Kaikuja 1980-luvulta raikkaasti nykypäivään päivitettynä – arviossa Transworld Identityn esikoisalbumi ”Seven Worlds”

Kirjoittanut Päivi Närvänen - 16.3.2023

Suomalais-englantilainen Transworld Identity eli ytimekkäästi lyhennettynä T-ID julkaisee ensimmäisen albuminsa 17. maaliskuuta. Bändi on ehtinyt olla jo useamman vuoden koossa, joten fanit ovat odottaneetkin pitkäsoiton ilmestymistä. ”Seven Worlds” -nimisen pitkäsoiton julkaisijana toimii Frontiers Music Srl.

Transworld Identity koostuu monille tutuista, jo pitkään musiikin parissa työskennelleistä ammattilaisista. Rumpali Lacu Lahtinen on nähty vuosien varrella Popedan lisäksi esimerkiksi Hanoi Rocksissa sekä Michael Monroen soolobändissä. Kitaristi Mika ”Lamppari” Lamminsivu on puolestaan tuttu Baby Green– ja Technical Justice -orkestereista sekä myös Dave Lindholmin taustalta. Kosketinsoittaja Juha ”Junnu” Kinnunen on soittanut Muska Babitzinin bändissä ja hänen poikansa, basisti Kasperi Kinnunen on vaikuttanut Metallileka-orkesterissa. Vokalisti Mila Bosa omaa puolestaan vahvan taustan teatterin ja eri coverbändien puolelta.

”Seven Worlds” sisältää yhteensä 11 kappaletta. Materiaali on ilahduttavan tasalaatuista eikä ns. heikkoja lenkkejä ole levyllä oikeastaan ensimmäistäkään. Eniten pitkäsoitolle valikoituneista raidoista itseäni miellyttivät nimikkobiisin lisäksi erityisesti ”I’m Such A Liar”, ”Part Maroon, Part Indigo” sekä ” Livin’ On The Run”. ”Roseate” -biisin lopussa kuullaan morsetusta, joka päättää mukavasti koko levyn. Joku voisi pitää ideaa tylsänä ja moneen kertaan käytettynä, mutta tähän se sopii.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Eri instrumentit erottuvat albumilta selvästi ja lopputulosta on ilo kuunnella. Lacu Lahtinen pitää rytmistä tanakasti huolta ja saa omaan tuttuun tyyliinsä rumpujen soiton kuulostamaan vaivattomalle. Myös Kasperi Kinnunen hoitaa oman tonttinsa basson varressa todella tyylikkäästi ja muodostaa Lacun kanssa mainion rytmiryhmän. Lamppari Lamminsivun tiesin jo entuudestaan hyväksi kitaristiksi, mutta silti hänen taitonsa pääsivät kieltämättä hieman yllättämään ja todellakin positiivisella tavalla. Junnu Kinnusen koskettimet puolestaan tuovat lisää syvyyttä biiseihin ja hänen soittoaan kuuntelee mielellään. Kaiken kruunaa Mila Bosan laulu – se soi kirkkaasti ja hänen selkeä artikulaationsa sekä tulkintansa on mukavaa kuultavaa.

”Seven Worlds” on täynnä vanhaa kunnon hard rockia miellyttävästi nykyaikaan päivitettynä. Jokainen albumin raita pitää sisällään helposti mieleen tarttuvia melodioita ja levyn kuuntelusta jää kaiken kaikkiaan hyväntuulinen olo. Onneksi T-ID tekee omaa musiikkia, sillä pelkkänä covereita soittavana bändinä tässä menisi hukkaan valtava määrä ammattitaitoa ja kokemusta. Levyltä on helposti aistittavissa, että näillä muusikoilla on mukavaa yhdessä ja musiikkia tehdään hyvällä fiiliksellä. Tämä albumi on ehdottomasti yksi raikkaimmista ja piristävimmistä, mitä olen hetkeen kuullut. Toivon bändille pitkää uraa ja menestystä, sillä hyvä pohja sille on olemassa. Jos et ole aikaisemmin tähän orkesteriin tutustunut, niin nyt on korkea aika se tehdä.

Biisilista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen