Animals As Leaders – The Joy of Motion

Tosin Abasin perustama instrumentaalista progemetallia soittava Animals As Leaders sai maaliskuussa ulos kolmannen kokopitkänsä ”The Joy of Motion”. Yhtye on tullut tunnetuksi muusikoiden taidokkaista soittonäytteistä ja sävellysten rikkaista ja monipuolisista rakenteista, joissa teknisyys muistuttaa paljon Meshuggahin tyylisuuntaa. Edellinen julkaisu ”Weightless” (2011) sai kriitikoilta positiivista palautetta omaperäisestä musiikkityylistään, hienoista melodioistaan sekä lahjakkaista soittajista. Allekirjoittaneelle Animals As Leaders on entuudestaan tuntematon, mitä nyt on kuullut huhuja bändin tyylistä ja taustoista. Niinpä ”The Joy of Motion” on kuin neitsyytensä menettäminen. Voin siis pohtia, mitä tämä levy tulee tarjoamaan ja pitävätkö huhut bändin taidokkaista ja hienoista sävellyksistä sekä ammattimaisista soittotaidoista paikkaansa.

Jo mielenkiintoinen aloitusralli ”Ka$cade” pistää kuuntelijoiden sukat pyörimään jaloissa mitä upeimmilla kitara- ja taustamelodioilla. ”Lippincott” ja ”Air Chrysalis” ovat kuin Meshuggahin ja Dream Theaterin sekoituksia, ja niistä löytyy vaikka minkälaisia nerokkaita, joskin itselleni hieman hitaasti avautuvia sovituksia ja rytmityksiä.

Parempaa on tulossa levyn edetessä kappale kerrallaan. Groovella ja ohjelmoiduilla taustaefekteillä eteenpäin menevät ”Another Year” ja ”Physical Education” takovat allekirjoittaneen korville nostalgisia fiiliksiä. Tuntuu, kuin olisi jossain loputtomassa avaruudessa leijumassa, kun kuuntelee näitä upeita sävellyksiä. Samalla kaavalla menevät ”Tooth and Claw” sekä ”Crescent”, jonka introssa tuntuu kuin matkustaisi ajassa taaksepäin, aina 90-luvulle asti, ja pelaisi jotain klassista tietokonepeliä, josta löytyy unohtumaton ja upea soundtrack. Aivan käsittämätöntä, että näin hyvää musiikkia on olemassa, eikä olla vielä edes levyn loppupuolella.

”The Future That Awaited Me” ja ”Para Mexer” edustavat jälleen levyn rauhallisempaa osastoa. Jälkimmäisestä kappaleesta löytyy hienoja flamencohenkisiä sovituksia nerokkaiden ohjelmoitujen taustaefektien kera. Levyn loppupuoli koostuu paljolti raskaista, Meshuggahin tapaisista rytmityksistä ja riffittelyistä. Eritoten ”Nephele”-päätöskappaleen aloitusriffi hypnotisoi kuuntelijat mitä nerokkaimman ja omalaatuisimman riffi-idean voimin.

Aivan uskomatonta, että tällaistakin musiikkia kuin Animals As Leadersin ”The Joy of Motion” on olemassa. Allekirjoittaneen on lähes mahdotonta sanoa mitään huonoa tästä levystä. Soundit, kappaleet, ideat, sovitukset – yksinkertaisesti kaikki on viimeisen päälle hiottua ja suunniteltua. Myös levyä kuunnellessaan voi huomata, että trio koostuu ammattitaitoisista soittajista, jotka tietävät, miten hyvää musiikkia tehdään. En valitettavasti anna aivan kymppiä tästä albumista levyn alkupuoliskon hitaasti avautuvien kappaleiden takia, mutta tämä kritisointi on paljolti nyrpistelyä ja kädenvääntöä, josta voidaan vaikka erikseen pubin puolella väitellä ja kinastella.

Joka tapauksessa ”The Joy of Motion” on lähellä täydellisyyttä. Tätä parempaa saa kyllä hakea, ainakin kun painitaan niissä sarjoissa, joissa Animals As Leaders painii.

10-/10

Kappalelista:

 1. Ka$cade
2. Lippincott
3. Air Chrysalis
4. Another Year
5. Physical Education
6. Tooth and Claw
7. Crescent
8. The Future That Awaited Me
9. Para Mexer
10. The Woven Web
11. Mind = Spun
12. Nephele

www.facebook.com/animalsasleaders
www.animalsasleaders.org

Kirjoittanut: Sami Elamaa

Kommentoi julkaisua