Metalcoren rintamalla eräänlaisesta Nickelback– syndroomasta aiemmin kärsineen Asking Alexandrian syliin on lyöty nätti kimppu ruusuja tuplapiikeillä. Taputeltaessa pakettiin vuotta 2014, oli brittiyhtyeellä kasassa pitkälti yli täysmittaisen albumin verran puolivalmiita demoja, jotka kuitenkin paiskattiin tunkiolle keulakuva Danny Worsnopin lähdettyä yllättäen letti liehuen lätkimään. ”Yllättävä” on tässä tapauksessa tietysti suhteellinen termi, mutta totta on ainakin se, että pitkäaikaisen laulajan jättämää koloa ei laastarilla paikata. Ei ainakaan, mikäli laastari ei tule sattumalta söpön ukrainalaisen emopojan muodossa.

Tuhkasta noustaan nimellä ”The Black”. Denis Shaforostovin ensimmäisenä tulikokeena julkaistu single ”I Won’t Give In” antaa syväluotaavaa osviittaa siitä, mistä koko albumilla on etenkin lyriikallisesti kyse – periksiantamattomuudesta, katkeruuden taaksejättämisen sekä eteenpäin liikkumisen tärkeydestä. Kappaleet suorastaan tursuavat bändille ominaisia, järisyttävän voimakkaita breakdowneja sekä rääväitä riffittelyjä, joita satakieli Shaforostovin uskomattoman laaja ääniskaala tehostaa entisestään.

Kolmen ensimmäisenä julkaistun, taattua tykitystä lupailleen kappaleen jälkeen sukelletaan hetkeksi bändin toisen perustajajäsenen, Ben Brucen, ajatuksiin, joista paistaa kirkkaasti Worsnopin takinkäännön aiheuttama karvas pettymys sekä jopa shokinsekainen pelko. ”Sometimes It Ends” nousee vauhdilla alakuloisesta kerronnasta puhtaaksi vihaksi, joka lopulta purkautuu helpottuneeksi, raukeaksi armahdukseksi. Kappale on selkeästi tarkoitettu vastaamaan eräänlaista puhdasta paperia, joka toimii koko bändin uran uutena alkuna sulkien menneisyyden taakseen ilman tarvetta lisäkysymyksille tai loppuunjauhetuille spekulaatioille.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Musiikillisesti levyltä paistaa edelliseen materiaaliin verraten hippasen dramaattisempi teatraalisuus, joka tulee puhtaimmin esiin kappaleessa ”The Lost Souls”. Sekaan on luonnollisesti lyöty myös pari balladia keventämään tunnelmaa – ”Send Me Home” kertoo kiertue-elämän varjopuolista henkilökohtaisella tasolla; pitkät välimatkat, aikaerojen aiheuttamat eroavaisuudet sekä ajoittainen yksinäisyys ja ikävä verottavat sielua jatkuvasti. Bruce kertoi taannoisessa haastattelussaan, ettei jatkuvan reissaamisen vuoksi ehtinyt tapaamaan siskoaan kahteen vuoteen. Ihan kiva ajatus, mutta kappale jää bändin tyylisuunnalle hieman liian vaisuksi ja muistuttaa näin ollen enemmän jonkin pop punk -bändin kepeää kynttilämerivollotusta. Tsemppivirsi ”Here I Am” tulee pian perästä, ja käsittelee niinikään edellämainittuja aiheita höystettynä mahdottoman kliseisillä sanoituksilla. Täytyy valitettavasti todeta, että Asking Alexandria on heikoimmillaan juurikin kelvollisten hempeilypätkien tuottamisessa.

Kaiken kaikkiaan ”The Black” on kuitenkin varsin maittava kattaus täynnä räiskyviä vokaaleja, korvamato-kertsejä sekä tuplabasaria. Albumin perusteella on helppo todeta Shaforostovin toimineen yhtyeen pelastusrenkaana, joka antoi bändille mahdollisuuden jatkaa äärimmäisen uskottavasti ei-niin-muodikkaalla metalcore-linjalla vielä vuonna 2016.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8/10

Kappalelista:
1. Let It Sleep
2. The Black
3. I Won’t Give In
4. Sometimes It Ends
5. The Lost Souls
6. Just A Slave To Rock ’n Roll
7. Send Me Home
8. We’ll Be OK
9. Here I Am
10. Gone
11. Undivided
12. Circled By The Wolves

Teksti: Vilma Ala-Koukkari