Oulusta tulee varsin hämmentävä Apina, joka ottaa askeleen 90-luvun suuntaan soittamalla nu-metallia. Suomenkielistä räppiä ja särökitaraa, tässä on arvostelijalla ihmettelemistä.

Apina on 2010 perustettu bändi, joka on mm. sijoittunut top10:iin ”Ääni Ja Vimma” -kisassa. Kyseisen kisan antia kuunnelleena ihmettelen vahvasti, miksi bändi ei ollut top5:ssä. Apinan musiikissa yhdistyy varsin pätevä räppäri, jonka ulosannista saa jopa selvää, ja hyvin raskaat kitarat. Nu-Metalli on nykyään katoava kansanperinne, joten on ihan hauskaa kuulla sellaista, varsinkin suomenkielisenä.

Vaikka nu-metallin kliseitä kolisee joka paikasta, on miellyttävää huomata, että Apina uskaltaa ottaa vaikutteita myös punkista. Bändin melodiset kertosäkeet on kuin Aivovaurion tuotannosta ja toimivat yllättävän hyvin säkeiden räppäyksen kanssa. Tuotanto on varsin toimivaa, joskin vokalisointi on mielestäni liian kovalla. Parissa biisissä käytetyt koneet tuovat myös hyvän oman lisän biiseihin, tätä on vain harmittavan vähän.

”Meidän, Minun” -ep sisältää harmittavan vaihtelevia biisejä. Lätyn ensimmäiset kolme biisiä toimii todella hyvin ja kaksi viimeistä enemmänkin ärsyttää. Levyn parasta antia ovat ”Hullu Juttu”, jonka kitarointi tuo mieleen Nicolen vanhemman tuotannon, ja ”Siirretty Vastuu”. Näistä kahdesta kun olisi tehty esim. demo, olisi paketti toiminut paljon paremmin. Nyt huomaan hyppääväni lätyn kaksi viimeistä biisiä yli ja aloittavani levyn alusta.

Lyhyesti: Selkeästä suomen kielestä ja runttauksesta iso plussa, mutta ep:n loppuosa on heikkotasoinen, eikä ep siis kanna loppuun asti. Uskon kumminkin, että Apinan musiikille on markkinat, ja jos laatu pysyy tämän tasoisena, bändiä tullaan vielä radiossa kuulemaan.

6/10

Kappalelista:
01. Hullu Jutt
02. Puoli Vuotta
03. Siirretty Vastuu
04. Sun Laskuun
05. Suomileijona

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Janne Partanen