”Arvostus kuuluu niille, jotka toimivat oman tahtonsa mukaisesti valmiiksi asetetuista raameista huolimatta” – haastattelussa Curse Upon A Prayer
Torniosta lähtöisin oleva black metal -yhtye Curse Upon A Prayer julkaisi hiljattain uuden ”Infidel”-studioalbuminsa, joka on seuraaja vuonna 2015 julkaistulle ”Rotten Tongues” -levylle. Kaaoszine tavoitti yhtyeen haastattelua varten uuden levynsä tiimoilta.
Tervehdys! Miten on vuosi lähtenyt käyntiin Curse Upon A Prayerin leirissä?
Kiitettävästi!
Julkaisitte juuri uuden albuminne ”Infidelin”. Millainen albumin tekoprosessi oikein oli?
Pitkä, koetteleva, mutta hedelmällinen. Näkemys oli poikkeuksellisen selkeä jo heti alusta lähtien, ja uskon sen myös välittyneen tälle albumille varsin mainiosti. Niin ainakin toivoisin, koska töitä ja unettomia öitä sen eteen on ainakin kertynyt runsain määrin.
Minkälaista materiaalia albumilla on, ja kuinka katsoisitte levyn eroavan edeltäjästään ”Rotten Tonguesista”?
”Infidel” on epäilemättä suoraviivaisin ja tinkimättömin julkaisu tähän mennessä. Myös muutokset miehistössä sekä entistä vahvempi itsetietoisuus olivat omiaan tämän albumin synnyssä. Ja kuten sanottua, näkemys oli poikkeuksellisen selkeä ja vahva heti alusta lähtien luoden jo itsessään pesäeroa aikaisempiin julkaisuihin.
Millainen on Tornion metallikenttä?
Olematon. Yksikään jäsen ei tällä hetkellä kyseisessä kylässä enää majaile, joten kertonee tarpeeksi siitä millaisella tasolla skeneilyt ovat. Ja erakoitumista suhteellisen aktiivisesti harrastavana introverttinä on vaikea sanoa muistakaan genreistä.
Karaokebaarit tuntuvat ainakin olevan loputtomassa nousussa, ja siitä käynee kiittäminen paikallisia pubiruusuja ja setämiehiä.
Olette kertoneet olevanne anti-islamistinen black metal -yhtye. Miten tämä näkyy musiikissanne ja konserteissanne?
Pakistanin valtionvirasto on itse asiassa tehnyt jo jonkin aikaa sitten valituksen eräästä videosta, joka oli kuvattu keikaltamme. Lienee siis melko ilmeistä, että kyseisessä videossa on tapahtunut muutakin performanssia, kuin pelkkää musiikillista taituruutta.
Ja vaikka tässä ollaankin häpeilemättä käytetty hyväksi islamilaisia teemoja (myös seksuaalisesti), niin on syytä muistaa, että Curse Upon A Prayer ei ytimeltään ja varsinaiselta aatteeltaan pohjaudu islamiin. Se on loppujen lopuksi vain silkkaa harhaoppia, joka on valitettavan ajankohtainen asia näinä päivinä ja täten inspiroiva aihe mm. tälle viimeisimmälle täyspitkälle. Kokisin kaikesta ”provokatiivisesta” taiteesta huolimatta, että pääpaino on aina ollut enemmänkin jonkin asian julistamisessa kuin minkään asian vastustamisessa. Merkitys tälle yhtyeelle olisi hyvin ontto, jos sen olemusta määrittelisi jokin mikä alkaa termillä ”anti.”
Millainen livebändi Curse Upon A Prayer on?
Selvinnee parhaiten keikalle saapumalla. Livetilanteet ovat aina prioriteetti ja niitä ei tämän orkesterin piirissä riskeerata esimerkiksi viinan läträämisellä, koska tämän tyyppinen musiikki vaatii itsekuria myös fyysisesti. Pullo aukeaa vasta keikan jälkeen, jos on auetakseen. Jokainen esiintyminen on hoidettu kunnialla loppuun ja tullaan hoitamaan vastaisuudessakin. Viime kesän voittoisa Under The Black Sun -festivaalikaan ei estynyt edes murtuneiden luiden takia, joten on tässä oltu valmiina menemään hyvinkin pitkälle peruuntumisien ehkäisemiseksi. Niitä nimittäin uhkaa tapahtua nykypäivänä liikaakin, vieläpä huomattavasti pikkumaisimmista syistä.
Oletteko kohdanneet joitakin ennakkoluuloja sen takia, millaista musiikkia esitätte?
Luonnollisesti, mutta se on hyvin pitkälti odotettavissa, eikä sen pitäisi tulla yllätyksenä yhtään kenellekään tämän genren sisällä. Ne ovat yleensä hyvin mielenkiintoisia yhtälöitä, kun ”radikaaleilla” aatteilla flirttailevat bändit ovat ensimmäisenä ulisemassa esimerkiksi keikkojensa peruuntumisista. Se on varsinkin näinä päivinä juurikin sitä mitä pitäisi jopa osata odottaa, eikä alentua uhriutumiseen ja kompromissien tekemiseen. Se ei tietenkään oikeuta epäoikeudenmukaisuutta, jota tietyt syöpäjärjestöt tuntuvat edistävän hyvinkin aktiivisesti, mutta riski sille on kuitenkin aina olemassa.
Millainen on mielestänne black metallin sanoma ja merkitys tänä päivänä?
Hyvä kysymys. Black metal tuntuu totta kai olevan muidenkin taiteenlajien tavoin pullollaan bändejä ja artisteja, jotka palvovat tiettyjä suunnannäyttäjiä ja saavat lammasmaiseen tapaansa lohtua siitä, että tuntevat kuuluvansa joukkoon genressä, jossa huolestuttavan moni kuitenkin julistaa manifestoivansa omaa individualismiaan. Eli sanoisin tämänkin genren kärsivän paskanjauhajista melko huolestuttavissa määrin. Se on toki myöskin hyvä piirre, koska ne varsinaiset timantit tuppaavat loistamaan kaiken ripulin keskeltä huomattavasti kirkkaammin.
Ja mitä sanomaan tulee, taitaa olla nykyään täysin perusteltua pitää sitä omana asianaan, joka myös erottelee saman genren bändejä toisistaan. Arvostus kuuluu niille, jotka toimivat oman tahtonsa mukaisesti valmiiksi asetetuista raameista huolimatta, mutta itse henkilökohtaisesti en näe muovimiekoilla larppaamista, saatika pelkkää pinnallista flirttailua asioiden kanssa minään erityisen ihailtavana piirteenä. Nautin esimerkiksi viskinikin mielummin kunnollisesta viskilasista halvan paperikupin sijaan.
Mikä on tarina ja sanoma levynne nimikkokappaleen takana?
Kyseisestä nimikkobiisistä on olemassa myös lyriikkavideo, joka tuskin jättää kovin paljoa tulkinnan varaan!
Minkä asian muuttaisitte kotimaisessa metalliskenessä?
En mitään. Pääasia on tiedostaa itse tekemisensä ja myös tehdä sitä tinkimättä, kotimaisesta tai ulkomaisistakaan metalliskeneilyistä huolimatta.
Missä teidät voi todistaa seuraavan kerran livenä?
Koronatilanteesta johtuen kevään keikat jouduttiin siirtämään syksylle, joten seuraava tilaisuus tulee olemaan 5.9. Seinäjoella. Olettaen, ettei ihmisrotua siunata vielä silloinkin tällä täysin ansaitulla vitsauksella!