Atomikylä – Keräily

Kirjoittanut Janne Partanen - 3.5.2016

Tampereella oli 1980-luvulla parakkiasuinalue, jonka rakennukset olivat aikaisemmin olleet ydinvoimatyömaalla asuntoina. Jostakin syystä ne tyhjennettiin ja siirrettiin tienvarsijättömaalle ja unohdettiin sinne. Näihin asumuksiin majoittuivat he, joita elämä oli kolhinut liikaa, kunnes ne purettiin pois. Alue oli nimeltään Atomikylä, ja siitä sai tämä yhtye nimensä. Oranssi Pazuzun ja Dark Buddha Risingin miehistöistä kasattu orkesteri julkaisi juuri levyn, joka kantaa nimeä ”Keräily”.

Atomikylä jyrää psykedeelistä post-rockia armottomalla voimalla ja energialla. Levyllä on vain kolme biisiä, mutta kestoa kertyy reilu puoli tuntia, mikä onkin ihan sopiva mitta näinkin hämmentävälle ja hypnoottiselle ulosannille. Kappalerakenteet ovat erikoisia, ja levyä kuunnellessa voi kuvitella, millaista on olla usean erilaisen huumeen vaikutuksen alaisena. Voin vain kuvitella olotilan, jos jäisin jumiin pimeään hissiin ja bändin musiikki soisi hississä taukoamatta! Psykedeelistä menoa parhaimmillaan. Atomikylän kappaleita tuskin tulee kuulemaan paikalliselta radiokanavalta – ja tuskin juuri muualtakaan. Tuotanto on rujoa, mikä sopii bändille todella hyvin.

”Keräily” on tietyllä tapaa elämys, ja se on tehty kuunneltavaksi kokonaisuudessaan. Se sopii varmasti tiettyyn olotilaan todella hyvin, kun taas seuraavana päivänä sitä tuskin jaksaa kuunnella. Bändi on tehnyt itsensä kuuloista musiikkia ja ansaitseee siitä hatunnoston. Levy on mielenkiintoinen teos, josta tuskin päätyy biisiä ”Hits of 2016” -kokoelmalevylle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen