Auringonnousuja odotellessa: haastattelussa Entombed A.D:n legendaarinen LG Petrov
Jokaiselle metallimusiikin ystävälle Entombed on varmasti tuttu. Bändi hajosi kahteen osaan joitakin vuosia sitten, ja tänään kuulemme bändin laulajan mukanaan vieneen Entombed A.D.:n kuulumiset. Lisäksi Kaaoszine kyseli laulaja L-G Petrovin näkemyksiä kuolemasta ja eräiden pääkallojen huomattavasta yhdennäköisyydestä.
Morjensta L-G! Mitenkäs asiat sujuvat sinun ja bändin osalta?
L-G Petrov: Asiat ovat sujuneet hyvin. Olemme olleet hyvin tuotteliaita, sillä aloimme kirjoittaa uusia kappaleita aika pian edellisen albumimme julkaisun jälkeen. Albumin tekeminen vaatii kärsivällisyyttä ja paljon aikaa, joskus jopa useita vuosia. Me työskentelimme ahkerasti, ettei aikaa kuluisi niin paljoa edellisen ja tämän albumin välillä. Monet ihmiset ovat hämmästelleet, että nytkö jo te jo julkaisette uuden albumin. Sitä on pidetty hyvänä asiana, ja onhan hienoa, että ihmiset haluavat meiltä uutta musiikkia ja meidän soittavan livenä. Muutama edellinen vuosi on ollut meille erittäin hyvä, kiertueet ovat olleet onnistuneita, bändikemia on toiminut ja levy-yhtiö on ollut hyvin menossa mukana. Voinkin sanoa olevani hyvin ylpeä tästä yksiköstä, joka työskentelee yhdessä määränpäämme eteen.
Olette julkaisseet pari viikkoa sitten uuden albumin, joka kantaa nimeä ”Dead Dawn”. Voisitko kertoa hieman albumin luomisprosessista, kauanko sen tekeminen vei, syntyivätkö biisit helposti ja niin edelleen?
L-G Petrov: Kuten jo sanoinkin, ryhdyimme heti kirjoittamaan biisejä kun edellinen levy ilmestyi. Teimme jatkuvasti uusia riffejä, uusia ideoita, jammailimme sound checkeissä… 25 vuoden jälkeenkin voi vielä nähtävästi oppia uusia juttuja. Tärkeintä koko projektissa oli ajanhallinta: kun olimme varmoja siitä, että kappaleet ovat hyviä, menimme studioon. Meillä oli sataprosenttinen luottamus jokaiseen kappaleeseen, joten emme tehneet neljääkymmentä kappaletta, joista valita, vaan kymmenen varmasti toimivaa biisiä, jotka nauhoittaisimme. Vei noin kolme viikkoa nauhoittaa albumi, ja se oli kaiken kaikkiaan hyvä sessio!
Toinen tuottajamme Jakob Hellner, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Rammsteinin kanssa, oli villikortti. Mietin, muuttaako hän soundiamme huomattavasti, mutta oli hyvä, että luotimme häneen. Annoimme hänen miksata ja masteroida kappaleet, ja kun saimme ne takaisin, ne olivat juuri sellaisia kuin toivoimmekin raakaa äänimaailmaa ja karmivaa tunnelmaa myöten. Kaiken kaikkiaan biisit ovat hieman melankolisempia kuin ensimmäisellä levyllä, mutta niissä on yhä se Entombedin äänimaailma, jota ihmiset odottavat. Voisimme sanoa tätä vanhan ruotsalaisen death metallin uudeksi aalloksi – tuo sopisi muuten hyvin sloganiksi meille, eikös? Tämä on kuin vanhaa materiaalia uusilla soundeilla.
Millaisia teemoja albumi lyriikoiden puolesta käsittelee?
