Ruotsalainen yhden miehen black metal – orkesteri, Arckanum ei turhia aikaile levytystensä kanssa. Edellinen, suorastaan loistava ”Sviga Læ” ilmestyi noin tarkalleen vuosi sitten. ”Helvítismyrkr” on siis lukuisten pienjulkaisuiden lisäksi Arckanumin jo seitsemäs täyspitkä. Tietysti kiivas julkaisutahti aiheuttaa hieman epäilyksiäkin, että mukaan levyille ängetään myös täysin turhaa täytemateriaalia. Näin esimerkiksi kävi mielestäni toisella yhden miehen black metal -yhtyeellä, Burzumilla, viime levyn kanssa. Arckanum kuitenkin heivaa epäilykset pois sen siliän tien, lukuun ottamatta levyn lopetusta, josta asiaa hieman myöhemmin.

Mitään suuria muutoksia ei yhtyeen ainoa jäsen, Shamaatae, ole lähtenyt uudella levyllä hakemaan. Mies keskittyy edelleen pääsääntöisesti hypnoottisesti maalailevaan keskitempoiseen black metalliin ja tunnelma on levyn alusta asti kolkko sekä karu, juuri niin kuin sen pitää ollakin. Vaan onpahan herra saanut myös hieman uusiakin ideoita, ja levy on edeltäjäänsä verrattuna selkeästi vaihtelevampi teos. Kitarasooloja kuullaan huomattavasti enemmän ja muutamissa kappaleissa kuultavat puhtaat lauluosuudet parantavat tunnelmaa entisestään. Kappale toisensa jälkeen sopii levyn kokonaisuuteen likimain täydellisesti. Jopa ensi kerroilla ärsyttänyt, levyn keskivaiheilla kuultava hitaasti junnaava instrumentaali ”In Svarta”, alkaa useamman kuuntelukerran jälkeen hahmottua painostavaksi ja julman ahdistavaksi kappaleeksi, joka ajaa kuuntelijan lähestulkoon psykoottiseen tilaan. Psykoosi on kuitenkin väin väliaikaista, kun linjoille isketään levyn ehkä parhaimmat raidat peräjälkeen. ”Nifldreki” sekä ”Svartr Ok Þursligr” kaltaiset mestariteokset vievät kuulijan jälleen kerran vaeltamaan Arckanumin sysimustissa maisemissa, joissa ei ihmispololle armoa anneta. Jälkimmäiseksi mainitun loppuminuuttien jousisovitukset saavat aikaan selkäpiitä viiltäviä kylmiä väreitä, mutta ainoastaan positiivisessa merkityksessä.

”Helvítismyrkr” on jopa edeltäjäänsä parempi tekele, vaikka se on selkeästi vaihtelevampi, niin se on samalla myös aivan yhtä ehjä kokonaisuus. Erotuksena levyillä on oikeastaan vain se, että tällä kertaa levyltä pystyy erottamaan selkeitä huippukohtia, siinä missä ”Sviga Læ” oli pelkästään loistava kokonaisuus. Tämän enempää uudistuksia ei Arckanumilta oikeastaan voi edes toivoa, koska suurempi vaihtelevuus rikkoisi jo yhtyeen taianomaisen, ja hetkittäin jopa pelottavan tunnelman.

Niin, mitenkäs se levyn lopetus? Seitsemän minuuttia silkkaa hiljaisuutta, ei piilokappaletta, ei mitään. No, sen verran maagiset ensimmäiset 43 minuuttia oli, että annettakoon se tällä kertaa anteeksi.

9/10

Kappalelista:
1. Helvitt
2. Myrkrin Vinna Hefnt
3. Ór Djúpum
4. In Svarta
5. Nifldreki
6. Svartr Ok Þursligr
7. Þrúðgelmis Hlaut
8. Sísoltinn
9. Outro

http://www.season-of-mist.com/

Kirjoittanut Riku Mäkinen