Arctisin debyyttialbumi on alusta loppuun pop metalin ilosanomaa

Harva suomalainen yhtye saa mahdollisuuden julkaista debyyttialbuminsa maineikkaan Napalm Recordsin kautta, mutta Arctis sai sellaisen mahdollisuuden. Marraskuussa esikoispitkäsoittonsa julkaissut yhtye loihtii häkellyttävän tarttuvaa pop metalia, joka onnistuu koukuttamaan kuulijansa hyvällä energiallaan.

Arctis ponnahti viime vuonna esille kuin tyhjästä. Toki yhtye julkaisi singlejä ennen albumijulkaisua mutta vasta saatuani Arctisin nimettömän pitkäsoiton käsiini, aloin hahmottaa, mistä oikein on kyse. Suomalaisyhtyeen ulosanti on poikkeuksellisen tarttuvaa ja melodista, jolle ei löydy suoranaista verrokkia vaikkakin vertailupohjaa.

Arctisin ulosannissa on hieman samanlaisia elementtejä kuin Amaranthella ja Delainilla, mutta suomalaisyhtye ei kuitenkaan jäljittele kumpaakaan. Arctisin ilmaisu ei ole yhtä bilettävää kuin Amaranthen, eikä myöskään yhtä eepoksellista kuin Delainilla. Suomalaisyhtyeen kappaleet ovat kuitenkin dynaamisia ja vaivattomasti eteneviä, mikä tekee debyyttialbumin kuuntelusta mukavaa.

Vaikka viisihenkisen Arctisin soitto on mukavaa kuunneltavaa, lukeutuu vokalisti Alva Sandström yhtyeen ehdottomaksi vetonaulaksi. Upean äänen omaava ja sitä taitavasti käyttävä Sanström on aikaisemmin vaikuttanut huomattavasti synkempää musiikkia esittäneessä Nighon-yhtyeessä. Sandströmin äänenkäyttö teki vaikutuksen jo vuonna 2017 julkaistulla Nighonin ”The Somme” -albumilla, joka jäi harmillisesti yhtyeen viimeiseksi.

Olikin ilo huomata, että Sandström hyödyntää kykyjään nyt Arctisin rivistössä. Motivoituneen yhtyeen kanssa vokalistin ääni pääsee loistamaan aivan uudella tavalla ja tuo myös eloa suomalaisen pop metalin kentälle — ja sitä yhtyeen debyyttialbumi alleviivaa koko olemuksellaan.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen