut sopivaksi sonnustautua Tarja Turusen kuvalla koristettuun paitaan. Olosuhteet huomioon ottaen asuvalinta ei voinut olla vahinko. Oli tempauksen tarkoitusperä mikä hyvänsä, uskon tavoitteen saavutetun tytön saadessa henkilökohtaista huomiota Olzonilta keikan aikana. ”That’s a nice shirt you got, she’s a nice person.” Ei ehkä sanatarkka lainaus, mutta silti.

11015339_1019046641443556_289006193_nOlzon aloitti keikkansa ainokaisalbuminsa ”Hear Me”-kappaleella, joka edustaa kyseisen julkaisun sitä toimivampaa osastoa. Valitettavasti kuitenkin jo toisena numerona kuultu ”Like a Show Inside My Head” toi esille ehkäpä sen tärkeimmän syyn sille, miksi Aneten sooloura ei vielä ole lähtenyt toivotunlaiseen nousuun, miksi keikkoja ei ole ollut ja miksi Virgin Oilissa ei viikonloppuiltana ollut juuri ketään: musiikki ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi iskevää. Olzonin tuotanto koostuu yhtäältä kappaleista, joita voi viimeistään muutaman kuuntelun jälkeen hyvällä tahdolla kutsua toimiviksi ja toisaalta suoranaisista mitäänsanomattomuuksista, jotka eivät lähde lentoon edes livenä soitettuna. Virgin Oilin keikkasetissä nämä kaksi lajityyppiä vuorottelivat kaavamaisesti keskenään, kunnes loppupuoliskolla soitettu Nightwish-coverkolmikko ”Sahara”, ”Last Ride of The Day” ja ”Amaranth” rikkoivat tämän muotin. Olzonin tunnetuksi tekemän bändin coverointi oli hieno ja odotettu veto, mutta samalla nuo kappaleet alleviivasivat ikävästi solistin oman materiaalin ohuutta. Tunnelman muutos niin bändissä kuin yleisössä Tuomas Holopaisen sävellysten raikuessa ämyreistä oli kiusallisen huomattava.

11014762_1019046648110222_117631662_nNightwish-kimaran ohella settiin kuului vielä Björkiltä lainattu ”Play Dead”, joka soitettiin viimeisen kolmen biisin joukossa. Myös lopussa kuullut ”Falling” ja ”Lies” ovat onneksi niitä Olzonin onnistuneempia kappaleita, joten keikalle saatiin mukavan nousujohteinen tunnelma. Vaatipa yksi eturivin karjuistakin lisää bändin loppukumarrusten aikana. Lisää ei saatu, mutta sen sijaan bändin muusikot elehtivät lavalta poistuessaan kuin maailmantähdet loppuunmyydyllä keikalla. Pakollisen loppurymistelyn jälkeen salin lattialle lensi totuttuun tapaan niin plektraa kuin rumpukapulaakin. Pienen epäröinnin jälkeen harvalukuisen yleisön edustajat ne sieltä taskuihinsa myös poimivat.

11007503_1019046664776887_1039303688_n

 

Seuraava askel Anette Olzonin soolouralla on esiintyminen MTV:n Tähdet Tähdet-ohjelmassa, mistä laulajatar muisti keikan aikana toki mainita. Muutenkin Olzon on herättänyt kiinnostusta maamme mediassa ihan kohtalaisesti, kuten neitokaisen blogiin ja Facebook-sivuilleen jakamat Seiska- ja MeNaiset-haastattelut todistavat. Tarja Turunen lauloi Nightwishissa lähes kymmenen vuotta. Tuona aikana hän ehti koota henkilölleen kiitettävän kokoisen- ja fanaattisen fanilauman Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, minkä turvin hänen soolouransa on ollut varsin menestyksekäs. Anette Olzonilla ei aivan tätä samaa etua ole, joten nostetta on haettava muualta. Nyt ponnahduslautana näyttäisi toimivan Suomen media, minkä toimivuus on vielä tulevaisuuden kysymys. Oli niin tai näin on ilman sarvia ja hampaita todettava, että Anette Olzonin itsensä kannalta on yksinomaan hienoa, etteivät hänen urahaaveensa rajoitu ainoastaan musiikkiin.

Settilista:

  1. Hear Me
  2. Like a Show Inside My Head
  3. Shine
  4. Floating
  5. Strong
  6. Moving Away
  7. Sahara (Nightwish cover)
  8. Last Ride of the Day (Nightwish cover)
  9. Amaranth (Nightwish cover)
  10. Falling
  11. Play Dead (Björk cover)
  12. Lies

 

Teksti ja kuvat: Ossi Kumpula

Kommentoi julkaisua