Ensipitkäsoittonsa valmiiksi saanut Anomus antaa oman panoksensa musiikkimaailmalle suomeksi esitetyllä postrockilla. Vuonna 2004 perustettu yhtye on julkaissut aiemmin yhteensä viisi omakustannelevyä ja nyt oli pitkäsoiton aika.

Debyyttilevy sisältää yhdeksän kappaletta, jotka on sävelletty ja tulkittu täydellä sydämellä, sekä suurella kunnianhimolla – ilman kompromisseja. Levyllä on mausteina voimaa, tunnetta ja luovaa hulluutta, näin bändi itse kuvailee debyyttituotostaan. Levyllä näitä elementtejä esiin varmasti nousee, mutta en ole ihan varma kuitenkaan onko Anomus varmasti antanut kaikkensa debyyttialbumilleen.  Kappaleet ovat häiritsevän paljon toisiaan toistavia ja sovitustyö tuntuu jääneen hieman puolitiehen. ”22:42” –kappale on ainut, joka pitää sisällään sellaista suomirock progeilua, mitä levyltä odotinkin esittelytekstin perusteella.

Useat biisit, ainakin levyn alkupäässä, jäävät ärsyttävästi toistamaan itseään eikä joitain biisejä meinaa jaksaa kuunnella loppuun saakka. Yhtyeen nimeä kantava debyytti jättää vähän mielen tyhjäksi, eikä vaikuta tunnelmallaan läheskään siinä määrin, mitä saatekirjeessä annettiin ymmärtää. Voima, luova hulluus ja tunne jäävät uupumaan jostain syystä. Soitannollisesti bändi toimii hyvin ja vokaalitkin ovat ihan ok, mutta ei tästä vaan paljon käteen jää. Liekö oma suunta vielä hieman kuitenkin hukassa. ”Takaisin alkupisteeseen?” Parhaina biiseinä toimivat kokonaisuudessaan ”Sydämenlyöntejä” ja ”22:42” ja toivoisin, että tuotte edellä mainituissa olevaa meininkiä enemmän esille tulevaisuudessa.

5/10

Kappalelista:

01. Harhasanat
02. Zeitgeist
03. Kaipaus, Kuuletko?
04. Myöhemmin Syksyllä
05. 22:42
06. Musta Ruoho
07. Varsova
08. Sydämenlyöntejä
09. Dionysos

http://www.anomus.com/

Kirjoittanut: Joni Vähämäki