Perinteistä punk-meininkiä metallisilla mausteilla – arviossa Rasvamaksan esikoisalbumi ”Muutakin kuin muisto”
Varsin mieleenpainuvan nimen omaava, Emergenza-bändikilpailussa hopeaa pokannut helsinkiläinen punk-bändi Rasvamaksa julkaisi 6. lokakuuta esikoisalbuminsa ”Muutakin kuin muisto”. Pitkäsoiton masteroi Spectre Studiosin Troy Glessner (Neck Deep, MXPX, Disturbed) ja julkaisijana toimii kotimainen Love Is Punk Records. Albumin kaikki biisit ovat tehty yhteistyössä koko bändin kesken.
Rasvamaksa kertoo tarjoavansa tuoreella albumilla niin raivokasta punk-asennetta, iskeviä metallisia äänimaisemia kuin myös moniulotteisia tekstejä. Tämä pitää paikkansa enemmänkin kuin hyvin ja kuulija saa juuri sitä, mitä on luvattu. Levyn kymmenen raitaa kertovat kukin oman tarinansa elämästä, ja pohjautuvat ilmeisesti hyvin pitkälle tositapahtumiin.
”Muutakin kuin muisto” alkaa varsin räväkästi ”Kuole sika” -raidalla, joka oli allekirjoittaneen ensikosketus Rasvamaksan tuotantoon tässä jokin aika sitten ennen kokopitkän ilmestymistä. Kyseessä on varsin mallikelpoinen punk-ralli, joka ”kuole sika kuole” -hokema jää varsin napakasti päähän. Saman kaltaisia, mieleen jääviä laineja levyllä riittää ilahduttavan paljon!
Rasvamaksa lupasi tarjoavansa punk-asenteen lisäksi myös metallisia sävyjä, joita on havaittavissa läpi levyn. Siitä huolimatta yllätyin – varsin positiivisesti tosin – kun ”Rosvo” lähti soimaan. Raita alkaa nimittäin niin jyräävällä kitaravallilla, että jouduin jo tarkistamaan, onko soittolistalle eksynyt mukaan jotain sinne kuulumatonta.
Hengästyttävää punk-paahtoa riittää koko levyn läpi, ja ennätänkin miettiä, että mennäänkö samalla raivokkaalla draivilla loppuun saakka. Henkeä vedetään vasta pitkäsoiton viimeisen raidan, omalla tavallaan maagisen oloisen ”Seireenin” tullessa vuoroon. ”Muutakin kuin muiston” erilaisista kertomuksista varmasti löytää jokainen omansa, johon samaistua tavalla tai toisella. Moni meistä on varmasti joskus odottanut turhaan treffikumppania paikalle kuten ”Oharit” -biisissä tai viettänyt kesäpäivää ”Skumppaa ja rasvaa” -tyyliin.
Rasvamaksa on varsin tervetullut lisä kotimaiselle punk-kentälle ja tarjoaa heti alkajaisiksi hyvin vahvan debyyttialbumin. Jos bändi osuu kohdallesi keikalle, kannattaa meininki käydä katsastamassa. Uskon, että livenä albumin erilaiset tarinat toimivat ehkä vielä levyltä kuultuakin paremmin.
Kokoonpano:
Anssi Almgren – laulu
Pietu Korpelainen – laulu
Lasse Haapala – kitara
Mainos päättyy
Sasu Hyytiä – kitara
Joel Kangas – basso
Tero Alanen – rummut
Mainos päättyy