Angel Witch – As Above, So Below

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 24.3.2012

Yksi asia on varmaa – brittiläinen Angel Witch tulee aikoinaan jäämään historiaan kenties eniten miehistönvaihdoksia nähneenä yhtyeenä. Sillä on myös varteenotettava mahdollisuus yhtyeen hajonneen useamman kerran, mitä tehnyt varsinaisia täyspitkiä levytyksiä – ”kunniamainintaan”. Ainoan alkuperäisjäsenen kitaristi/ vokalisti Kevin Heybournen ympärille rakennettu yhtye on nimittäin ollut virallisesti hajonneena jo kolmeen eri otteeseen, eikä uusin ”As Above, So Below” ole kuin vasta yhtyeen neljäs täyspitkä.

Ikää yhtyeellähän ei ole kuin kohta 35 vuotta, joten ainakaan liian kiivaasta julkaisutahdista sitä ei voi syyttää. Samalla voisi tietysti ihmetellä, kuinka paljon keskinkertaisia ja tasapaksuja ralleja levyille mahtuu mukaan, kun julkaisutahti on tämä. Vuonna 1980 julkaistu yhtyeen nimeä kantava debyytti kun on ainakin itselleni se ainoa kunnollinen Angel Witch -levytys, jonka kokonaisuudesta ei ylijäämämateriaalia löydy.

Valitettavasti ”As Above, So Below” ei samanlaista klassikkolevytystä tarjoa. Lupaavasti levyn käynnistävä ”Dead Sea Scrolls” jää loppupeleissä myös levyn ylivoimaisesti parhaaksi kappaleeksi. Ennen kaikkea levyn keskivaiheilla kuultava ”The Horla” esittelee väsyneen heavy metal -yhtyeen väkinäisen balladin. Ja vaikka levyn loppupuolella kuultavat ”Witching Hour” sekä ”Guillotine” nostavatkin hieman tasoa keskinkertaisuudesta kohtalaiseen, jää levytys turhan hajanaiseksi kokonaisuudeksi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kevin Heybournen lauluääni on edelleen yhtä vahva ja ainutlaatuinen, kuin kolmekymmentä vuotta sitten, mutta samalla se on valitettavasti ainoa asia, mikä herättää levyssä pientäkään mielenkiintoa. Kappaleet ovat kolmea yllämainittua lukuun ottamatta tylsiä ja mielenkiinnottomia. Oikeastaan loistavaa avausraidan jälkeen kuulostaa ”As Above, So Below” kovin teennäiseltä ja jopa väkisin väännetyltä.

”As Above, So Below” ei ole mikään jonninjoutava julkaisu, mutta kyllä tältä levyltä odotti huomattavasti enemmän. Nyt sitä kiven kovaa metalliklassikkoa ei tullut, ja aika näyttää kuinka kauan tältä yhtyeeltä saa seuraavaa yritystä odottaa? Traditionaalisen brittihevin ystäville ”As Above, So Below” on ihan ok, mutta niille, jotka eivät ole yhtyeeseen aiemmin tutustuneet suosittelen ehdottomasti yhtyeen debyyttiä mieluummin, kuin tätä.