Apina – Iiris

Kirjoittanut Otto Vainionpaa - 5.3.2017

Nuori kotimainen räppimetalliryhmä Apina julkaisi toisen pitkäsoittonsa ”Iiriksen” 27.1. Sakara recordsin kautta. Apina kiinnitettiin Sakaralle vuonna 2014 ja julkaisi debyyttinsä vuonna 2015.

Apina edustaa hyvin ristiriitaista metalligenreä, yhdistäen djentin ja suomiräpin, ja näissä merkeissä levy alkaakin omituisella kappaleella ”Pimeyden Lapset”. Kappale hypnotisoi ainakin allekirjoittaneen aivan täydellisesti, ja tiesin ettei loppulevy voi olla kuin hyvä. ”Pimeyden Lapset” -kappale nostaa lautaselle uusiutuneen yhtyeen, jolla on laajempi spektrumi, mutta sama kaava. Tämä olikin yksi seikoista jotka askarruttivat ennen levyn julkaisua: jääkö Apina ”Infektikon” pyörään, vai pystyykö yhtye lähestymään samasta suunnasta eri tavalla?

Kyllä pystyy. ”Iiris” on laaja kokonaisuus täynnä entistäkin enemmän erilaisia kappaleita ja sovituksia. ”Infektikon” vahvuudet kokonaisuutena on hyvin vaikea saavuttaa, ja ”Iiriksestä” huomaa, että sitä ei ole edes yritetty valaa samaan muottiin, vaan ollaan onnistuttu luomaan uudenlainen kokonaisuus toiselle pitkäsoitolle.

Levy etenee kappaleeseen ”Aamut”, jossa suomalainen rap-artisti Paleface vierailee. Kappale julkaistiin lähes vuosi ennen albumia, mikä oli mielestäni todellakin liian pitkä aika. Kappale oli ensimmäinen maistiainen uusista tempuista, ja kappale onkin siihen tarkoitukseen erinomainen maistiainen.

Albumin edetessä huomaa, kuinka soittajien soundit ovat terävöittyneet ja niihin on selvästi käytetty enemmän aikaa. Myöskin laulaja Pessi vaikuttaa entistäkin itsevarmemmalta, varsinkin nyt kun itse laulaminen on yleistynyt. Levy kuulostaa tuotannollisesti kaikinpuolin tasaiselta ja täydelliseltä. Musiikillinen suuntaus esittelee popahtavampaa Apinaa, ja yhtye näyttääkin onnistuvan lähes kaikessa mitä kokeilee. ”Rakennan tämän pyramidin yksin” on levyn parhaimpia kappaleita. Se maalailee kertosäkeellään hyvin voimakasta kuvaa siitä, millaisen albumin Apina on ulos sylkenyt. Kappaleen käskyttävät kitarahakkaukset ovat myös hyvin raikkaan kuuloisia. Saman ruodinnan saa myös kappale nimeltä ”Sokee”, joka on hyvin samankaltainen kappale.

Erityismaininta kuuluu ”Ikuisesti” -kappaleelle joka antaa instrumentaalibiisin kuvan, vaikka ei sitä olekaan. Kappaleessa toistetaan samaa lyriikkaa lukuisia kertoja ja tunnelmasta tulee mielipuolinen. Puolivälissä kappaletta kuuluu selvästi mm. Meshuggahin vaikutus Apinan musiikkiin. Kappale antaa kuulijan rauhoittua hetken, kunnes taas räpätetään suu vaahdossa.

Apina kuuluu tällä hetkellä itseäni kiinnostavimpiin yhtyeisiin, ja nyt vieläkin korkeammilla odotuksilla odotan seuraavaa albumia. ”Iiris” on täydellinen seuraaja ”Infektikolle.”

9½/10

Kappalelista:

  1. Pimeyden Lapset
  2. Aamut
  3. Kadotaan
  4. Antaudutaan
  5. Yksi
  6. Ikuisesti
  7. Sokee
  8. Rakennan tämän pyramidin yksin
  9. Kaksi kaistaa
  10. Maahan!

Kirjoittaja: Otto Vainionpää

Apina facebookissa!
Apinan kotisivut