Arviossa äänekkään vaihtoehtoisen hiphopin mestarin Dälekin kantaa ottava ”Endangered Philosophies”

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 26.8.2017

Amerikkalainen kokeellisen hiphopin pioneeri Dälek on hieman yllättäenkin tuttu monille metallifaneille. Yhtyeen vuoden 2016 albumi ”Asphalt For Eden” julkaistiin Profound Lore -yhtiön kautta, jonka talliin on kuulunut muun muassa sellaisia artisteja kuten Full Of Hell, Agalloch, Krallice ja Pallbearer. Valtaosa ryhmän materiaalista on kuitenkin julkaistu legendaarisen Mike Pattonin (Faith No More, Mr. Bungle, jne) perustaman Ipecac -yhtiön kautta. Kyseinen levy-yhtiö taas on julkaissut sellaisia artisteja kuten Melvins, Unsane, Isis sekä Pattonin omat yhtyeet Tomahawk ja Fantômas. Kotinsa tämä Mc Dälekistä (oikealta nimeltään Will Brooks), tuottaja Mike Mantecasta ja DJ rEKista koostuva trio on saanut hyvin raskaasta seurasta, joten luonnollisesti se on saanut huomiota metallimusiikin ystävien piirissä. Historiansa aikana ryhmä on myös tehnyt yhteistyötä loistavan krautrock-yhtye Faustin kanssa.

Dälek on tunnettu kokeellisesta ja vaihtoehtoisesta hiphopistaan, joiden merkittävä pioneeri se on ollut jo vuodesta 1998 alkaen. Tyylillisesti se on yhdistänyt poliittiseen ja kantaa ottavaan hiphoppiinsa vaikutteita niin metallista, noisesta, shoegazesta, jazzista kuin elektronisesta musiikistakin. Uuden ”Endangered Philosophies” -albumin äänipaletti nojaa pitkälti aaltoileviin ja kohiseviin kollaaseihin, joiden tekstuurit ovat toisinaan niin tiheitä ja lujia, että ne peittävät paikoitellen Brooksin räpit alleen, kuten kappaleessa ”Few Understand”. Massiiviset ja äänekkäät taustat muistuttavat paikoitellen industrial-yhtyeitä kuten Einstürzende Neubauten ja Laibach. Avauskappale “Echoes Of…” samplaa puolestaan noise rock -yhtye Metzia. Kyseinen kappale alkaa riipivän säröisellä ja repaleisella samplella, joka asettuu hienosti paikoilleen kovaotteisen rumpuloopin astuessa kuvaan hyökkäävän bassolinjan kera.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Huomattavasti rauhallisempi “Weapons” hakee vaikutteita My Bloody Valentinen shoegazesta kuin myös trip hopista Massive Attackin tyyliin. Brooksin flow kyseisessä kappaleessa kuulostaa paikoitellen asymmetriseltä lauseiden välillä ylittäessä tahteja, välillä ennakoidessa niitä ja välillä asettuen niihin sulavasti. Kertosäkeessä lauseiden loput synkronoituvat virvelin kanssa vahvalle tahdinosalle tuoden järjestyksellään kontrastia hieman virtaavimpiin säkeistöihin. Räpit jakautuvat pitkin albumia usein vapaamuotoisempiin säkeistöihin, jotka joko noudattavat varsin tyypillistä riimien painotusta lauseiden loppuun tai sisältävät välillä myös monipuolisempia linjoja lauseiden itsensä sisällä, sekä kertosäkeisiin, jotka ovat usein mantramaisia ja yksinkertaisia hokemia kuten kappaleissa “Son Of Immigrants”, “Nothing Stays Permanent” ja “Numb”. Rakenteita sekoitetaan hieman “Sacrificessa”, joka aloitetaan kertosäkeellä ennen ensimmäistä säkeistöä. Brooks laukoo tekstiä todella ponnekkaasti ja särmikkäällä artikulaatiolla ylittäen tahteja paatoksellisesti kuin saarnaaja. Uniikein kappale albumilla on Swans-tyylinen “A Collective Cancelled Thought”, joka on seitsemänminuuttinen dystopinen kuunnelma. Säröisten ja rakeisten äänimassojen alla vain yksi lohduton melodialooppi pitää muutoin ylitsevuotavaa maljaa kasassa. “Battlecries” jatkaa alakuloisena lujaa iskeneen aallon jälkeen glitch -tyylisellä biitillä, surumielisillä nurinkurisilla melodianpätkillä sekä kaikuun hukutetuilla torviosuuksilla.

