Arch Enemy ei bändinä juuri esittelyjä kaipaa, sillä se on yksi melodisen death metallin suurimmista nimistä. Silti se on tuntunut olevan uutisotsikoissa viimeisen muutaman kuukauden ajan aivan muista syistä kuin musiikillisista ansioista. Iso osa bändin faneista sai jonkin sortin kohtauksen, kun vokalisti Angela Gossow ilmoitti siirtyvänsä taka-alalle laulajan hommista ja että tilalle tulisi The Agonistissa vaikuttanut Alissa White-Gluz. Mielestäni tämä on lähinnä hauskaa, sillä vaikka Gossow oli bändissä vuodesta 2001 asti, ei hän silti ollut millään tavalla korvaamaton vokalisti. Ennen kuin sokeat fanitytöt ja -pojat alkavat kirjoittaa vihaisia viestejä internettiin, niin selvennän, ettei Gossow mielestäni huono murisija ollut vaan hoiti tonttinsa kelvollisesti.

Musiikillisesti ”War Eternal” jatkaa pitkälti samalla linjalla kuin edeltäjänsä ”Khaos Legions”. Kappaleet ovat pääosin nopeatempoista, brutaalia ja melko melodista death metallia. Parasta levyllä on Michael Amottin komea lead-kitarointi, eikä raskaissa, välillä jopa hieman trashahtavissa riffeissäkään vikaa juuri ole. Pari ensimmäistä singleä, ”War Eternal” ja ”As The Pages Burn”, eivät ensimmäisillä kuuntelukerroilla ihan vakuuttaneet, mutta kolmas julkaistu kappale ”You Will Know My Name” herätti taas kiinnostukseni ”War Eternalia” kohtaan.

”You Will Know My Name” onkin yksi levyn parhaista kappaleista ja erottuu joukosta olemalla hieman hidastempoisempi ja kevyempi kuin suurin osa levyn kappaleista. Kappaleen kruunaa tarttuva kertosäe, ja myös Amottin taidokkaat kitaraleadit pääsevät oikeuksiinsa. Myös osittain yksi levyn nopeimmista kappaleista ”Down to Nothing” kuulostaa todella hyvältä. Nopeiden ja yksinkertaisuudessaan brutaalien osien sekä melodisemman ja hieman rauhallisemman kertosäkeen kontrasti tekee kappaleesta toimivan ja mielenkiintoisen. Levyn paras kappale lienee kuitenkin pahaenteisen alkusoiton jälkeen levyn käynnistävä ”Never Forgive, Never Forget”. Kappale on myös levyn raskain ja suoraviivaisin kappale, mutta tarttuvia melodiakoukkujakaan ei ole unohdettu.

Yksikään levyn kappaleista ei kuitenkaan ole huono, vaikka pari hieman keskinkertaisempaa olisi voinut viilata pois, niin kokonaisuus olisi tiukempi ja muutenkin parempi. Jopa ”War Eternal” ja ”As The Pages Burn” toimivat, vaikken niistä aluksi innostunutkaan. Hieman tosin ihmetyttää ”Not Long for This World” -outro, joka on jostain syystä venytetty täysmittaisen kappaleen pituiseksi.

Mitä laulajan vaihtumiseen tulee, niin Alissa White-Gluz hoitaa hommansa hyvin, vaikka tarkkakorvaisimmat toki huomaavat murisijan vaihtuneen. Gossow’n ja White-Gluzin karjumistyylit ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan, että ero on minimaalinen. Arch Enemyn vahvuus ei ole koskaan ollut vokalisti, eikä se ole sitä tämänkään levyn myötä, mutta ei White-Gluzin murina missään nimessä huonoa ole. Arch Enemyn vahvuus on ehdottomasti Michael Amottin kitarointi ja sävellystyö.

”War Eternalin” ja koko bändin ympärillä pyöri paljon kohua ennen levyn julkaisua, eivätkä pahimmat asennevammaiset ole vieläkään päässeet yli siitä, että Angela Gossow’ta ei enää kiinnosta laulaminen Arch Enemyn riveissä. ”War Eternal” on kuitenkin hyvä levy, joka kestää vertailua yhtyeen vanhempiin levyihin. Loppuun vielä terveiset niille hurjille, jotka ilmoittivat lopettavansa Arch Enemyn kuuntelun laulajanvaihdoksen myötä: ottakaa päänne pois perseestä ja kuunnelkaa tämä levy. Jos olette koskaan yhtyeen musiikista pitäneetkään, niin myös ”War Eternal” toimii varmasti.

8/10

Kappalelista:
1. Tempore Nihil Sanat (Prelude in F minor)
2. Never Forgive, Never Forget
3. War Eternal
4. As The Pages Burn
5. No More Regrets
6. You Will Know My Name
7. Graveyard of Dreams
8. Stolen Life
9. Time Is Black
10. On And On
11. Avalanche
12. Down to Nothing
13. Not Long for This World

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Arch Enemyn kotisivut
Arch Enemy Facebookissa

Kirjoittanut: Jyri Kinnari