Architorture – Spare No One

Kotimainen ArchiTorture sai alkunsa vuonna 2005, jolloin bändi totteli nimeä Treachery. Sillä nimellä julkaistiin kaksi demoa vuonna 2008, kunnes vuoden lopulla nimi päätettiin vaihtaa. Seuraavana vuonna saatiin aikaiseksi ”Thrashing Through Your Mind” –EP, ja nyt olen saanut käsiini bändin ensimmäisen täyspitkän albumin, joka kantaa nimeä ”Spare No One”.

Heti albumin alkuun on laitettu yksi levyn nopeimpia ja raskaimpia kappaleita.  ”Treachery” alkaa saman tien mäiskiä turpaan kuin vanhempikin thrash metal konsanaan ja laittaa pään nykimään alkusävelistä lähtien. Kappaleen kohokohtiin kuuluu aggressiivinen ja brutaali kitarasoolo. ”Circle of Aggression” on osittain hieman hidastempoisempi kuin aloituskappale, mutta se ei suinkaan ole heikkous vaan saa kappaleen nopeat kohdat iskemään tajuntaan vain kovempaa.

Chapels of Sin, Cities of Lust” taas pitää temmon suhteellisen alhaalla koko kappaleen ajan. Riffit ovat silti kovia, sillä mukaan on saatu pieni ripaus groovea. ”Exaltation of Filth” jatkaa vielä samoissa tunnelmissa, kunnes synkän tarinan brutaalisti kertova ”Axe Suicide” nostaa temmon kertaheitolla ensimmäisen kappaleen tasolle. Muutaman hitaamman kappaleen jälkeen tämä on hyvää vaihtelua. Riffit ovat edelleen kovia, ja ne soitetaan sata lasissa niin aggressiivisesti, kuin vain on mahdollista. Myös kolme viimeistä kappaletta ovat varsin menevää thrashia. Niistä on nostettava esiin ”At the Gates of Sodom”. Kappale on levyn monipuolisin, mikä näkyy myös siinä, että se on kestoltaan reilusti albumin pisin.

Ensimmäinen kuuntelukerta meni vielä tutustuessa, mutta toisella kerralla levy näytti kyntensä. Kyseessä on tiukka paketti vanhan koulukunnan thrash metallia, joka nousee helposti keskitason yläpuolelle. Monesti sanotaan, että kaikki thrash on jo kuultu aikoja sitten, mutta viime aikoina on ponnahtanut esiin muutamia kovemman luokan rässipumppuja, jotka todistavat, että tässäkin genressä on vielä eloa muuallakin kuin vanhemmissa bändeissä. Jos ArchiTorturea pitäisi johonkin suuremman luokan yhtyeeseen verrata, ensimmäisenä tulisi mieleen Kreator, vaikkei se minulle kaikkein tutuin olekaan. ArchiTorturessa on paljon samaa aggressiivisuutta ja brutaaliutta. Myös laulajan äänestä tulee jossain määrin mieleen Mille Petrozza. Suosittelen levyä kaikille thrash metallin ystäville. Lupaan, että maistuu.

8/10

Kappalelista:

  1. Treachery
  2. Circle of Aggression
  3. Chaples of Sin, Cities of Lust
  4. Exaltation of Filth
  5. Axe Suicide
  6. Sealed with Fire
  7. At the Gates of Sodom
  8. Spare No One

https://www.facebook.com/ArchitortureMetal

Kirjoittanut: Jyri Kinnari

Kommentit