Autokauppa muuttui rokkimestaksi – Luuvitonen karautti Raisiossa kilometrejä koneeseen

Lapsena ja nuorena ei ollut mitenkään tavatonta, että esimerkiksi paikallisen rautakaupan avajaisissa tai syntymäpäivillä oli esiintymässä Jorma Pulkkinen, Kari Salmelainen tai joku muu sen ajan (yleensä) tv – julkimo. En tiedä, että onko maailman pirstaloituessa pienempiin paloihin tämä kulttuuri ehkä jäänyt vähemmälle, tai sitten en vain ole itse enää ollut niin kohdeyleisöä. Nytpä kuitenkin tämä kaikki tapahtui, sillä Raisiossa autokaupan myyntitapahtumassa esiintyi valikoitua suomirockia esittävä rokkiyhtye ja autoja oli kaupan, joten minä vahvassa keski-iän (yäk, mikä sana) hurmiossa oleva henkilö olin eittämättä mitä otollisinta kohdeyleisöä.

Kyseessä oli siis raisiolaisen Auto-Centerin myyntitapahtuma ja esiintymässä Turun alueelta kotoisin oleva Luuvitonen. Bändi on tullut tunnetuksi soittamalla Yön, Popedan ja Klamydian tuotantoa ja heillä on yleensä ollut isompi vuoden päätös -konsertti, jossa on ollut vierailijoita kyseisistä bändeistä tai heihin kytköksissä olevista henkilöistä. Bändillä on vahva maine viihdyttävänä livebändinä ja tämän olen usein itsekin todennut, joten päiväkonsertti tällaisessa jokseenkin poikkeavassa ympäristössä kiinnosti kovasti.

Saavuin keikkapaikalle noin vartti ennen ilmoitettua soittoaikaa ja ehdin siinä tsekata useammankin Kia – merkkisen auton. Samalla kiitin kohtaloa, että olin kerrankin keikalla selvänä liikenteessä, sillä joskus minulla on ollut taipumuksia hönössä ylilyönteihin heräteostosten kanssa. Väkeä oli kerääntynyt paikalle mukavasti ja varmasti lukema oli vahvasti kolmenumeroinen. Paikalla oli koko elämänkirjo ja tunnelma oli jännä yhdistelmä katujen henkeä ja virallisuutta, sillä paikalla olivat sulassa sovussa niin pieniä lapsia kuin moottoripyöräjengiläisiä. Tämä selvästi huomioitiin myös välispiikeissä, sillä mitään härskiyksiä ei kuultu. Niin sanottu lava oli pystytetty sisääntulokäytävän päätyyn, jossa oli tilaa sekä yleisölle että bändille. 

Aikaisen esiintymisajan ja esimerkiksi liikkeen isojen ikkunoiden vuoksi bändin omat valot olisivat olleet jokseenkin turhat eikä kamatkaan luonnollisesti olleet mitään järeintä mahdollista, mutta jälleen keikalla tuli todistettua, että se varsinainen taito sekä viihdyttävyys on jossain muualla kuin näyttävissä laitteissa. Jos bändillä ei perusasiat ole kunnossa, niin ei niitä kamoillakaan pelasteta.

Moottorien jyristessä ja salaman äänien saattelemana yhtye saapui lavalle ja selkä yleisöön päin otettiin asento, jonka jälkeen keesi päässä esiintyvä karismaattinen vokalisti Vince Viki Söderlundin tervehtiessä yleisöä ”Hyvää iltaa ihmiset” – lauseella oli tuossa tuokiossa Popedan legendaarinen ”leivontabiisi” ”Matkalla Alabamaan” käynnissä. Yleisö otti alun yhtyettä jähmeämmin, mikä sinällään ihan hyvä juttu. Mielessä kävi sekin, että mitä jos yleisö pistäisi autokaupassa ihan ranttaliksi. Popedan parissa jatkettiin, sillä rytmiryhmän esittelyn jälkeen käyntiin polkaistiin ”Kersantti Karoliina” ja johan yleisökin alkoi lämpenemään eikä ihme, sillä klassikkoihin perustuva musiikki sekä hyväntuulinen ja ammattitaitoinen esiintyminen loivat kyllä fiilistä ympärilleen. Ei ole nimittäin mikään helppo homma saada yleisö innostumaan, joraamaan ja laulamaan päiväkeikalla autokaupassa. Oli helppo huomata, että asiansa osaava esiintyjä vetää täysillä ja nousee homman kuninkaaksi, oli kyseessä sitten autokauppa tai festivaalien päälava. 

Yleisö diggasi hittejä, mutta niin itsensä kuin yleisönkin mielenkiinnon lisäämiseksi Popedan sekä Yön biiseihin sekoitettiin niin Bon Jovia, Van Halenia kuin vähän Tsingis Khania sekä Iron Maidenia. Tämä kieltämättä toi klassikoihin uutta ilmettä ja piristi biisejä oivalla tavalla. Nämä pienet jippoilut paljastivat myös soiton moni-ilmeisyyden ja musiikillisen kyvyn sovittaa biiseihin myös omaa näkemystä. Toinen huomattava asia oli, että kuinka vaivatonta bändin ja yleisön kommunikaatio oli. Yleisöä oli helppo viihdyttää sekä laulattaa mukana ja he lauloivat. Spiikeissä oli myös asiaan kuuluvaa juttua, sillä ennen Klamydian ”Nina Autio” – biisiä kyseltiin, että kuinka moni tuli paikalle bemarilla. Kysymyksen pointti selvisi biisin aikana, sillä mukaan oli sotkettu myös saman bändin ”Rakkauslaulua”, jossa bemarin omistajat saavat osuutensa. Välispiikeissä kannustettiin myös autojen ostoon ja kyseltiin, että auttaisiko ”20 Centtiä” – biisi tekemään ostopäätökseen.Yön ”Likaiset Legendat” oli biisi, jonka aikana viimeistään yleisö oli myyty ja jää oli rikottu. ”Vain Varjot Häntä Seuraa” – biisin aikana tuntui ja kuulosti kuin itse Jussi Hakulinen oli laulanut mukana. Ehkä hän lauloikin. Klamydian repertuaarista bändi tempaisi vielä ”Pala Rauhaa”, ”Pienen Pojan Elämää” ja ”Pohjanmaalla”. ”Kellot Lyö” – biisi omistettiin Pate Mustajärven kunnialle. Tunti hittejä hyvällä fiiliksellä, joten ei ihme, että paikalla olijat tuntuivat olevan kovasti tyytyväisiä.

Paikalla olleet lapset saivat varmasti hyvän alun livemusiikin maailmaan ja oli helposti huomattavissa, että kuinka suomirock on Klamydiaa myöden kansakuntaa yhdistävä soundtrack. Kyllähän hyvin soitetuille ja lauletuille klassikoille on aina tilaa sekä kysyntää ja nyt bändi kiertää ”Klamydia Paraatikiertueella” – turneen parissa, joten kannattaa tsekata, jos kohdalle osuu. En tiedä, että myytiinkö keikan vuoksi yhtään enempää autoja, mutta hauska kokemus tilaisuus silti oli. Ai niin, Tia-Maria on kahvi-, ei kermalikööri.