L-G Petrov: Albumin ”punainen lanka” on tavallaan ajatus siitä, ettei kaikki, johon koskee, muutu kullaksi, ja kun se ei muutu, ei saisi antaa periksi. Tämän ajatuksen vuoksi olemme yhä olemassa. Esimerkiksi viime vuonna eräs kiertueemme hajosi kahden viikon kiertämisen jälkeen, ja päätimme lähteä kotiin Ruotsiin työskentelemään albumin parissa. No, nyt meillä on sitten uusi albumi ja kiertue Amon Amarthin kanssa, joten hyviä asioita voi tapahtua paskojen asioiden jälkeen!
Mukana on toki myös perinteisiä death metal -sanoituksia, eli tuhoa, kuolemaa ja maailmanloppua… Vaihtelevaa materiaalia, joka alleviivaa, että elämän vaikeudet tekevät siitä elämisen arvoista. Traagisia asioita onkin tapahtunut runsaasti viime aikoina: Lemmy, David Bowie… On surullista menettää paljon hyviä muusikoita, mutta se saa arvostamaan elämää ja sitä, että jokainen auringonnousu on uusi tilaisuus, koska et kuollut viime yönä.
On myös outoa, että kuolemantapaukset tuntuvat ajoittuvan lähelle joulua tai jotakin muuta lomaa. Tuntuu, että kuolee juuri silloin, kun voi rentoutua ja rauhoittua! Lemmy eli mahtavaa ja kunnioitettavaa elämää 70 vuoden ajan. Muistan, kun olin kiertueella hänen kanssaan, ja hän pelasi aina videopelejä ja joi Jack Danielsia. Keikkojemme jälkeen hän tuli huoneeseemme ja ehdotti, että lähtisimme pubiin pelaamaan biljardia. Hän oli yksinkertaisesti mahtava tyyppi, ja Motörhead todellakin oli äänekkäin bändi ikinä. Lemmy oli uniikki hahmo enkä löydä hänestä pahaa sanottavaa kuten ei varmasti kukaan muukaan. Hän oli inspiraatio meille kaikille koko uramme ajan. Olemme olleet musiikkihommissa nyt noin 25 vuotta, ja suunnitelmana on jatkaa yhtä kauan kuin hän ja lopulta kuolla kaikkemme antaneena kuten hänkin.
Jos vertaat uutta albumianne edelliseen ”Back to the Front” -levyyn, millaisia musikaalisia eroja ja kehitystä on levyjen välillä?
L-G Petrov: Me hyvin pitkälti teemme sellaista musiikkia kuin sattuu tulemaan. Emme välitä siitä, millaista musiikki on kunhan se on hyvää. Tämä ei tosin tarkoita, että voitte odottaa meiltä seuraavaksi countryalbumia. Tämä albumi on äänimaailmaltaan hiukan rajumpi ja tavallaan keskittyneempi fiilikseen. Tunnen sen aina, kun kuuntelen albumia enkä kadu mitään, mitä albumilla on. En ottaisi siltä mitään pois enkä myöskään lisäisi mitään.
Levyn kansitaide on kohtuullisen erilainen kuin ensimmäisen levynne. Kuka on vastuussa kansitaiteesta uudella levyllä?
L-G Petrov: Kansi on erilainen, koska taitelija on eri mies kuin ensimmäisellä. Pyysimme Erik Danielssonia, joka soittaa Watainissa, tekemään meille kansitaiteen ja annoimme muutaman kappaleen kuultavaksi, jotta hän voisi käyttää niitä inspiraationa. Hän teki kuten pyysimme, ja saimme pian kansitaiteen kalloineen päivineen, ja se on meistä edelleen mahtavan näköinen!
Se muistuttaa hieman Paradise Lostin viimeisimmän levyn kantta, vai mitä luulet?
L-G Petrov: Olet oikeassa, mutta meidän kallomme on hienompi! Hah, sanoinpas sen ääneen!
Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa kaikin puolin! Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotakin faneillesi, sana on lopussa perinteisesti vapaa!
L-G Petrov: On harmillista, ettemme tule tällä kiertueella Suomeen. Lupaamme kuitenkin palata pian, koska Suomi on aina osa omia kiertueitamme, joten pääsemme pian juomaan olutta yhdessä, suomalaiset ystäväni!
https://www.facebook.com/pages/Entombed-AD/458464484300126
Haastattelu: Samuli Jalonen