Antipope
Kotimainen Antipope hämmentää ja rikkoo genrerajoja uudella marraskuun lopussa julkaistavalla täyspitkällään, ”House Of Harlot”. Yhtyeen sangen omaperäisestä tuotoksesta innostuneena otti Kaaoszine sähköpostitse yhteyttä orkesteriin. Lue lisää nähdäksesi koko haastattelu.
Tervehdys! Kerrotko tähän alkuun yhtyeen tämän hetkiset kuulumiset?
Mikko: Kiitoksia kysymästä, oikein hyvää kuuluu. Vastikään ammuimme nettiin ensimmäisen varsinaisen musiikkivideomme. Videoitu biisi ”A Thing so Vile” on tietenkin tulevalta levyltä. Kovasti tässä on siis sellainen asioita aikaansaanut fiilis päällä, kun levykin julkaistaan marraskuun lopussa. Keikkarintamallakin tapahtuu jotain pientä vielä ennen vuoden loppua.
Mainos päättyy
Antipopen toinen albumi, ”House Of Harlot”, julkaistaan loppukuusta Violent Journey Recordsin kautta. Yhtye ei välttämättä ole kaikille lukijoille vielä tuttu, joten kerrotko hieman enemmän, minkälaista materiaalia levyltä on odotettavissa?
Juho: Uudesta albumista lähdettiin tekemään kokonaisuutta, joten siihen pyrittiin rakentamaan draaman kaarta kirjoittamalla erilaisia biisejä. On ”teollista” junttausta, blästiä, tarttuvia melodioita ja ihan slovariakin. Tarkoituksena ei ollut sisältää kaikkea edellä mainittua aina yhteen biisiin, vaan saada levyn progressio rakennettua erilaisten biisien kautta. Eikä välttämättä kannata odottaa, että levyn kokonaisuus aukeaisi yhdeltä kuuntelemalta.
Tuska E.: Levyllä soitetaan metallimusiikkia. On kyllä hankala kysymys. Juho vastasi aika hyvin.
Mainos päättyy
Mikko: Joo, samaa mieltä Tuskan kanssa. Juuri kun on noin puolentoista vuoden ajan synnytellyt levyä, niin sitä on pirun vaikea lähteä itse kuvailemaan. Sanotaanko nyt näin, että levyltä voi odottaa rokkaavaa metallia, jota voi kuunnella yhtä hyvin luurit päässä pimeässä huoneessa kuin myös autoa ajaessa.
Oletteko itse tyytyväisiä lopputulokseen? Kuinka vertaisitte levyä debyyttinne?
Mikko: Kyllä tässä varsin hyvällä mielellä ollaan. Debyyttilevy ”Desert” oli monessa mielessä tuollaisen isomman kokonaisuuden tekemisen opettelua – myös tuotantopuolella, itse kun tässä kaikki väännetään. Olen kohtalaisen tyytyväinen siihen miltä uusi levy kuulostaa, vaikka parannettavaakin on vielä vaikka kuinka. Tarkoitan siis sekä musiikkia että tuotantoa.
Sanoisin, että ”House of Harlot” (”HoH”) eroaa edeltäjästään sisältönsä puolesta kahdella merkittävällä tavalla, jotka liittyvät myös toisiinsa. Siinä missä ”Desertin” biisimateriaali oli varsin polveilevaa, jopa progressiivista, on ”HoH” huomattavasti suoraviivaisempi kappaleiden suhteen. Kun aloin kirjoittamaan materiaalia toista täyspitkää varten, asetin itselleni selkeät rajat sen suhteen, minkälaisia ja myös minkä mittaisia uusien biisien tulisi olla. Tavoitteena oli pakottaa itsensä kirjoittamaan mahdollisimman selkeästi ja ytimekkäästi. ”HoH” onkin askel pois aiemmin Antipopea musiikillisesti määrittäneestä progeilusta – ainakin joksikin aikaa.
Mainos päättyy
Tämä progressiivisen otteen vähentyminen liittyy myös niin sanotusti ”elämän jatkumiseen” meidän ensimmäisen rumpalin kuoleman jälkeen. Jyri (Antipopen alkuperäinen rumpali, joka kuoli kesällä 2008) oli kova progediggari, ja siten vaikutti myös bändin musiikilliseen suuntaan. Vaikka edellisen levyn tekemisen aikaan Jyrin kuolemasta oli jo kulunut pari vuotta, oli ”Desert” jonkinlainen hänen kuolemaan liittyneiden tunteiden käsittelyprosessin tulos, mikä näkyi myös debyytin sanoituksissa. Tästä sitten päästään siihen toiseen suureen eroavaisuuteen näiden kahden levyn välillä.
