Aurinkoinen Kuusisaari rokkasi: Qstock-lauantai

Qstockin lauantaipäivä aukesi perjantain avausta huomattavasti paremmassa säässä. Yleisöä oli myös silmämääräisesti hiukan enemmän kuin edellispäivänä.

Saavuimme sopivasti kahden maissa festarialueelle ottamaan vastaan Noiran, joka olikin päivän ensimmäinen keikka raskaamman musiikin osastolta. Keikka oli Noiralle niin ikään ihka ensimmäinen missään. Itselle tulikin hiukan yllätyksenä, että päästään näinkin neitseelliseen tilanteeseen. Soittoaika olikin vain puolen tunnin mittainen.

Räväkkää menoa alusta asti koko puolituntinen, yhtä rauhallisempaa biisiä lukuun ottamatta. Laulutyyli sopii oikein oivasti teemaan matalalle viritettyjen kitaroiden ja runnomisen kanssa. Pelti soi hyvin pitkään kappaleissa ja kappaleet jokseenkin kuulostavat toisiltaan. Lavarekvisiitaksi oli tuotu mallinukkeja, joille oli puettuna erilaisia kaasunaamareita. Lavan vasemmassa reunassa taka-alalla oli myös kaksi tavarakärryä, joihin oli otettu elävää rekvisiittaa. Kaksi orjatarta kyykki puoli seisaallaan koko puolituntisen. Orjattaret kyllä huojuivat ja vetivät koreografiansa mallikkaasti, joka pelastikin sen osittaiselta koomisuudelta.

Tunnelma oli kuitenkin varsin hyvä ja ensimmäiseksi keikaksi kokonaisuus onnistui hyvin. Aivan ensimmäistä kertaa kukaan heistä ei varmasti lavalla ollut.

Apocalyptica keikkaili edellispäivänä Kokkolan Viinijuhlilla, josta miekkoset täräyttivät puoli viideksi Qstockin päälavalle. Apocalyptican 16 kuukauden keikkatauko katkesi 23.7. Karjurockissa, jonka jälkeen tietääkseni tämä oli järjestyksessään neljäs keikka.

Yleisöä ei vielä aivan massiivisesti ollut keikan aloituksen aikaan, mutta melko mukavasti Apocalyptica sai kerättyä festarikansaa päälavan ympärille. Keikka alkoi hidastempoisesti, mutta kaasua lisättiin hyvin pian hitaan alun jälkeen. Eilinen keikka ei näyttänyt konkareita paljoa painavan, vaan energiaa oli jäänyt tällekin päivää yllin kyllin. Solistiosuudet tällä kiertueella hoitelee Tipe Johnson, jonka osuuden kerkesin ainakin kuulla kappaleessa ”Im Not Jesus”. Settiin oli myös sisällytetty tuttua Metallica-coverointia ja muita odotettuja kappaleita. Tuttua Apocalypticaa, jota kuitenkin harvemmin on saatu Suomessa nauttia!

Jos et vielä ehtinyt Apoa näkemään, vielä on kesän loppupuolella siihen mahdollisuus neljällä keikalla!

Aikatauluissa oli muutamia päällekkäisyyksiä, joiden kohdalla piti hiukan heittää noppaa kumpi vai kampi. Humavoidi kiinnosti kuitenkin itseä hiukan enemmän kuin The Darkness.

Jos yhdellä sanalla pitäisi ilmaista Humavoidin konsepti, ehkä jyhkeä voisi kuvata sitä hyvin. Kitaristi Niko Kalliojärven työkaluna on kahdeksankielinen kitara, joka onkin soundin runkona. Syntikat tuo hyvää twistiä mukavalla progressiivisuudella. Heikki Malmberg rummuissa on tietenkin loistavuutta!

”Eyeshine”-kappaletta ei ole bändin mukaan soitettu melkein viiteen vuoteen, vaikka sitä on kuitenkin toivottu paljon. Nyt kappale kuultiin jälleen livenä, ja liiemmin tuotantoa tuntematta kappale oli kyllä varsin iskevä!

Keikka myös parani loppua kohden ja alun pieni epävarmuuden kajo varisi pois. Jokin napsu jäi kuitenkin saavuttamatta, että itse olisin ollut täysin myyty. Hieno konsepti ja rykmentti joka tapauksessa!

Battle Beast kolisteli sarvia Kaleva-lavalla puoli kahdeksan aikaan. Keikka lähti räjähtävästi liikkeelle ”Unbroken”-kappaleella, mikäli kuvaamisen lomassa biisin oikein tunnistin. Battle Beastin positiivisuus ja energisyys on heidän tavaramerkkinsä, ja niitä saatiin täysi lavallinen tälläkin kertaa.

Koronan ”välivuosi” on tehnyt sen, että eri bändien julkaisujen ajankohdat vääristyvät. Esimerkiksi Battle Beastin ”No More Hollywood Endings” -albumi on julkaistu keväällä 2019 ja tuntuu kuin siitäkin olisi paljon pidempi aika. Uuttakin materiaalia on tuloillaan, sillä kevättalvella peto oli siirtynyt studion uumeniin nauhoittamaan kuudetta pitkäsoittoaan.

Bändin soittoa oli ilo katsella ja kuunnella. Yleisö oli myös varsin riehakkaalla päällä kuin MM-95 matsissa konsanaan – osa otti jo paitoja pois päältä!

Flaming Sideburns oli itselle tuntematon kokoonpano, mutta se yllätti positiivisesti. Karismaattinen laulaja Eduardo Martinez otti välittömästi lavan haltuun. Kaikesta näki ja kuuli, että tässä ei olla pappia kyydissä ensimmäistä kertaa. Lavaesiintyminen, vaatetus ja habitus oli kaikki sointuvaa ja teki hetkestä kuin pienen palan Amerikkaa keskelle Koomalavaa! Annos reipasta kunnon rockia antaa päivälle ja festarille mukavan päätöksen.

Qstock on saanut tehtyä vuosien saatossa itsestään toimivan festivaalin. Vaikka festarin pääasia on artisteissa ja yhtyeissä, festivaalista on tehty muutakin kuin pelkkä esiintymisalue. Esimerkiksi erilaiset myyntikojut, riippukeinut, kukkaseppeleiden askartelupiste ja monta muuta yksityiskohtaa yhdistettynä idylliseen puistomaiseen miljööseen tekee tapahtumasta kokonaisuuden. Ihmiset ovat ottaneet sen omakseen ja tahtovat tulla sinne vuosi toisensa jälkeen.

Kaiken kaikkiaan festarista jäi mukava fiilis ja oli mahtavaa taas nähdä paljon festivaalikansaa yhdessä saaressa hymyssä suin!

Teksti: Tanu Jänkä

Kuvat: Sini Sulkakoski Photography