Askelia särkyneiden unelmien bulevardilla – Hanoi Rocksin ”Two Steps from the Move” 40 vuotta

Hanoi Rocks aloitti viidennen studioalbuminsa teon Kanadassa tuottaja Bob Ezrinin johdolla. Ezrin oli valikoitunut uuden levyn tuottajaksi tehtyään aiemmin yhteistyötä esimerkiksi sellaisten bändien kanssa kuin KISS, Pink Floyd ja Alice Cooper. Ezrin tunnettiin henkilönä, joka osasi ottaa bändeistä kaiken irti, ja niinpä Hanoi Rocks sai tottua ehkä aikaisempaa hieman rivakampaan työtahtiin. Muitakin uudistuksia tulevan pitkäsoiton myötä tuli, sillä ”Two Steps from the Move” julkaistiin jenkkiläisen CBS-levy-yhtiön kautta (Suomessa julkaisijana toimi AAB-Production), ja levyllä päätettiin käyttää myös ulkopuolista sanoittajaa. Ison levy-yhtiön mukanaan tuomien etujen myötä albumiin käytettävä budjettikin oli aiempaa isompi, joten avuksi lyriikoihin kutsuttiin Mott the Hooplen Ian Hunter. Levyn biisit tehtiinkin pitkälti McCoyn, Monroen, Ezrinin ja Hunterin kesken.

Alun perin albumin nimeksi piti tulla ”Silver Missiles and Nightingales”, mutta jossakin vaiheessa suunnitelmat muuttuivat ja uudeksi nimeksi valikoitui ”Two Steps from the Move”. Vaihdokseen johti Andy McCoyn saama inspiraatio Bobby Blandin ”Two Steps from the Blues” -levystä. Alkuperäinen nimi ei kuitenkaan jäänyt hyödyntämättä, vaan se käytettiin myöhemmin The Suicide Twinsin ainoaksi jääneen albumin otsikkona.

Pitkäsoitolle valikoitui niin uusia biisejä kuin hieman vanhempiakin aihioita hieman muokattuina. Esimerkiksi ”Million Miles Away” oli ollut Andy McCoyn mielessä jo useita vuosia, ja nyt se tehtiin valmiiksi lopulliseen muotoonsa. Samoin jo vuonna 1981 livenä soitettu ”Quit the High School” hioutui terävämmäksi ja löysi tiensä albumille ”High Schoolina”. ”Don’t You Ever Leave Me” puolestaan oli julkaistu jo Hanoi Rocksin ensimmäisellä ”Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks” -albumilla ”Don’t Never Leave Me” -nimisenä.

”Two Steps from the Move” sisältää varsin useita Hanoi Rocksin tunnetuimpia kappaleita, ja uskon, että moni musiikin kuuntelija tuntee joko biisit ”Million Miles Away” ja ”Don’t You Ever Leave Me” tai vähintäänkin CCR-lainan ”Up Around the Bend”. Viimeksi mainittu lienee yhtyeen tunnetuin kappale, joten sinänsä harmi, että kyseessä on coveri eikä bändin omaa tuotantoa oleva biisi. Toisaalta versio on niin omankuuloisensa, että se jo puhuu puolestaan – ja onhan biisille tehty musiikkivideo suorastaan ikoninen.

”High School” rullaa hyvin eteenpäin tempon vaihteluista huolimatta, Michael Monroen tuodessa mukaan napakan tulkinnan. ”Underwater World” käynnistyy hienolla kitaroinnilla, ja kertosäe on suorastaan haikea. ”Boulevard of Broken Dreams” on lyriikoiltaan monitulkintainen, ja ”Underwater Worldin” tavoin biisi sisältää runsaasti soitannollisia koukkuja kuulijan ihailtavaksi.

”Don’t You Ever Leave Me” ja ”Million Miles Away” ovat molemmat herkkiä, puhtaita rakkauslauluja. ”Boiler (Me Boiler ’n’ Me)” -kappaleeseen Andy McCoy halusi vangita Lontoon Cockneyn pubikulttuurin, ja on varsin helppo kuvitella jotakin tämänsuuntaista niissä laulettavan. Vaikka tämä loppupuolen biisi eroaa levyn aikaisemmista ja pääsee vauhtiin vasta noin minuutin kohdalla, on siinä silti oma viehätyksensä.

Levy on tasapainoinen kokonaisuus kiteyttäen sen, mitä Hanoi Rocks oli parhaimmillaan. Albumin materiaali on suurimmaksi osin erittäin laadukasta, ainoastaan levyn viimeiset biisit ”Futurama” ja ”Cutting Corners” eivät ole itseäni koskaan liiemmin innostaneet ja eroavat selkeästi alkupuoliskon biiseistä. Levyntekoprosessi ei varmasti ollut kenellekään osapuolelle helppo erinäisistä syistä johtuen, mutta Bob Ezrin sai esiin bändin kaikkein tiukimmillaan — Hanoi Rocksin puolestaan näyttäessä, mihin se pystyy. Ikävä kyllä yhtyeen tarina katkesi vain muutamaa kuukautta myöhemmin traagisella tavalla, ja tuskin kukaan olisi osannut kuvitella ”Million Miles Away” -biisiä esitettävän Razzlen muistolle vuoden 1985 tammikuun Kulttuuritalon keikalla.

”Two Steps from the Move” on kestänyt hyvin vuosikymmenien kulutuksen ja kuulostaa omalla tavallaan tuoreelta vielä tänäkin päivänä. Itse pidän tästä pitkäsoitosta kovin, ja se löytyykin levyhyllystäni sekä vinyylinä että CD-muodossa. Kaikeksi onneksi moni albumin biiseistä on jäänyt elämään, ja niitä voi kuulla esimerkiksi Michael Monroen keikoilla. Monroe bändeineen heittääkin tulevan syksyn aikana muutaman spesiaalikeikan, jolla kuullaan ”Two Steps from the Move” -pitkäsoitto kokonaisuudessaan. Harmi kyllä erikoiskeikan nähdäkseen joutunee matkustamaan ulkomaille, mutta jos olet sopivasti Kööpenhaminassa, Tukholmassa, Lontoossa tai Wolverhamptonissa, kannattaa liput ehdottomasti hankkia. Päivämäärät keikkapaikkoineen voit tarkistaa vaikkapa Linktreesta.