Armotonta pauketta ja tiukkoja riffejä: nostoja undergroundista vuodelta 2025

Vuosi 2025 oli yllättävän hyvä levyvuosi, ja yhtenä sen erityispiirteenä vuoden viimeisellä neljänneksellä oli varsinkin death ja black metalin osalta poikkeuksellisen kova pöhinä päällä. Tämä johti myös siihen, että monet näistä levyistä eivät ehtineet saamaan paljoakaan kuuntelua ennen vuoden parhaiden levyjen listaamista.

Kyseisen listan tarkoituksena on kuitenkin kuvastaa kirjoitushetken tilannetta. Tämä huomioiden koen, että vuoden loppupään mausteisemmat helmet ansaitsevat vielä ehdottomasti oman hetkensä parrasvaloissa. Listaa muodostaessani vastaan tuli myös vuoden alkupäästä paljon julkaisuja, jotka jäivät Suomen musiikkimedioilta tehokkaasti huomioimatta. Eli ohessa henkilökohtainen listani vuoden 2025 vähemmälle huomiolle jääneistä death ja black metal -julkaisuista.

Anal Stabwound – Enshrining the Many-Fingered Grasp

Amerikkalaista brutaalia death metalia takova Nikhil Talwalkarin sooloprojekti. Riemastuttavalla nimellä varustettu projekti on poikinut pari täyspitkää levyä ja kaksi EP:tä. Projektin ensimmäisen täyspitkän artisti julkaisi vuosilukujen perusteella ilmeisesti 15-vuotiaana. Tämä huomioiden tykityksen laatu oli jo alusta asti hämmentävän kovaa, eikä tämä uusin EP poikkea kyseisestä linjasta.

Cénotaphe – Chimères

Ranskalainen black metal elää ja voi hyvin. Postin sekoilun takia vasta loppuvuodesta levylautaselle päätynyt ”Chimères” on luonteva seuraaja vuoden 2020 ”Monte Veritàlle”, joka oli yksi kyseisen vuoden kovimpia black metal -julkaisuja. ”Chimères” tarjoaa raakaa, mutta silti helposti lähestyttävää ja melodista mustaa metallia voitokkailla riffeillä. Kokonaisuutena loistava levy, joka vaihtelee suvereenisti energisemmän paahtamisen ja melankolisemman himmailun välillä.

Defacement – Doomed

Riitasointuista death ja black metalia yhdistelevä monikansallinen Defacement sai varsin nopeasti jatkajan vuonna 2024 julkaistulle ”Dualitylle”. Riitasointuinen, ehkä tutummin englanniksi ilmaistuna ”dissonant”-äärimetalli voi paikoin olla hyvinkin vaikeasti lähestyttävää tavaraa. Vaikka Defacementin ydinosaaminen onkin varsin kakofonista ja kaoottista riffipyöritystä, levyn dynamiikka ja upeat väliosat pitävät huolen, että keskittyminen ei herpaannu rankemmassakaan ajossa.

Depravity – Bestial Possession

Australialaisia perinteitä kunnioittavaa death metalia. Turhat progeilut, syntikat ja muut temput loistavat poissaolollaan, kun Depravity keskittyy riffien sorvaamiseen vaikuttavan rumputulen tukemana.

Kakothanasy – Metagonism

Jos syvän päädyn death metal on lähellä sydäntä, sveitsiläinen Kakothanasy on ehdottomasti tarkistamisen arvoinen. ”Metagonism” lyö pöytään Defeated Sanityn tyylistä brutaalin ja teknisen death metalin sekä slamin ristisiitosta.

Magus Lord – In the Company of Champions

Amerikkalaisesta Lamp of Murmuurista tuttu M. on ollut vuoden aikana varsin tuottelias. Sekä Lamp of Murmuur ja tämän sivuprojekti Silent Thunder saivat diskografiaansa lisäystä vuonna 2025. Tämän lisäksi toinenkin sivuprojekti Magus Lord pistettiin tulille, ja sen ensimmäinen täyspitkä albumi julkaistiin huhtikuussa. ”In the Company of Shadows” sisältää noin 50 minuuttia eeppistä black metalia 80-luvun tyylisillä syntikoilla ja rumpusoundilla varustettuna. Kappaleiden pituudet pyörivät kymmenen minuutin toisella puolen hypnoottisen toiston siivittämänä. Soundissa on kuitenkin sen verran paljon munaa, että tämä toimii loistavasti vaikka kuntosalillakin taustamusiikkina.

Omegavortex – Diabolic Messiah of the New World Order

Saksalainen Omegavortex tuli alunperin tutuksi jo 2020 julkaistun ”Black Abomination Spawn” -levynsä kautta. Helvetin äkäistä black ja death metalin ristisiitosta tulittava yhtye herätti jo silloin ihailua, kuinka vihaiselta musiikki voikaan kuulostaa. Parin pienemmän julkaisun jälkeen yhtye on päässyt täyspitkän levyn pariin. ”Diabolic Messiah of the New World Order” jatkaa samaa hyväksi todettua linjaa entistäkin rosoisempana ja nopeampana.

Owls Woods Graves – Strix

Puolalainen muun muassa Mgłan livekokoonpanosta tuttujen muusikoiden punkisti rokahtava black metal -yhtye. Jos Darkthrone tai esimerkiksi Over the Voids… uppoaa, niin ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy. Joka kappaleesta tuntuu löytyvän omat koukkunsa, eikä paahtaminen uhkaa karata yksitoikkoiseksi missään vaiheessa.