Siinä missä ”Desertin” sanoitukset muodostavat jatkumon, jonkinlaisen alitajunnan ”narraation”, ovat ”HoH”:n sanoitukset kukin yksittäisiä ”tarinoita”. Temaattisesti ne toki liittyvät toisiinsa, mutta eivät muodosta varsinaista kertomusta. ”HoH” on siis teemalevy siinä missä ”Desert” oli konseptilevy.
Oletteko ehtineet saamaan yhtään ennakkopalautetta levystä? Jännittääkö minkälaisen vastaan oton levy tulee saamaan?
Mikko: Olemme pitäneet levyn aika visusti omana tietonamme, joten ennakkopalautetta on tullut hyvin rajallisesti. Kaikki tähän mennessä tullut palaute on – yllättävää kyllä – ollut positiivista. Tuleva vastaanotto ei ainakaan minua henkilökohtaisesti sinänsä jännitä. Pikemminkin tunnen mielenkiintoa levyn herättämien reaktioiden suhteen. Aiemmat julkaisut kun ovat jo näyttäneet että emme osaa miellyttää kaikkia kuitenkaan. Tosin emme kyllä ole tainneet oikein yrittääkään. Aiemmin mielipiteet ovat jakautuneet hyvinkin rajusti, mikä sinänsä on vain positiivista. Jos nyt kaikki pitäisivät uudesta levystä, niin tulisi kyllä sellainen olo, että jokin meni pieleen. Olisin aika yllättynyt, jos vaikeus tunkea Antipope johonkin yhteen metalligenren alalajiin ei jälleen aiheuttaisi vatsanväänteitä osassa kuulijoista.
Mainos päättyy
Itse henkilökohtaisesti levyä kuunnelleena tiedän sen olevan erittäin monimuotoista ja vaihtelevaa. Mistä yhtyeistä Antipope ammentaa suurimmat vaikutteensa? Ilmeisesti musiikkimakunne on melkoisen laaja?
Mikko: Kuuntelen itse musiikkia aivan laidasta laitaan, aina kun vain on aikaa, joten vaikutteita tarttuu milloin mistäkin. Vaikka Antipope on metalliksi luokiteltavissa, niin ”metalli” ei minulle henkilökohtaisesti ole mikään itseisarvo. Tärkeämpää on oikeanlainen tunnelma, ja se saattaa löytyä Leonard Cohenin, Musen tai Deathspell Omegan levyltä. Kyllä meillä kaikilla bändissä taitaa olla aika laaja musiikkimaku. Ja mikä parasta, maut vielä eroavat välillä aika paljonkin, niin että päädymme treenien alussa haukkumaan toisten kuuntelemia levyjä. Mitään yksittäisiä bändejä on hankala alkaa nimeämään, 80-luvun heavy ja 90-luvun bläkkis vaikuttivat aikanaan paljon. Mutta nykyään metallia, varsinkaan uutta sellaista, tulee kuunneltua aika vähän ja vaikutteetkin tulevat sitten muualta.
Juho: Kyllä kaikki hyvä musiikki tulee kuunneltua. Biisin synty voi lähteä ihan mistä rytmistä tai melodiasta tahansa, mitä yrittää omaksua. Ja toisinaan siitä syntyy jotain käyttökelpoista. Monet omat jutut syntyvät ihan vaan ottamalla kitaran käteen ja soittamalla.
Santtu: 80- ja 90-luvun saksalaisten aikuisviihde-elokuvien soundtrackit.
Tuska E.: Pitseria-etno. Jos termi ei ole tuttu, niin voi mennä Oulussa mihin tahansa pitseriaan ja kuunnella, mitä siellä soitetaan.
Onko teillä minkäännäköistä genrerajaa, minkälaista musiikkia voi tulevaisuudessa julkaista Antipope-nimen alla? Pysyykö skaala yhtä laajana tulevaisuudessa vai tuleeko se vielä jopa laajenemaan?
Mikko: Sanotaanko näin, että ainakin vielä tässä vaiheessa maallista vaellusta haluan tehdä musiikkia joka ”rokkaa”. En ole itse koskaan kuunnellut musiikkia genrerajoja seuraten, vaan sen mukaan, mikä on ollut mielenkiintoista. Ehkä tästä saan kiittää sitä, että aloitin musiikin aktiivisen kuuntelun ja vähemmän aktiivisen tekemisen silloin kun uutta musiikkia etsittiin paikallisen kirjaston levykokoelmasta. Kyllähän sielläkin taisi jako olla rockiin ja klassiseen ja johonkin muuhun, mutta siinä se suunnilleen oli. Hyvin pärjättiin.
Olen varmaan itse jotenkin kuuro tuolle Antipopen monipuolisuudelle, tai sitten käsitän musiikin jonkinlaisena ”energiana”. ”Desertin” energia oli erilaista kuin ”HoH”:n, mutta molemmat levyt ovat sisäisesti yhtenäisiä juuri energian, tunnelman tai vaikka ”fiiliksen” kautta. Vastaavasti Antipope eroaa kokonaisuudessaan muista bändeistä tunnelmien ja energian osalta, joita meidän musiikkimme välittää.
Ehkä tuota genre-näkökulmaa voisi ajatella vaatteina, jotka Antipope pukee päälleen. Riippuu siis siitä, mitä Antipope lähtee seuraavaksi tekemään, minkälaiset vetimet vedämme päälle. Eihän sitä voi mennä samoissa kamppeissa metsälle ja tanssimaan, vai voiko?
Tuska E.: Antipope mieluummin ylittää genrerajat kuin jää niihin muhimaan. Musiikin ehdoilla mennään. Toisaalta rajat ne olivat Neuvostoliitollakin.
Myös laulutyylisi on melkoisen erikoinen. Miten tähän on päädytty ja keitä pidät suurimpina vaikuttajinasi tällä osastolla?
Mikko: Jaa-a, no tuo tyyli tulee aikalailla luonnostaan. Pyrin laulamaan mahdollisimman luonnollisesti, tietenkin tiettyjä hengitystekniikkaan liittyviä juttuja hyödyntäen. Varsinainen soundi syntyy sitten kuhunkin biisiin liittyvästä tunnelatauksesta.
Suurimmista vaikuttajista voisin mainita kolme nimeä, ja ajallisesti tässä järjestyksessä: Bruce Dickinson, Dani Filth ja Morrissey. Varsinkin viimeksi mainittu on vaikuttanut siihen, että pyrin laulamaan omalla äänelläni antaen fiiliksen viedä. Nähdäkseni laulajan tehtävä on sanojen karjumisen lisäksi välittää niiden takana oleva tunnelma kuulijalle.
Entäpä levyn sanoituksellinen puoli? Onko levyllä joku yhtenäinen teema? Mistä levyn nimi ”House Of Harlot” tulee?
Mikko: Jo tuossa aiemmin viittasin siihen, että ”HoH”:n sanoitukset liittyvät toisiinsa teeman, eivät tarinan kautta, kuten edellisellä levyllä. Koska debyyttilevy oli kovasti sellainen sisäänpäin kääntynyt kylmä ”psykoanalyysi”, niin uuden levyn teemaa miettiessä huomasin, että halusin tehdä jotain ulospäin suuntaavaa ja ”lihallista”. Tekstejä tehdessäni pyörittelin päässäni toisaalta seksuaalisuuden, omien halujen toteuttamisen vapautumista ja toisaalta siihen edelleen liittyvää synnintuntoa. Levyn sanoitukset, ainakin osa niistä, pyörivät siis kaksinaismoralismin ympärillä, mutta näkökulma on ehkä metalli-genrelle epätyypillinen, sillä en halunnut alkaa syyttelemään kaksinaismoralistista toimintaa, vaan pikemmin ymmärtämään sitä. Yksittäiset biisit ovat lyhyitä tarinoita henkilöistä, jotka tavalla tai toisella painivat näiden teemojen kanssa.
Levyn nimi tulee Oscar Wilden runoon ”Harlot’s House” -pohjautuvasta levyn nimiraidasta. Kun aloitin sanoitusten kanssa työskentelyn, törmäsin kyseiseen Wilden runoon ja sen tunnelma vastasi jotenkin täysin levyn avausraidaksi suunniteltua kappaletta. Muokkasin Wilden tekstin biisiin rytmitykseen sopivaksi ja kirjoitin siihen muutaman säkeistön lisää. Tuo levyn nimiraidan teksti aikalailla summaa koko levyn teeman. Mielenkiintoinen yhteensattuma, joka selvisi itsellenikin pari päivää sitten, on se että Oscar Wilden kuolemasta tulee ”House of Harlot”:in julkaisupäivänä 30.11.2011. tasan 111 vuotta.
Levyn julkaisee kotimainen Violent Journey Records. Kuinka päädyitte kyseiselle lafkalle ja tuleeko yhteistyö jatkumaan myös tulevaisuudessa?
Mikko: Meillä on ollut paljon positiivisia kokemuksia Pudasjärvi-taustaisista ihmisistä jo entuudestaan muun muassa keikkailun ja aiempien julkaisujen masteroinnin yhteydessä. VJR on siis pudasjärveläinen yhtiö. Levy oli vielä vähän keskeneräinen, kun tarjosimme sitä VJR:lle julkaistavaksi, ja sieltä sitten tarjottiin yhteistyötä johon tartuimme. Jotenkin pudasjärveläinen ihmistyyppi on osoittautunut meidän kanssa yhteistyökykyiseksi. Toivottavasti nyt ei rapsahda syytteitä rasismista, muun Suomen syrjinnästä.
