Aurvandil – Thrones

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 8.5.2014

Atmosfääriseen black metalliin luokiteltu ranskalainen Aurvandil on lähelle kymmenvuotisen uransa aikana julkaissut suurimmaksi osaksi split-kokoelmia, joihin on ollut osallisena muun muassa iranilainen Halla sekä yhdysvaltalainen Dead As Dreams. Aurvandilin toinen kokopitkä ”Thrones” näki päivänvalonsa keväällä 2013 jatkaen siitä, mihin debyytti ”Yearning” (2011) jäi.

Omille korvilleni atmosfäärinen black metal ei ole aivan jokapäiväistä musiikkia, mutta tutustuttuani ”Thronesiin” ensimmäisellä kuuntelukerralla aloin miettiä, mikä tekee tästä levystä ja ylipäätänsä atmosfäärisestä black metallista mielenkiintoisen kokonaisuuden. Sopivan raa’alla höystetty soundi vie kuulijansa mitä pimeimpään mielentilaan luoden väkisinkin kirkkaasta maailmankuvasta synkän ja myrskyisän ulottuvuuden. Heti levyn ensimmäisen kappaleen ”For Whom Burnest Thou” akustisen, hieman folkmaisen ja hengellisen intron jälkeen meno siirtyy tunnelmaan, jossa suoraviivaisen rumpukompin ja kitaran sahaamisen taustalla mitä kirkkainkin kevätaamu muuttuu synkäksi usvaksi.

Hieman samanhenkisesti avausbiisin kanssa kulkeva ”The Harvest of Betrayal” on kuin jatkoa ensimmäiselle kappaleelle, mutta levyn parhaimpiin kuuluva, myös levyn pisin kappale ”Summon the Storms” on se, joka kruunaa albumin hienouden. Thrash metallia muistuttavat kompit ja atmosfääriset tunnelmat pistävät väkisinkin omat fiilikset korkealle, kunnes huomaan, kuinka nopeasti yli 18 minuuttia kestävä kappale loppui. Noh, kyllä sen saman ajan olisi voinut muuhunkin käyttää, mutta toki huonomminkin. ”Summon the Stormsin” loputtua ei ajan kulutus haittaa ollenkaan.

Joudun kuitenkin antamaan miinusta kappaleiden pituuksista. On ihan ymmärrettävää, että atmosfäärisessä black metallissa kuuluu olla pitkiä kappaleita, mutta mielestäni tunnelmaa ja synkkyyttä pystyy tiivistään noin kymmeneen minuuttiin ilman minkäänlaisia ylimääräisiä väliosia, joita nyt esiintyy levyn kappaleissa. ”Summon the Storms” voisi olla parempi, kuin jo aikaisemmin ylistin, mikäli kappale olisi tiivistetty enintään yhteentoista minuuttiin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Levyn vokaalitkin tuntuvat heikoilta kitarasoundien rinnalla. Toisaalta kokonaisuus vokaalien ja kitaroiden kanssa antaa oikeanlaisen tunnelman kuuntelijoille, mutta tästä voidaan olla eri mieltä yhden tai useamman kanssa.

Aurvandilia ja ”Thronesia” voisin suositella kaikille niille, jotka pitävät atmosfäärisestä tai ylipäätänsä black metallista, sekä niille, jotka ylistävät Burzumin ”Hvis Lyset Tar Ossia”. Kaikki ne kuuntelijat, jotka ovat vannoutuneita power metallin kannattajia, voivat suosiolla jättää tämän levyn väliin. Joka tapauksessa ”Thrones” on hyvä taustamusiikki synkän arkipäivän ohella.