Suomen suunnasta löytyy suhteellisen paljon erilaisia bändejä, jotka ovat olleet vuosien ajan toiminnassa ja julkaisseet korkeintaan omakustanteisia singlejä ja demoja. Vaikka yhtye on hyvässä suosiossa omassa kotikunnassaan, moni ulkopuolinen ei välttämättä ole tietoinen, että kyseinen bändi on edes olemassa ja siltä löytyy mielenkiintoisia julkaisuja. Hämeenlinnalainen Asa-Noir on yksi näistä yhtyeistä.

Kymmenvuotisen uransa aikana Asa-Noir on kokenut vuosia kestäneen hiljaiselon, jonka jälkeen yhtyeen jäsenet ovat ottaneet itseään niskasta kiinni ja jatkaneet bändin aktiivista ylläpitoa kustantamalla ja julkaisemalla omasta pussistaan EP:n ”Reforming Heathen Origins” (2012). Asa-Noirin ensimmäinen täyspitkä ”Fall of the Idols” näki päivänvalonsa tämän vuoden toukokuussa.

”Fall of the Idols” -albumi toimii kokonaisuudessaan sinfonisilla orkestereilla, post-industriaalisella tyylillä ja hieman progressiivisella dark/folk metallin sekoituksella. Puolitoista minuuttia kestävän sinfonisen ”Lokasenna”-avauskappaleen jälkeen lähtee käyntiin ”Fall of the Idols” ja antaa mielenkiintoisen kuvan siitä, millainen Asa-Noir yhtyeenä on. Ensimmäinen asia, joka itselleni kolahti mieleen, oli laulaja Henri Asikaisen (Dirge Eternal) laulutyyli. Asikainen ei omasta mielestäni laula vaan ikään kuin lausuu runoja korostaen aksentteja ja tehden näin kuuntelijoille eeppisen tunnelman. Myös kappaleiden keskeiset aiheet, kuten H.P. Lovecraftin ja Edgar Allen Poen tyylinen kauhu ja romantiikka, ovat erityisiä ja sopivat Asikaisen tyyliin. Samoilla kaavoilla toimii muun muassa ”The Cosmogonic Process”, ”Hawthorns” sekä ”Rise of the Lokean”: mystisillä sinfonisilla osuuksilla, joista itselleni tulee paljolti mieleen Dimmu Borgirin ja Symphony X:n sekoitelma, sekä jyräävillä ja raskailla kitaramelodioilla.

Kokonaisuudessa levy ei minun korviini vaikuta päänheiluttamismusiikilta vaan enemmänkin siltä, että levyä täytyy keskittyä pelkästään kuuntelemaan ja löytää näitä mystisiä vivahteita, joita esiintyy lähes jokaisessa kappaleessa. Ehkä yksi ongelma albumissa on se, että se on progressiivisuudessaan vaikeasti lähestyttävä ja vaatii varovaisuutta ja monta kuuntelukertaa, jotta sitä pystyy paremmin ymmärtämään; toisen kuulijan tämä voi toisaalta myös puuduttaa. Minusta ”Fall of The Idols” on mielenkiintoinen albumi, vaikkei ihan jokapäiväistä kuunneltavaa olekaan. Olisin myös odottanut lauluosuuksilta enemmän voimaa ja herätettä kuuntelijoille, jotta kappaleista saataisiin vielä vahvempia ja eeppisempiä.

Joka tapauksessa Asa-Noirin ”Fall of the Idols” ei ole hassumpi julkaisu, vaikka kärsivällisyyttä voidaan kuuntelijoilta vaatia, jotta albumiin pääsee paremmin sisään. Pakanallisella teemalla toimiva albumi sopii kaikille raskaan progressiivisen musiikin ystäville sekä heille, jotka pitävät mystisyydestä ja Lovecraft-teemoista.

7½/10

Kappalelista:

1. Lokasenna
2. Fall of the Idols
3. The Cosmogonic Process
4. Solitude in Silence
5. Hawthorns
6. Rise of the Lokean
7. Naglfahr Lounge Music
8. Spirit of the Unrest
9. Torn by Thorns
10. Drowning

www.facebook.com/asanoirband

Kirjoittanut: Sami Elamaa