Archgoat – The Apocalyptic Triumphator

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 27.1.2015

Enkeleitä surmaavaa mustaa vitun metallia! Turun ainut ylpeyden aihe Archgoat on kirjoittamishetkellä valmistautumassa Euroopan- kiertuetta varten mm. Inquisitionin kanssa esitellen uutta ”The Apocalyptic Triumphator”-ruttoaan, jonka rienaukset operoidaan tässä hieroglyfissä. Mustan metallin trio katkaisee enkeleiden niskat pelkällä olemuksellaan, ja Saatana kutsutaan jälleen kerran maan pinnalle helvetin soittimilla. Varoitus: tämä teksti sisältää nekromantiaa.

Tietämättömille tiedoksi: Archgoat (turuksi AG) on perustettu 1989 ja kuuluu Suomen ensimmäisiin black metallin kivijalkoihin Impaled Nazarenen ym. kanssa. Bändi lopetti vuonna 1993, mutta se manattiin takaisin anno 2004. Veljekset Lord Angelslayer (bassokitara, ääni) ja Ritual Butcherer (kitara) ovat olleet koko yhtyeen kuolonkaaren ajan saattamassa surman sanaa, ja Sinisterror on tänä vuonna ollut rumpujen takana dekadin verran. Archgoat on tunnettu oikuttelevan murskaavasta death/black-metal paahdosta, kuolemaa ylistävästä lavashow’sta ja jumalanpilkkaa täynnä olevista kansitaiteista, joissa on ollut mukana Chris Moyen eli Thorncross. Tässä välttämättömimmät tiedonmuruset.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Uusin kiekko ”The Apocalyptic Triumphator” onkin ollut jo internetissä ennakkokuunneltavana, mutta ”ammattilaisen” näkemys on silti hyvä vuotaa tänne. Tämä on kolmas täyspitkä ”Whore Of Bethlehem”- ja ”The Light-Devouring Darkness” -albumeiden jälkeen. Bändi on kuitenkin julkaissut useita splittejä sekä omakustanteita, mutta ekat demothan ovat tietenkin parhaita näissä piireissä. Kaivakaamme desekroidut reliikit alttarille, sytyttäkäämme mustat kynttilät ja antautukaamme surman siipien armoille.

”Intro (Left Hand Path)” avautuu eteerisellä äänimaailmalla, demonin puheella ja lopulta syöksee kappaleen ”Nuns, Cunts & Darkness” ilmoille kuin paholaisen eritteet pyhimyksen rönttöseen. Vauhdikas black metal -paahto on suorastaan ”grindaavaa” ja hullunkurista. Välillä tuomionpäivän kellot hyökkäävät korville ja tunnelma kehkeytyy erittäin pahaenteiseksi, hitaaksi ja raskaaksi. Ensikuulemalla tietää, mistä yhtyeesä on kyse – Archgoat ei hellitä otettaan vallankahvastaan. ”The Apocalyptic Triumphator” jatkaa tutulla arkkivuohimaisella kaahauksella. Tällaista musiikkia ei yhteiskunnan muottiin mukautunut ihmissaasta pysty ikinä ymmärtämään, sillä tämä on täyttä murhaa. Erityisnoteerauksen saa ”Grand Luciferian Theophany” epäseesteisestä death/doom-moukaroinnista.

”Intro (Right Hand Path)” tuo vinyylin sairaalloisen B-puolen esiin kuorolaululla sekä eläimen teurastamisella. ”Congregation of Circumicised” jatkaa taas tuhatta ja sataa, äärimmäisyyksiä uhaten. ”Sado-Magical Portal” avautuu kaoottisen häijyllä riffillä ja helvetti on jälleen irti. Levy on loppuun asti häikäilemätöintä mustan magian loitsintaa ja vauhtia, kunnes ”Funeral Pyre of Trinity” ajaa kuulijan lopun liekkeihin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tämä 12-raitainen sairas opus osoittaa jälleen kuoleman mahtavuuden – musta liekki ei sammu koskaan. Edellisiin lättyihin verratuna yleinen soundimaailma on suorastaan premium genreen nähden. Rummut ovat erittelevät sekä tarkat, kitarat särisevät matalalta, basso jyrää maan matoset alleen ja laulu on pääasiassa obskuuria murinaa. Bändin yhteissoitto on kuin suoraan Saatanan legioonasta, sillä yhteistyö on murhaavan täsmäävää, mutta silti täydellisen antikosmista. Archgoatin tunnistaa koko levyltä jälleen, joten kukaan ei taatusti pety – suurena lisänä mainittakoon surmaavat kitarasoolot. Ei ensimmäistäkään ontuvaa kohtaa ja levy nivoutuu suorastaan eeppisesti.

Johtuneeko tämä ylistäminen siitä, että ”The Apocalyptic Triumphator” oli allekirjoittaneen vuoden 2015 odotetuin albumi, vai siitä, että tämänlainen musta värähtely on parasta, mitä Saatana on tähän maailmaan saanut. Täydet pisteet menevät tällä kertaa Suomen parhaalle black metal -orkesterille erektionkovasta albumista. Hail Archgoat! Hail Death!