Auringonpaiste, joka lämmittää niin ihoa kuin sielua – arviossa The Black Moodsin kolmas pitkäsoitto

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 20.5.2020

Sanotaan, että odottavan aika on pitkä, ja siltä se on tuntunut The Black Moodsin uuden albumin suhteen. Vuonna 2016 erinomaisen toisen pitkäsoittonsa julkaissut yhtye piti minua jännityksessä sen suhteen, pystyisikö yhdysvaltalaisyhtye lunastamaan odotukseni ja kenties korottamaan panoksia toukokuun alussa julkaistun ”Sunshine”-albumin myötä.

Kun ”Sunshine”-pitkäsoittoa on kuunnellut tovin, voi huomata, ettei The Black Moods ole muuttanut merkittävästi ”Medicine”-albumilla hyväksi havaitsemaansa kaavaa: kappaleet ovat jälleen ytimekkäitä, noin kolmen minuutin kestoisia rock-kappaleita, joita on kuorrutettu popmaisella tarttuvuudella. Myös pirteys on edelleen osa yhtyeen tavaramerkkiä. Sen voi huomata niin nimikkokappaleesta kuin ”Whatcha Got”- ja ”Do It Again” -kappaleista.

The Black Moodsin kolmas albumi lähtee lupaavasti ja rokkaavasti vauhtiin. Nimikkokappale on iloinen kesäpäivän rallatus, josta huokuu lempeyttä. ”Bella Donnassa” groovinappula on käännetty äärimmilleen, minkä seurauksena kappale on kunnon lantionhytkyttäjä. ”Whatcha Got” on suoraviivaisempaa rockia, jossa on vaaran tuntua. Albumilta selvästi erilaisemmiksi kappaleiksi nousevat niin mahtipontinen ”Bad News” kuin narratiiviset ”Throwing Shade” ja ”Home”, joista jälkimmäisessä kuullaan hienoa akustista säestystä. ”Dirty Mess” pisti korviini erityisesti kappaleessa olevan macho-henkisyyden takia, jollaista löytyi The Black Moodsin edelliseltä albumilta ”Right Now Anywhere” -kappaleen muodossa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka ”Sunshinelta” löytyy samanlaisia piirteitä kuin edelliseltä levyltä, ei uusin albumi kuitenkaan ole ”Medicinen” kopio. Niin äänitteiden äänimaisemissa kuin tunnelmissakin on selvästi eroa, mikä avautuu kuulijalle nopeasti. En osaa täysin tyydyttävästi selittää itselleni mistä erot johtuvat, mutta osatekijänä lienee se, että ”Sunshine” on aavistuksen enemmän kallellaan Kings Of Leonin ja The Killersin kaltaisten yhdysvaltalaisten rock-jättien suuntaan. Muutos ei ole radikaali, mutta jonkinlainen vivahde-ero uudessa albumissa on. Toki myös se, etten ole vielä täysin sisäistänyt uutta albumia vaikuttaa erojen puntarointiin.

Joka tapauksessa ”Sunshine” on The Black Moods -albumi, josta löytyy niin uutta kuin vanhaa. Yhtye on onnistunut hienovaraisesti uudistamaan soundiaan, ja ennen kaikkea säilyttämään sen mikä on ominaista The Black Moodsille, eli pirteyden, reippauden ja tarttuvuuden. Nimensä mukaisesti ”Sunshine” on kuin auringonpaiste, joka lämmittää niin ihoa kuin sielua.