Antipope – House Of Harlot
Vuoden hämmentävimmän kuuntelukokemuksen tarjoilee Oulusta maailmalle ponnistava Antipope. Yhtye tarjoilee levy-yhtiön saatekirjeen mukaan toisella täyspitkällään sekoituksen black-, death-, doom-, gothic – ja heavy metallia. Itse olisin tuohon vielä lisännyt industrialin, mutta joka tapauksessa Antipope rikkoo genrerajoja niin rajulla kädellä, että luokittelu on samalla sekä turhaa, että täysin mahdotonta.
Monipuolisuudestaan huolimatta ”House Of Harlot” on käsittämättömän toimiva ja ehjä kokonaisuus, joka toimii niin koko levyllisenä kuunneltuna, kuin yksittäisinä kappaleina. Yhtyeen nerokas yhdistelmä tarjoaa niin draamaa, melankoliaa, groovea, balladeja, kuin myös äärimmäistä synkkyyttä. Vokalisti M.J. Myllykankaan omaperäinen ja tavallaan oopperamainen, pääasiassa suhteellisen puhdas laulutyyli, toimii yhdessä vaihtelevan musiikin kanssa, kuin voisilmä aamupuurossa.
Levyn parhaat hetket koetaan, kun ensimmäinen singlejulkaisu ”The World Coming Down” rykäistään viitosraitana liikkeelle. Hieman uudehkolta Tiamatilta kuulostava kappale koukuttaa heti ensikuuntelulla, ja olisi mielestäni jopa ihan kelpo radiotavaraa. Perään kuultava ”To A Passer – By In Black” uskomattoman melankolisen kertosäkeensä ansiosta, jonka laulut saavat kylmiä väreitä aikaiseksi, ja myös levyn loppupuolella kuultava ”Happiness In Crime”, jonka akustinen aloitus tuo hieman mieleen The Coffinshakersin, ovat myös levyn ehdotonta parhaimmistoa. Kompastuskiviä ei löydy, vaihtelua sitäkin enemmän. ”Waratah” esimerkiksi iskee murskaavan doom vaihteen päälle, ”Rapeman” tuo hetkittäin, varsinkin kosketinsoittimien osalta, mieleen jopa vanhemman polven Rammsteinin.
Mainos päättyy
Se, että ”House Of Harlot” on erittäin omaperäinen ja samalla rohkea albumi, olisi antanut sille jo isoja pisteitä. Mutta se, että se toteutetaan näin loistavasti ilman, että se kompastuu rohkeuteensa yhtenä sekunnin murto-osanakaan, vaan toimii alusta loppuun asti, on suorituksena täydellinen häränsilmä.
Melko vittumaisen tempun teki nyt Antipope arvostelijalle, sillä olin jo lähestulkoon päättänyt vuoden kotimaiseksi metallilevyksi aiemmin arvostelemani uuden Black Sun Aeon-albumin, mutta kyllä nyt Oulun pojat pistivät tuon kamppailun äärimmäisen tiukalle. Kumpi tuon kamppailun voittaa, vai nouseeko jostain puskista vielä viime metreillä superyllättäjä, se selviää aikanaan? Siihen asti nauttikaamme tästä luovasta hulluudesta. Levyn monipuolisuudesta johtuen suosittelen tätä ihan kaikille, mutta etenkin melodisen ja melankolisen metallin ystäville.
Mainos päättyy
10/10
Kappalelista:
01. House Of Harlot
02. Communion
03. A Thing So Vile
04. A Carnal Ritual Of Self-Asphyxiation
05. The World Coming Down
06. To A Passer-By In Black
07. Morning Star
08. Waratah
09. Rapeman
10. The Man We Would Like To Hang
11. Happiness In Crime
12. Untitled
http://www.myspace.com/antipopeband
Kirjoittanut Riku Mäkinen
Mainos päättyy