Albumin sanoitukset käsittelevät pitkälti rasismia ja modernia yhteiskuntaa. Aloituskappaleen “Echoes Of...” kertosäkeessä säkeet “We the Echoes of Martin, of Malcolm / Of Evers. Of Hampton, Of Seale / My People won’t kneel!” nimeää joukon mustia aktivisteja; Martin Luther King Jr., Medgar Evers, Fred Hampton ja Bobby Seale. Kappaleen väliosassa samplataan myös erästä Fred Hamptonin puhetta. Kappaleessa Brooks räppää siitä, kuinka hän kokee tehtäväkseen taistella rotusortoa vastaan esi-isiensä ja mustien aktivistien tavoin, käyttäen itse aseenaan musiikkiaan. Jotkut albumin kappaleista myös käsittelevät tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet “black lives matter” -liikkeen syntyyn; “Weaponsilla” viitataan poliisin kuristamaan Eric Garneriin säkeillä ”Been receiving conflicting reports / Reality’s warped / You could lose breath over untaxed Newports”.

Kappaleella “Sons Of Immigrants” Brooks kertoo tarinaa siitä, kuinka mustien isoisät ja sukulaiset saapuivat Amerikkaan vain joutuakseen segregaation kynsiin. Säkeet kuten “Seen my Pops surrounded by cops with guns drawn / Epitaphs blasted from lips, they lungs torn” maalaa kuvan vääryyksistä, joita tapahtuu vielä tänäkin päivänä. Myöhemmin toisessa säkeistössä Brooks räppää uuden sukupolven olevan syntynyt Amerikassa ja saaneen siellä koulutuksensa omaten valmiuksia taistella rasismia vastaan. “A Collective Cancelled Thought” sisältää kenties synkimmän tekstin koko albumilla. Sen rivit huokuvat dystooppisia näkymiä ja jopa nihilismin yläsäveliä sisältävää kyynistä retoriikkaa, joka sivaltaa kohti kulutusyhteiskuntaa, kapitalismia, ahneutta ja yhteiskunnan tasa-arvottomuutta niin rodullisesti kuin sukupuolellisestikin. Kappaleen päättävä toteamus “Only hope our seeds are smarter” on todella kylmäävä. Päätösraita “Numbin” kertosäkeessä vannotetaan, että muutos on väistämätöntä, suorastaan pakollista. Säkeet ”Perhaps we all broken / Current state got me heartbroken / Gotta say what we all hoping / Explosive times will get the illest minds open” ehdottavat, että taistelu tuottaisi lopulta tulosta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka albumi onnistuukin parhaimmillaan tarttumaan kuulijaan ja saa tämän huomion, en koe musiikin juuri vangitsevan sitä samaa paatosta ja liekkiä, mitä sen tekstit usein onnistuvat välittämään. Brooks räppää painokkaasti ja selkeällä artikulaatiolla, biitit ovat usein tyylikkään minimalistisia looppeja, bassoraidat pomppivat kumeasti tai ajavat kappaleita eteenpäin aggressiivisesti ja Dj rEKin kokoamat äänikollaasit ja samplet ovat äänekkäitä ja hienostuneen monikerroksisia. Kuitenkin jokaisen kappaleen väri on kutakuinkin samanlainen, eivätkä meluisat äänimassat tuo soonisesti mitään erityisen kiinnostavaa pöytään, ollen näin pelkästään pakollisia kanvaaseja kunkin biitin taustalla. Dj rEKin turntablismi ei ole läheskään niin monipuolista ja taitavaa kuin “Absence”-albumilla, eikä materiaali ole yhtä uskaliasta kuin “From Filthy Tongue of Gods and Griots” -albumilla. Albumi olisi mielestäni kaivannut joukkoon lisää potkua, jota avauskappale tarjosi. Ärhäkkäämpi ja enemmän “in your face” -tyylinen tuotanto ja ote olisi varmasti saanut esille vielä enemmän jokaisesta kappaleesta. Tyyliltään albumi on kuitenkin yhtenäinen, mikä on hyvä asia. Rauhalliset ja yksinkertaiset biitit, shoegazesta ja noisesta ammentavat äänivallit ja hyvin sanoitetut sekä esitetyt räpit antavat albumille omanlaisensa, varsin miellyttävän leiman. Kokonaisuutena “Endangered Philosophies” ei kuitenkaan yllä kovin korkealle yhtyeen diskografiassa.