Asioiden käsittelyä ja eteenpäin siirtymistä – haastattelussa All That Remains -laulaja Phil Labonte
Hei, Phil! Kuinkas menee?
Phil Labonte: Hyvin, kiitos. Entäs siellä?
Mainos päättyy
Hyvin menee. Täällä Suomessa alkaa pimetä, mutta niin se aina tähän aikaan vuodesta menee.
Phil Labonte: Siellähän on vain nelisen-viitisen tuntia valoa tähän aikaan vuodesta, eikö niin? Olemme tainneet jokaisella Suomen vierailullamme olla siellä talviaikaan. Tai taisimme joskus soittaa yhden kesäfestarikeikan, mutta muuten olemme olleet siellä talvella.
Viimeksi kun Suomessa olitte, juttelinkin kanssasi säästä ja muistan, ettet hirveästi nauttinut siitä!
Mainos päättyy
Phil Labonte: Pimeää oli!
Olette nyt parin päivän päästä julkaisemassa uutta levyä. Voisitko aluksi kertoa hieman levyn sävellysprosessista, minkälainen se oli verrattuna aiempiin levyihinne?
Phil Labonte: Se oli tällä kertaa hieman erilainen. Emme tällä kertaa lähteneet mihinkään – esimerkiksi ”Madness” äänitettiin Kaliforniassa – vaan tällä kertaa päätimme pysyä kotona. Olemme aiemmin pyrkineet pysymään Uuden-Englannin alueella, ja vain pari levyämme taitaa olla muualla tehtyjä. Päätimme siis tehdä sen kotona Daniel Laskiewiczin kanssa, joka oli ennen The Acacia Strainin jäsen ja tekee mahtavaa työtä tuottajana. Teimme kaiken siis hänen ja teknikkomme kodeissa, sillä nykyään ei juuri ole järkeä vuokrata studiota. Koko prosessi oli hieno, emmekä olleet aiemmin työskennelleet Danin kanssa, joka on hyvin luova tyyppi. Hänellä oli paljon hyviä ideoita, ja hänen kanssaan työskentely oli hyvin mukava kokemus, sillä pääsimme pysymään mukavuusalueellamme.
Muistan, kun tutustuin bändiinne aikoinaan ”The Fall of Idealsin” myötä, ja kuullessani tämän uuden levyn ”Fuck Love”-kappaleen, huomasin sillä olevan samanlaista raskautta, mitä sillä levyllä aikoinaan oli. Oliko tämä suunniteltu, vai miten levystä ylipäätänsä tuli näin raskas?
Mainos päättyy
Phil Labonte: ”Madness” oli vähiten raskas levymme, ja halusimme sen jälkeen kokeilla tehdä jotain raskaampaa ja katsoa, miltä se tuntuu. Olemme aina olleet bändi, joka tekee mitä haluaa eikä yritä pysytellä samassa genressä, joten sen tekeminen tuntui sillä hetkellä oikealta.
Tämä on jo yhdeksäs levynne, näettekö jokaisen levyn luonnollisena jatkumona aiemmalle?
Phil Labonte: En ole oikein varma jatkumosta, mutta jokainen levy on ainakin askel toiseen suuntaan. Tai sen sijaan, että lineaarisesti jatkaisimme jokaisella levyllä aiemman osoittamaan suuntaan, yritämme astua hieman pois aiemman levyn tyylistä, jos ymmärrät.
Mutta tällä kertaa teillä kuitenkin oli tavoitteena raskas levy?
Mainos päättyy
Phil Labonte: Kyllä, keskustelimme asiasta bändin kesken ja päätimme juuri tehdä näin. Teimme pari hieman rokimpaakin kappaletta, mutta keskityimme lähinnä siihen raskaampaan puoleen ja annoimme mennä.
Levyllä kuullaan vierailijana Asking Alexandrian Danny Worsnop. Minkälainen tarina tämän takana on?
Phil Labonte: Olemme tunteneet heidät jo kauan ja olemme kiertäneet heidän kanssaan monta kertaa, ja minulla ja Dannylla on paljon yhteisiä ystäviä. Niinkin yksinkertaista se sitten oli, että kysyin häneltä asiasta ja hän suostui. Lähetimme hänelle kappaleen ja hän rakasti sitä, teimme kappaleen ja siitä tuli mahtava. Kaikki oli hyvin helppoa, eikä siihen liittynyt mitään pitkää vääntöä, vaan kysyimme häneltä ja hän teki sen.
Oliko itse kappale sitten valmis, kun pyysitte häntä mukaan, vai olitteko vielä työstämässä sitä?
Phil Labonte: Koko kappale oli valmiiksi sävelletty. Kysyimme häneltä, että onko mitään muutettavaa, ja hän sanoi sen olevan täydellinen sellaisenaan. Hän päätyi siis tekemään juuri sen, mitä olimme säveltäneet, ja sai hyvää jälkeä aikaan.
Jos voisit itse valita kenen tahansa muusikon, jonka kanssa tehdä yhteistyötä, kenet valitsisit?
Phil Labonte: Varmaankin Corey Taylorin, sillä olen iso Slipknot-fani. Pidin kovasti uudesta kappaleesta, joka juuri julkaistiin enkä tiennyt yhtään, että he olivat julkaisemassa uutta materiaalia, joten yllätyin kovasti kun he sen julkaisivat!
Olen itsekin suuri bändin fani, omistan jopa alkuperäispainoksen heidän ”Mate. Feed. Kill. Repeat.” -levystään!
Phil Labonte: Onpa hauskaa, että päädyin sitten hänet mainitsemaan, sillä en tiennyt tästä yhtään!
Voisitko kertoa hieman uuden levynne sanoituksista? Minkälaisten teemojen kanssa painitte ja onko levyllä yhtenäistä teemaa vai ovatko kappaleet toisistaan erillisiä?
Phil Labonte: Kaikki ovat erillisiä, eikä levyllä ole läpi kulkevaa teemaa, vaikka muutama kappaleista käsittelee samoja aiheita. Kirjoitan yleensä asioista, joiden kanssa minulla on ollut henkilökohtaisia kokemuksia ja olen kokenut paljon viimeisen parin vuoden aikana, joten minulta löytyi runsaasti ideoita työstettäväksi. Olen huomannut yrittäessäni kirjoittaa jostain, mistä minulla ei ole varnaista kokemusta, että ne eivät useimmiten toimi, mutta kirjoittaessani jostain kokemastani, kappaleista tulee aidompia ja parempia.
En ole varma, haluatko puhua tästä aiheesta, mutta kitaristinne menehtyi hiljattain – osanottoni. Onko hänen poistumisensa vaikuttanut siihen, miten itse näette tämän levyn?
Phil Labonte: En ole varma, osaanko vastata tuohon vielä tässä vaiheessa. Se tuntuu ehdottomasti oudolta, ja se on asia, jota yritän vielä käsitellä. En osaa tässä vaiheessa vielä siis sanoa. Olemme keskittyneet niin paljon tehtäviin asioihin, ja asiassa on hyvin paljon käsiteltävää enkä ole vielä päässyt sellaiseen pisteeseen, jossa voisin sanoa tehneeni sitä kunnolla.
Miten bändi reagoi uutisiin, kun kuulitte asiasta?
Phil Labonte: Heti ensimmäisenä yritin saada Miken (Martin, rytmikitara) kiinni. Olimme shokissa, sillä Oli oli 44-vuotias mies ilman mitään ongelmia päihteiden kanssa, joten oli shokki kuulla asiasta.
Julkaistuanne levyn, tulette kiertämään Eurooppaa Sevendustin ja suomalaisen Blind Channelin kanssa. Minkälaiset odotukset teillä on tätä kohtaan, ja minkälaista teille ylipäätänsä on kiertää Euroopassa verrattuna Yhdysvaltoihin?
Phil Labonte: Viimeisestä Euroopan vierailustamme on jo aikaa. Olemme Razor & Tie –yhtiön alla, jolla ei ole kansainvälistä toimintaa, joten Euroopassa sanan levittäminen bändistä on ollut hieman hankalaa. Olemme siis suositumpia Yhdysvalloissa, mutta olemme hiljattain allekirjoittaneet kansainvälisen sopimuksen, jonka myötä yritämme laajentaa Eurooppaan. Olemme olleet siellä noin kymmenisen kertaa, mutta olemme lähinnä tehneet pienempiä retkiä, joten yritämme tämän myötä keskittyä enemmän Eurooppaan ja levyn promoamiseen siellä.
Asia taitaa olla samoin monelle eurooppalaiselle bändille, sillä monesti ainoa vaihtoehto tuntuu olevan kiertää ja kiertää Yhdysvalloissa ja saada nimeään tutuksi juuri sillä.
Phil Labonte: Sellaista se on kiertäville muusikoille. Voitte ehkä saada yhden hittikappaleen, mutta se voi johtaa siihen, että teitä kutsutaan yhden hitin ihmeeksi. Kiertämällä ja soittamalla keikkoja – se on se oikea tapa saada kunnon uraa luotua musiikkialalla.
Kuinka paljon itse odotatte Eurooppaan palaamista?
Phil Labonte: Itse odotan sitä paljon, kuten myös loput bändistä, sillä koemme että meillä on nyt entistä enemmän tukea levy-yhtiöltämme. Meillä on tämä tuleva kiertue suunniteltuna ja toivomme pääsevämme takaisin festivaaliaikaan kesällä, jonka jälkeen yritämme kiertää Eurooppaa taas seuraavana syksynä. Yritämme saada nämä suunnitelmat toteutumaan, ja odotan itse innolla, että pääsemme sinne palaamaan, sillä viime kerrasta on aikaa.
Joulukuun kiertue lähestyy pian, oletteko suunnitelleet soittavanne nyt nelikkona vai oletteko suunnitelleet koraavaa kitaristia?
Phil Labonte: Meillä on korvaava kitaristi, jonka kanssa olemme työskennelleet ja joka on täysin kykenevä soittamaan kaiken. En halua kertoa kuka hän on, sillä julkistamme asian perjantaina, mutta hän on henkilö, jonka ihmiset tunnistavat ja jonka Oli olisi ehdottomasti hyväksynyt. Jos hän tietäisi tämän henkilön tulevan korvaamaan, hän pistäisi peukut pystyyn asialle.
Suuret kiitokset haastattelusta ja kaikkea parasta tulevaisuuteen. Onko vielä jotain, mitä haluaisit sanoa tätä lukeville faneillenne?
Phil Labonte: Odotamme innolla, että pääsemme joskus soittamaan uudestaan Suomessa. Olemme soittaneet siellä vain muutaman kerran, mutta jokainen kerta on ollut loppuunmyyty joten odotamme innolla pääsevämme takaisin sinne ensi vuoden puolella, ellei jopa pariinkin otteeseen!
Haastattelu: Arto Mäenpää
Teksti: Thomas Frankton