Victoria K:n ”Essentia” pitää kaikkia elementtejä mukanaan. Synkeässä melodraamassa se ei kuitenkaan yllä Evanescencen ja Amy Leen tasolle, eikä spektaakkelin ja suureellisuuden suhteen ole lähelläkään Nightwishia. Alissa White-Gluzin aikainen Arch Enemykin menee ohi vihaisessa ja tarttuvassa iskevyydessä. Siitä huolimatta australialaispoppoon huhtikuussa ilmestynyt levy kestää kuuntelua erittäin hyvin ja erottuu edukseen hyvin kypsänä esikoisena. Maltillisine biisinkestoineen se on myös helposti lähestyttävä. Mitään vartin julistuksia ei ole lähdetty rakentamaan, vaan pysytään kolmen-neljän minuutin radiomitoissa.

Sinfonisen metallin perinteinen ongelma on se, että metalli kadotetaan eksyttäessä liian syvälle orkestraatioiden ja suurten musiikillisten rakenteiden maailmaan. Lopputuloksena on huonoa tai keskinkertaista klassista musiikkia. Parhaiten sinfonisuus toimii hillittyinä ripauksina. ”Essentian” tapauksessa ollaan siinä rajamailla, mutta pysytään kuitenkin tuon rajan paremmalla puolella. Levyn tuotanto on silti esikoiseksi kunnianhimoista, ja vaikka kaikki biisit eivät ihan samalle tasolle ylläkään, on musa hetkittäin selvästi maailmanluokkaa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Black Like Vengeancen vokalisti Sheri Vengeancen vierailu muutamalla biisillä tuo hienon melodeath-lisän albumin muutoin sinfoniseen peruspohjaan. En tiedä yhtyeen musiikillisista vaikuttajista, mutta välillä olen kuulevinani esimerkiksi Children of Bodomille ominaista sävellyksellistä häikäilemättömyyttä ja ennakkoluulottomuutta.

Kappaleista etenkin ”Matrix” ja ”Lacuna” nousevat esiin selkeinä helminä. ”Matrixille” Sheri Vengeancen tulituki on korvaamaton lisä, mutta suureelliseen melodraamaan syöksyvällä ”Lacunalla” Victoria K osoittaa, että onnistuu se ilman apuvoimiakin. Vokalisti Victorian ääni on riittävän voimakas ja syvä välittääkseen halutun viestin ja tunnelman. Lyriikoissa ei vaelleta kauas genren konventioista – eikä sitä varmaan kukaan odotakaan.

Sinfonisen ja melodisen metallin suunnalla ei tarjonta lopu kesken, joten pinnalle pääseminen on suuri haaste. Yksi jos toinenkin artisti on käynyt kokeilemassa siipiään, mutta kadonnut nopeasti musahistorian hämäriin alaviitteisiin. Vastoin ennakko-odotuksia Victoria K onnistuu synnyttämään vaikutelman, että tästä kuullaan vielä lisää. Näillä näytöillä uskaltaisin odottaa hienoja asioita tältä bändiltä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelistaus:
1. Freedom Uncharted
2. Surreal
3. Forsaken
4. Matrix
5. Shroud of Solitude
6. The Haunting
7. Freaks
8. Mist Filled Sky
9. Humanity
10. Lacuna