Symbiotic Growth – Beyond the Sleepless Aether

Tämän listauksen progemmasta päästä vastaa kanadalainen Symbiotic Growth. Vaikka Rivers of Nihil, An Abstract Illusion ja Dawn of Ouroboros saivat varsin mainiot levyt julkaistua, kyseisen tyylisuunnan osalta soittimessani viihtyi eniten ”Beyond the Sleepless Aether”. Vasta tätä esittelyä kirjoittaessa tulin vilkaisseeksi bändin kuuntelijamääriä. 1000 tykkäystä Facebookissa ja hieman päälle 100 kuukausittaista kuuntelijaa Spotifyssa kuulostaa väärältä. Vaikka listan pointtina onkin nimenomaan tuntemattomammat yhtyeet, on kyseessä sen verran valmiin kuuloinen kokonaisuus, että death/black metaliin taittavan progen fanikunnan toivoisi löytävän Symbiotic Growthin äärelle.

Trhä – tahaccet ga qëcha com ibajn

Amerikkalainen yhden miehen black metal -projekti Trhä on varsin mielenkiintoinen tapaus. Viidessä vuodessa neljätoista täyspitkää ja päälle parikymmentä pienempää julkaisua tai splittiä tehnyt projekti ei ole pahemmin kompuroinut laadun puolesta kuin pariin otteeseen. Projektin aivoina toimii taiteilijanimi Thét Älëf, Nönvéhhklëth detna hacëntera Trha, Jôdhrhä dës Khatës, Dlhâvênklëth fëhlätharan ôdlhënamsaran Ebnan tai ihmisten kielellä Damián Antón Ojeda.

Damián on mennyt Trhän kanssa niinkin pitkälle, että on luonut projektiaan varten oman kielen. Tämä on samalla selitys sille, miksi levyjen ja biisien nimet näyttävät siltä kuin kissat olisivat tapelleet näppäimistön päällä. Pelkästään vuodelle 2025 mahtuu neljä täyspitkää, joista viimeisin ”tahaccet ga qëcha com ibajn” puhutteli itseäni eniten. Jos nopeatempoinen, melodioilla ja primitiivisellä äänimaailmalla kyllästetty black metal uppoaa, on tässä diskografiassa pureksittavaa.

Vespéral – La Mort de l’Âme

Kanadalainen Vespéral on ehkä pahin unohdus, joka itselläni kävi vuoden parhaita levyjä tuumatessa. Muun muassa Conifèresta tuttujen muusikoiden luoma ”La Mort de l’Âme” on tunnelmallisen black metalin osalta vuoden kohokohtia. Jo levyn aloittava ”I & II – La Perte de Soi / Brouillard Fantômatique” on niin vaikuttava teos, että se kannattaa itse kokea. Melankolisesta ja eeppisestä himmailusta vaihdetaan saumattomasti punkahtavan paahdon puolelle ja toisinpäin. Jos jostain levyllä pitäisi nillittää, niin puhtaat laulut menevät paikoin mölinän puolelle, mutta tämä on pieni vika muuten loistavassa kokonaisuudessa.

Tämän porukan tuotoksista kiinnostuneiden kannattaa myös vilkaista vuoden 2025 aikana muodostettu uusi sivuprojekti Wandering Bird ja tämän ensimmäinen demo ”PROMO MMXXV”. Tiedossa on samaa punkahtavaa black metalia huomattavasti pirteämmällä ja valoisammalla otteella.

Victim of Fire – The Old Lie

Yhdysvalloista ponnistava Victim of Fire on varsin onnistunut monen genren ristisiitos. Death/black metalia ja crust punkia saumattomasti yhdistelevä 37 minuuttia tuo mieleen varsin elävästi göteborgilaiset melodisen death metalin suurnimet. Jos Martyrdöd, At the Gates ja Dödsrit ovat jo kuuntelulistalla, ”The Old Lie” tuskin jättää kylmäksi. Levyn päätösraidaksi on saatu mukaan myös yksi niitä parempia Iron Maiden -covereita ”Aces Highn” muodossa.

Werewolves – The Ugliest of All

Muunmuassa The Berzerkeristä ja Psycropticista tuttujen australialaisten muusikoiden kunnianhimoinen bändiprojekti jatkuu tänäkin vuonna. Werewolvesin kymmenen levyä kymmenessä vuodessa -tavoite pääsee kuudennella levyllään ”The Ugliest of All” voiton puolelle. Luvassa on ”sitä samaa paskaa” kuin aiemminkin. Luonnottoman helposti kulkevaa blast beatia, konstailemattomia death metal -riffejä ja mustaa huumoria ilmoille laukovaa rääkyörinää.

Yellow Eyes – Confusion Gate

Amerikkalainen hyvinkin omaperäistä ja polveilevaa black metalia soittava yhtye. Yksi niistä levyistä, joihin voi paneutua useita kertoja ja silti sieltä löytyy uusia juttuja kymmenenkin kuuntelukerran jälkeen. Kannattaa tutustua, jos genren avantgardempi puoli, kuten Oranssi Pazuzu tai Dødheimsgard, ovat lähellä sydäntä. Mainittakoon vielä, että jos Yellow Eyes on jo ennestään tuttu, yhtyeessä vaikuttavan Will Skarstadin pääbändistä sivuun jääneillä ideoilla leikittelevä sivuprojekti Ustalost tuntuu jääneen monelta väliin.