Anselmon laittomat kaahaavat taidokkaasti ja kovaa uutuuslevyllä

Philip H. Anselmo & The Illegals – Choosing Mental Illness as a Virtue

Pantera tulee Ilosaarirockiin.” Tämän huhun olen aloittanut joka vuosi yli kymmenen vuoden ajan ja joka vuosi on joku joko uskonut, tuohtunut ajatuksen älyttömyydestä tai molempia. Hauskaahan se on ollut, mutta on silti myönnettävä, että en minä oikeasti tunne kovin suurta tarvetta nähdä Panteraa livenä – etenkään millään hologrammikeikalla. En ole oikein nostalgian perään. Pantera olisi pitänyt nähdä silloin ysärillä, mutta nostalgiatrippailun sijaan Philip H. Anselmo & The Illegals olisi kiinnostavaa nähdä lavalla. 26. tammikuuta ilmestyvä levy ”Choosing Mental Illness as a Virtue” ei ole nimittään lainkaan hassumpi.

Levy on vihaista kaahaamista, joka tuntuu olevan Anselmolle jonkinlainen terapiasessio. Hän huutaa vitutuksensa ja ahdistuksensa maailmalle. Mieshän on kutsunut urakalla lokaa niskaansa heilailemalla keikan päätteeksi pari vuotta sitten ja vastaavia kohuja on ollut aiemminkin. ”Don’t shoot the messenger!”, hän nyt sitten huutaa levyllä. Toki Anselmo ehti jo tuoreeltaan natsijuttujaan pahoitella.

Jossain haastattelussa Anselmo julisti, kuinka suuren vaikutuksen Sepultura aikoinaan häneen teki, ja The Illegalsin kanssa hän ammentaa jostain vähän saman tyyppisestä lähteestä kuin Sepultura nousukautensa aikana. Selkeä etnisyys puuttuu, mutta mukana on samaa alkukantaisuutta. Toisaalta Anselmon raivoisan yhteiskuntakriittisestä ja jossakin määrin punaniskaisesta ilmaisusta tulee mieleen toinen raju kriitikko Ice-T Body Countin levyillä.

Soundi on rujolla tavalla mukaansatempaava. Levyn aloittavasta ”Little Fucking Heroesista” saakka levy rullaa läpi mittansa punkahtavaa sludgeaan vastustamattomalla voimalla. Linja on niin selkeä ja mutkaton, että hienoinen monotonisuus uhkaa etenkin levyn loppupuolella, biisien pidentyessä vajaan neljän minuutin ralleista jopa lähes seitsenminuuttisiksi. Iskevimmät kappaleet löytyvätkin heti alkuun. Jo mainitun aloitusbiisin lisäksi kakkosbiisi ”Utopian” potkii hienosti. Muutkaan eivät huonoja ole, mutta mitään mielettömiä hittejä ei levylle mahdu.

Tasapaksu rykäys konkarilta – niin hyvässä kuin pahassakin.

7/10

Kappalelistaus:
1. Little Fucking Heroes
2. Utopian
3. Choosing Mental Illness
4. The Ignorant Point
5. Individual
6. Delinquent
7. Photographic Taunts
8. Finger Me
9. Invalid Colubrine Frauds
10. Mixed Lunatic Results

Kirjoittaja: Pasi Huttunen

Kommentoi julkaisua