En ollut henk.koht. aiemmin tutustunut yhtyeeseenne, mutta joidenkin nettisivustojen mukaan teiltä on ilmestynyt myös kolmas täyspitkä nimeltä ”Apostate Angel” vuonna 2006? Ette ilmeisesti kuitenkaan luokittele tätä viralliseksi julkaisuksi? Miksi näin?
Mikko: ”Apostate Angel” on kokoelma ensimmäisiä Antipopelle tekemiäni biisejä. Niiden laatu soitannollisesti ja tuotannon suhteen on varsin kyseenalainen, joten ”AA”:a ei oikein viitsi pitää varsinaisena julkaisuna. Se on kuitenkin olennainen osa bändin historiaa, joten ansaitsee tulla mainituksi levytysten joukossa.
Yhtyeen nimi, Antipope. Mistä se tulee ja mitä se teille itsellenne merkitsee?
Mikko: Antipope-nimeen tiivistyy anarkistinen asenne valtarakennelmia kohtaan. Antipope ei siis tarkoita ainoastaan uskonnollisten auktoriteettien hylkäämistä – mikä nimestä useimmille varmaankin tulee mieleen – vaan kaikenlaisten ”mielipidejohtajien” sivuuttamista. Silloin tällöin tulee törmättyä siihen, että meitä pidetään kenties juuri nimen takia black metal –aktina. Ja kun sitten Antipopen musiikki ei sellaista ole, niin hämmennys on käsin kosketeltavaa. Juuri tämänkaltaisista ennakkoluuloista luopumisesta on Antipopessa kyse.
Miltä yhtyeen keikkarintamalla näyttää, onko loppuvuodeksi tiedossa yhtään showta? Miltä näyttää tyypillinen Antipope-keikka? Onko teillä mitään visuaalista showta mukana?
Mikko: Tämän vuoden lopulle on vielä luvassa ainakin ”House of Harlot” –levyn julkkarikeikka 3.12. PRKL Clubilla, Helsingissä. Sinne vain kaikki häpeämättömästä musiikista kiinnostuneet sankoin joukoin.
Kyllä meillä sellaista showmeininkiä on aina lavalla ollut – ihan siltäkin varalta, että jos musiikki ei miellytä, niin on jotain omituista katsottavaa. Tietenkin pienellä budjetilla mennään, niin mitään kovin korkeita verivesiputouksia tai älytöntä määrää pommeja ja tulta ei ole vielä lavalle saatu. Tee-sekin-itse -meiningillä on jotain omia valaistusjuttuja toteutettu, valon ja varjon leikkiä vähän niin kuin. Ja lava-asut tietenkin. Se auttaa jo itseäkin pääsemään oikeaan tunnelmaan kun pistää vähän nahkaista niskaan.
Missä asioissa näet, että Antipope pystyy vielä kehittymään?
Mikko: Aivan kaikessa! Ainakin syytä olisi, ja sen takia tätä haluaa edelleen tehdä. Harvassa ovat sellaiset treenikerrat tai keikat, joista ei ole jäänyt mitään hampaan koloon.
Heräätte aamulla hotellihuoneesta samasta sängystä koko Antipope-orkesteri, mutta vieressänne makaa M.A.Numminen. Mitä helvettiä on tapahtunut?
Mikko: Veikkaisin, että syntiä, mutta tämä kysymys taitaa olla rumpalimme Tuska E.:n heiniä…
Tuska E.: Aika hauskaa, että vieressä makaa nimenomaan taiteilija Numminen, koska hänellä on ollut suuri vaikutus minuun musiikillisesti. Nummisen tapaan myös minä viritän lauluääneni 18″ crashin mukaan. Mutta se mitä on tapahtunut, niin vitustako me se tiedetään? M.A:lle voi toki tarjota aina kaljan hotellin aulabaarissa, jos hän on vielä hengissä.
Kiitos tästä haastattelusta. Kerro vielä loppuun terveiset Kaaoszinen lukijoille?
Mikko: Kiitoksia itsellenne. Lukijoille sellaisia terveisiä, että käykää levyn julkaisua odotellessa katsastamassa ”A Thing So Vile” musavideo. Linkkiä videoon löytyy Antipopen kotisivuilta, www.antipope.info. Ja ainakin eteläsuomalaiset anti-nunnat ja –munkit, muistakaahan tulla lauantaina 3.12. PRKL Clubille korkkaamaan ”House of Harlot”.