Anna musiikille arvo, jonka se ansaitsee – pohdintoja musiikin merkityksellisyydestä

Yleisökuva – Tuska 2018

Musiikki on intohimo. Se soi lähes aina ja kuuluu miltei kaikkeen. Selkeää syy- ja seuraussuhdetta sille, miksi musiikista on muodostunut minulle niin tärkeää, en osaa sanoa. Lapsuudessa perheen lomamatkoilla kuljimme Ladalla ympäri Suomea, ja C-kasetilta soivat isän suosikit Irwinistä Jaakko Teppoon. Sieltä se on lähtöisin, vaikka lapsuuteeni musiikki ei kuulunut ollenkaan samalla volyymilla kuin nyt aikuisena. Teini-iän kynnyksellä 90-luvun alussa löytyi yllättäen metallimusiikin ihmeellinen maailma, kun kuulin kasetilta Iron Maidenia ja Metallicaa. Olin toki kuullut metallimusiikkia jo aiemmin, mutta oivallus musiikkityylin hienoudesta aukesi vasta tuolloin. Tuon oivalluksen jälkeen ei tosin ollut enää paluuta pelkkään suomirockiin ja iskelmään.

Iron Maiden Fans @ Hartwall Arena

Metallimusiikki puhuttelee ihmistä useammalla tasolla. Metalli on aggressiivista ja antaa energiaa. Toisaalta sama aggressiivisuus on monessa yhteydessä toiminut rauhoittavana tekijänä ja auttanut jopa uneen. Hyvä metallimusiikki toimii keskittyneessä kuuntelussa, kun jokaisella yksityiskohdalla on merkitystä, sekä jonkin muun toiminnan taustahälynä ja rytmittäjänä. Iron Maidenin tuotanto on tästä hyvä esimerkki. Olen kuunnellut bändin ”Piece Of Mind” -albumia kymmenissä erilaisissa tilanteissa ja aina vaan toimii. Yhdessä hetkessä albumin musiikki rauhoittaa ja toisessa nostaa juhlafiilistä sekä kaikkea siltä väliltä.  Siinä on juuri musiikin erityinen voima, ja metallimusiikissa tämä voima kytee erityisen vahvana.

Mielleyhtymät ovat iso tekijä musiikin merkityksellisyydessä. Aina, kun kuuntelen Metallican ”Reload”-albumia, mieleeni tulee Stephen Kingin romaani ”Se”, jota luin samoihin aikoihin kun ”Reload” ilmestyi. Mielleyhtymä antaa lisäarvoa ”Reloadin” musiikille, jota ei muutoin arvosteta korkealle bändin tuotannossa. Ensirakkauden pyörteet palaavat ajatuksiini aina, kun kuuntelen Stratovariuksen ”Visions”-klassikkoa. Tämä siksi, että albumi oli suosikkini aikana, kun kärsin särkyneestä sydämestä. Tunteet, mielleyhtymät sekä muistot luovat musiikille lisäarvoa ja nostavat tietyt teokset asemaan, jota uusi musiikki ei voi ylittää ilmestyessään. Intohimoisen musiikinkuuntelijan elämässä on kymmeniä levyjä, joiden tärkeys on sisältöään suurempi niille annettujen merkitysten ja assosiaatioiden vuoksi – puhumattakaan nostalgiasta, tuosta hienosta ja jokaisen tuntemasta ilmiöstä, jonka muodostumisessa musiikilla on erityinen rooli. Kaikki ne suuret elämässä koetut tunteet ja hetket, jotka ovat olleet meille merkittäviä, niiden kaikkien taustalla ovat soineet tietyt biisit ja albumit. Nuo hetket ja tunnetilat saa elää uudelleen kuunnellessaan samaa musiikkia myöhemmin.

Suosikkibändin uuden albumin ensimmäinen kuuntelu on aina juhlallinen hetki. Julkaistut singlet ovat jo nostaneet odottamisen tuskaa, ja viimein ensimmäisen kuuntelun hetki koittaa. Muistan ikuisesti, kun sain käsiini Opethin albumin ”Blackwater Park”. Opethin edellinen, tänä vuonna 20 vuotta täyttävä ”Still Life” oli tehnyt suuren vaikutuksen, ja odotukset olivat korkealla. Jo ensimmäisen kuuntelun jälkeen oli selvää, että ”Blackwater Park” oli jotain normaalista poikkeavaa. On levyjä, joista tietää välittömästi, että ne muodostuvat keskeiseksi osaksi omaa elämää. Sellaisia levyjä ei ole paljon, ja suurin osa levyistä, jotka tulevat tärkeiksi, tekevät sen hiljalleen. ”Blackwater Park” on yksi niistä elämäni soundtrackeista, joiden merkityksen ymmärsin välittömästi ensimmäisellä kuuntelulla.

Opeth @ Gefle Metal Festival 2017

”Blackwater Park” on soinut kaikenlaisissa mielentiloissa ja tilanteissa. Paras ja läheisin musiikki tuo lohtua vaikeaan hetkeen, nostaa ihokarvat pystyyn keskittyneessä kuuntelussa, antaa energiaa liikkumiseen ja pitää hereillä pitkällä automatkalla. Musiikin merkitys mielekkään elämän kannalta voi olla valtavan suuri, eikä sitä aina osaa pysähtyä pohtimaan hektisen elämän pyörteissä. Miten sitä jaksaisi työelämän paineita, jos ei voisi kotimatkalla laittaa subbariaan testiin jonkin riffihirviön muodossa? Miettikääpä jääkiekko-ottelu ilman ”We Will Rock You” -anthemia tai häitä ilman häävalssia. Musiikki on kaikkialla tuoden aina lisäarvoa, ja se ansaitsee ajoittaisen pysähtymisen, jolloin pohtisimme oikeasti musiikin merkitystä pelkän kuluttamisen sijaan.

Yksi elämän suurista ironioista on se, kuinka moni ihmisille mielihyvää tuottavista asioista on meille vahingollisia, etenkin liikaa käytettynä. Musiikki on turvallinen myös tästä näkökulmasta. Varmasti voisi sanoa, että musiikinkulutukseni on sellaista, että olen addiktoitunut musiikkiin ja tunteisiin, joita se minussa herättää. Riippuvuutena se on silti huomattavasti parempi kuin moni muu riippuvuus. Toki musiikin harrastaminen voi lähteä käsistä, kuten mikä tahansa muukin asia. Huolestua pitääkin viimeistään siinä vaiheessa, kun huomaa ostavansa vinyyliä viimeisillä euroillaan, vaikka olisi nälkäkin. Isossa kuvassa musiikki on kuitenkin turvallista myös suurissa annoksissa ja päivittäin nautittuna.

Annetaan musiikille arvo, jonka se ansaitsee. Itse olen ennen kaikkea metalli- ja rockmusiikin ystävä, mutta kaikella musiikilla on arvoa sille, joka siitä nauttii. Muistetaanhan käydä myös keikoilla sekä ostaa levyjä, että taiteilijat saavat syödäkseen ja jaksavat luoda jatkossakin upeaa musiikkia iloksemme.

Kommentit