Apulanta
Kotimaisen musiikin suosituimpiin yhtyeisiin lukeutuva Apulanta julkaisee 14. maaliskuuta uuden, järjestyksessään 11. albuminsa, joka on saanut nimekseen ”Kaikki kolmesta pahasta”. Kaaoszine tavoitti puhelimella Apulannan laulaja-kitaristi Toni Wirtasen ja kuulusteli tältä hieman uuden albumin taustoista ja tulevaisuuden näkymistä. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.
Morjensta. Kuinkas Apulannan vuosi on lähtenyt käyntiin?
Toni: Kiitos, oikein hyvin. Ei tässä sen ihmeempiä.
Jos kertaat vielä edellistä vuotta, niin millainen se oli yhtyeelle kokonaisuudessaan? Olihan kyseessä kuitenkin Apulannan juhlavuosi.
Toni: No, se on totta kieltämättä, mutta sanotaanko nyt suoraan, ettei se nyt niin kokonaisuudessaan juhlavaa ollut. Vaikka oli ajatus, että olisi tämmöinen juhlavuosimeininki, niin aika vähän siinä sitten oli mitään niin erikoisen juhlavaa, muuta kuin se yksi keikka. Että siihen se suuri juhlallisuus sitten jäi. Niin ja tehtiinhän me se uusi sinkku, ja se oli ihan hyvä. Levy piti tehdä, mutta eihän me keritty.
Teiltä ilmestyy 11. albumi nimeltä ”Kaikki kolmesta pahasta” maaliskuun 14. päivä. Millainen oli albumin nauhoitusprosessi kokonaisuudessaan? Oliko se samanlainen kuin teidän aikaisemmat nauhoitukset vai teittekö jotain erilailla tällä kertaa?
Mainos päättyy
Toni: Meillä oli tällainen erittäin pitkä levytysprosessi, joka oli siinä mielessä erilainen, että me tehtiin ensimmäiset biisit jo vuoden 2010 lopussa. Sitten siinä menikin melkein vuosi rundatessa, eikä keritty kertaakaan studioon, mikä on ollut ehkä ihan hyväkin. Rundailun jälkeen se sitten lähti taas. Kyllä sitä keikoilta saa yllättävän paljon inspiraatiota musan tekemiseen.
Albumilla on varsin mielenkiintoinen nimi ”Kaikki kolmesta pahasta”. Mistä albumin nimi oikein loppujen lopuksi tuli?
Toni: Onkin hyvä kysymys, mihin se viittaa. Ainoa asia, jonka oikeastaan haluaisin nostaa esille, on ajatusleikki siitä, kun ainahan sanotaan, että ”pienempi kahdesta pahasta” tai ”kahdesta pahasta valitse pienempi”. Siinä on se ajatus. Sitten meillä on Apulannalla levyllä semmoinen biisikin kuin ”Kahdesta pahasta molemmat”. Eli se on se, mikä yleensä tulee itse tehtyä: jos jokin on huonosti, niin sitten valitsee vaan molemmat paskat vaihtoehdot. Sitten ajateltiin, että jos biisin nimi on ”Kahdesta pahasta molemmat”, niin sitten levylle laitetaan vielä yksi enemmän – kaikki kolmesta pahasta. Eli siitähän se ajatus lähti, mutta tietysti symboliikka on lähtenyt leviämään hyvin nopeasti.
Olet itse sanonut, että lyriikoiden suhteen tämä levy on itsellesi todella henkilökohtainen. Oliko albumin kappaleiden kirjoittaminen samalla itsellesi terapiaa sekä kyseisen aiheen käsittelyä, vai miksi päädyit kirjoittamaan juuri rakkaudesta?
Toni: No juuri näinkin se on. Levyn lyriikan kirjoittaminen on aina matka itseensä; tai mä en oikein osaa kirjoittaa millään muulla tavalla kuin sillä, että tavallaan tekee itsetutkiskelua siinä samalla ja vähän niin kuin levittää ne suolensa pöydälle. Siitähän se kirjoittaminen koostuu, ja tää oli nyt tällainen, mitä sattui löytymään. Lopputulos vähän aina yllättää itsensäkin. Ei sitä voi etukäteen päättää, että kirjoitanpa tästä ja tästä aiheesta levyn. Tai kyllä joku voi tehdä niin, mutta mä en itse pysty siihen. Vähän aikaa, tai tässä tapauksessa pari kuukauttakin, vain mietti, mistä lähtisi tulemaan se teksti – ja tuosta se lähti sitten avautumaan ja se meni tällä kertaa näin.
PMMP:n Mira Luoti tekee kanssasi myös dueton albumille. Mistä idea yhteistyöhön lähti ja mitä voit kertoa itse kappaleesta?
Toni: No, meillähän oli sellainen yhteinen tausta tietysti PMMP:n tytsyjen kanssa, niitähän on tuolla vuosia nähty eri keikoilla ja tutustuttu siellä, ja Mira on tosi mukava ja lämmin ihminen. Oli hienoa, että hän suostui tulemaan tuohon meidän tuotteellemme. Biisihän on semmoinen vähän Twin Peaks -henkinen tunnepläjäys. Kuuntelette sitten, mutta mun mielestä se saa hienon värin Miran tulkinnan kautta, kun meillä molemmilla on vähän samanlainen laulutyyli: ei olla ehkä välttämättä maailman teknisimpiä laulajia eikä ole semmoista klassista laulukoulutusta kummallakaan, niin silleen se istahti ihan hyvin.
Toimit itse kriitikkona ja arvostelet omaa levyänne. Miten se mielestäsi musiikillisesti eroaa teidän aikaisemmista albumeistanne?
Mainos päättyy
Toni: No sanotaanko nyt näin, että musiikillisesti siinä ei nyt mitään älyttömiä eroja ole. Kun on tässä vaiheessa uraa ja on kumminkin 20 vuotta tätä tehnyt, niin ei sitä kannata itseään lähteä enää uudestaan keksimään, mutta kyllähän sitä voi yrittää. Mä kuvittelisin itse, että me ollaan jo löydetty ne asiat, mitä me halutaan tehdä tällä bändillä ja mitkä tällä bändillä kuulostaa hyvältä, niin sinänsä ei sillä musiikillisesti mitenkään älyttömästi eroa ole verrattuna edellisiin tekemisiin. Mutta se, että tämä on todella tiukasti soitettua ja hyvin tulkittua, on pitkälti siitä kiinni, että nyt on hyviä biisejä. Olen todella onnellinen siitä, että biisit onnistuivat helkkarin hyvin.
Oliko albumille vaikea kirjoittaa kappaleita, kun teilläkin on takanapäin jo 10 albumin verran materiaalia?
Toni: No kyllä, oli ihan älyttömän vaikeaa. Joka biisin kohdalla tulee sellainen fiilis, että ”voi saakeli, mistä mä oon tän pölliny. Oonkohan mä pölliny tän jostai vai oonks mä pölliny tän itteltäni”. Musta on tullut hirveen paranoidi nykyään tuon kanssa, kun en mä suostu siihen, että tekisin ihan saman biisin aina uudestaan. Jotkuthan tekee sitäkin, että biisissä vain sanat vaihtuu. Mutta mä olen yrittänyt kovasti, että oikeasti keksisi uusia lauluja, ja sen takia on ollut kova seula itsensä kanssa. Kyllä tuollaisia asioita on paljon mietitty, mutta kyllä tässä vaiheessa se uuden keksiminen ja luominen vaikeaa on.
Nykypäivänä ihmiset aina valittavat, kun yhtyeet eivät ”uudistu” albumi albumin jälkeen. Mitä mieltä itse olet tästä artistina? Pitääkö toimivaa pyörää mielestäsi uudistaa?
Mainos päättyy
Toni: Tavallaan tuossa on kaksiteräinen miekka, kun ensin mussutetaan siitä, että bändit eivät uudistu. Sitten kun bändi uudistuukin, niin valitetaan, että se on mennyt paskaan suuntaan eikä ole semmoista kuin aluksi oli. Periaatteessa jonkin kolmen levyn jälkeen on helvetin vaikeaa tehdä enää semmoista musiikkia, mikä miellyttäisi kaikkia: sitä porukkaa, joka alkaa vinkua ”miksei tää uudistu”, ja sitten just näitä, jotka haluavat, että bändi kuulostaa samalta kuin aina ennenkin. Täytyy sitten vaan yrittää tasapainoilla siinä välissä. Mutta kyllä jotenkin vääjäämättä näyttää siltä, että mitä enemmän näitä levyjä tekee, sitä enemmän menee kohti alkupistettä. Tuossa on välillä käyty aika erikoisillakin vesillä: kaiken maailman poppia ja ihmeellistä uusioheviä tehty – ja vähän mitä sattuu. Mutta nyt tällä levyllä on jotenkin juureva meininki.
Yhtye on mennyt eteenpäin jo yli 20 vuotta. Minkä luulet olevan suurin syy siihen, että olette saaneet paljon myös uusia kuuntelijoita, jotka eivät välttämättä tiedä mitään teidän alkupään tuotannosta?
Toni: Mä luulen, että syynä on se, että koko ajan yritetään tehdä sellaista musaa, josta itse tykkäisimme. Sitten me ihmiset ollaan tietyllä tavalla aika samanlaisia. Jos joku tykkää jostain asiasta, niin kyllä siitä yleensä tykkää joku muukin. Toisaalta on myös se, että kaikki sukupolvet ovat kuitenkin perusolemuksiltaan hyvin samanlaisia. Ne, jotka olivat vaikka 15 vuotta sitten 16-vuotiaita, eivät ole sisäiseltä maailmaltaan niin erilaisia kuin ne, jotka ovat nyt 16-vuotiaita. Kaikki käyvät aikalailla samoja tunteita ja samoja tilanteita elämässään läpi. Ja sitten kun niistä tekee biisejä, ne koskettaa vielä vuosien jälkeenkin. Plus meillä on hyvä bändi, niin kyllä sitä kelpaa kuunnella vuodesta toiseen.
Musiikkiteollisuus on vuosien varrella muuttunut todella paljon, ja CD-levyjä myydään aina vain vähemmän ja vähemmän. Miten itse näet musiikin tulevaisuuden?
Toni: Se on suuri kysymysmerkki. En mä osaa oikein sanoa, mikä sen tulevaisuus on. Jos mä tietäisin, mä myisin sen kalliilla noille kuoleville isoille levy-yhtiöille – tai sitten en myisi ja nauraisin niiden haudoilla, mutta anyway jompikumpi.
Kyllä mä kuitenkin näen sen niin, että musiikkihan ei ole mihinkään menossa vaan jää kyllä elämään, vaikkakin musiikin ansaintalogiikka vaihtuu. Se on varmaan totta, ettei musiikilla pysty tekemään tulevaisuudessa sellaisia miljardiomaisuuksia kuin vaikka Madonnalla tai tällaisilla on. Varmaan supertähdet vähenevät vähän tai häviävät kokonaan. En tiedä, mutta mä toivoisin, että ihmiset jaksaisivat käydä keikoilla. Ja varmaan ne jaksavatkin niin kauan, kuin on hyviä bändejä ja hyvää musaa. Sitä elämänkokemusta ei voi ladata mistään netistä, vaan on mentävä paikan päälle. Mä uskon, että se musiikin tulevaisuus on livekeikoilla.
Voisitko itse kuvitella, että Apulannan 12. albumi tulisi myyntiin pelkästään digitaalisena?
Toni: Meidän fanit haluavat kyllä fyysisen levyn, mutta voisihan sitä tietysti koettaa. Meiltä on tullut jo sinkkuja pelkästään digitaalisena, mutta ne tuppaavat menemään ihmisiltä ohitse. Ei ajatella, että se olisi niin kuin oikea levy vaan että se on vain jotain sellaista digimassaa. Kyllä monet, joille albumi on sellainen old school -henkinen tila, haluavatä ihan oikeita levyjä.
Facebook ja Twitter ovat yhä keskeisemmässä osassa verkkoa ja itselläsikin taitaa olla oma Facebook-profiili. Mitä mieltä yleisesti olet näistä sosiaalisista medioista? Ovatko ne hyvä vai paha asia?
Toni: Ei sitä oikein voi sanoa. Ne ovat olemassa, eikä niistä mihinkään tulla pääsemään vaan varmasti ne vielä lisääntyvät tulevaisuudessa. Samoin kasvaa niiden merkitys ihmisille, joskin se on nyt jo valtava. Tavallaan ikävä puoli on se, että ihmiset tyhmenevät sosiaalisen median myötä ihan järjettömästi. Myös ihmisten lukutaito menee siihen, etteivät he jaksa enää lukea mitään, mikä on enemmän kuin kolme riviä pitkä. Se mua vituttaa tuossa, ja ylipäätäänkin internet-aikakauden ilmiö, että ei viitsitä perehtyä mihinkään sen enempää. Luetaan otsikot ja sen jälkeen ruvetaan huutelemaan ja muodostetaan sellainen nopea totuus, mikä saattaa olla itse asiassa aivan väärä ja valheellinen. Ihmisten kyky omaksua ja sisäistää asioita sen myötä ei ole mihinkään hävinnyt, mutta mua harmittaa, että tällaisten pikaviestinten ja muitten takia ihmiset ei käytä sitä kykyä. Jengi tavallaan tekee itsestään tyhmempiä kuin ne onkaan, ja se on valitettavaa.
Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea uuden albumin tiimoilta! Onko sulla vielä loppuun jotain, mitä haluaisit sanoa Kaaoszine lukijoille?
Toni: Tulkaa ihmeessä keikoille, ja vaikka ette tulisikaan juuri meidän keikoill,e niin menkää nyt jonkun keikoille edes, koska ne on niin hienoja kokemuksia, että niistä jää vuosienkin päähän hyviä fiiliksiä, ja siellä tapaa hienoja ihmisiä. Kyllä ne on ainutlaatuisia juttuja, joten kannattaa kyllä käydä. Himaan ei pidä jäädä!
