Autopsy Night – Born To Kill

Vuonna 1996 perustettu, muutaman levyn, yhden EP:n ja yhden DVD:n julkaissut venäläinen Autopsy Night julkaisee uuden levynsä ”Born To Kill” Inverse Recordsin kautta 27.6. Kyseessä on hyvinkin perinteinen death metal -levy.

Levy alkaa hyvin suoraan iskien tiskiin saman tien kaiken oleellisen. Juuri kolmen minuutin rajapyykin ylittävä ”Anthropophagy” kertoo yhtyeestä kaiken oleellisen. Tarjolla on hidasta mättöä, suht selvillä mutta jokseenkin suttuisilla soundeilla. Laulut ovat hieman pinnassa ja kitarat taasen hieman alhaalla. Vielä tässä vaiheessa ei ole omaperäisyydestä häivääkään esillä, vaan edessä on yllätyksetöntä perus-deathia. Toinen kappale ”Cremator” jokseenkin välttää suurimmat kliseet ja sudenkuopat, mutta edelleen yllätyksettömyys ja tasapaksuus nakertaa huomattavasti, joskin kappaleesta löytyy suht toimiva kitarasoolo. Kolmas kappale ”Necroincest” alkaa hivenen hämärällä pornoelokuvasoundtrackillä, mutta päätään pudistaessa huomaa, että juurikin tämä  kyseinen kappale edustaa levyn toimivinta antia. Yhtye päästää irti jokseenkin häiritsevästä Cannibal Corpse -leimastaan ja sotkee soppaan jopa hieman omaperäisyyttä. Kappale on myös levyn nopeimpia, ja kamalaa alkua lukuun ottamatta toimii yllättävän hyvin.

Pari seuraavaa kappaletta kuljetaan samoissa tunnelmissa kuin ensimmäisissä kappaleissa. Pienen nousun jälkeen tunnelma lässähtää täysin. ”Park Massacren” grindcore-örinät sekä löysät blast beatit, nimibiisin oudot kitarasoolot sekä temponvaihtelut ovat levyn yksitoikkoisesta kaavasta poikkeavia mutta jättävät tästä huolimatta suuhun likaisen maun.

Kuudes veisu, ”Necrofleshphillia” nostaa bändin jälleen siitä paskasuosta, johon se itsensä hetki sitten upotti. Ei tarvita kuin muutama erilainen laulutapa, hyvä kitarasoolo sekä hivenen omaperäisyyttä, kun tämäkin alkaa kuulostaa paremmalta. Harmi vain, että yksitoikkoisuudet tulisi välttää reilusti eikä juuri ja juuri, niin kuin tämä yhtye tekee. Seitsemäs biisi ”Burned Alive” on jokseenkin hitaampi kuin muut kappaleet ja toimii paremmin kuin suurin osa levyn muista kappaleista. Loppujen lopuksi jää epäselväksi, onko bändi parhaimmillaan nopeana vai hitaana. Normipainoksen päättävä Jungle Rot –laina ”Exit Wounds” on alkuperäiselle versiolle uskollinen ja jokaista iskua myöten samanlainen. Kappaleen coveroinnin ymmärtää, sillä se sopii muiden biisien joukkoon sulavasti eikä kuullosta erilaiselta. Special editionin kaksi viimeistä biisiä ”Ripper”& ”Perverse Outrage” ovat kuin omiaan jatkamaan levyä. Molemmat kappaleet hakkaavat suurimman osan normilevyn kappaleista mennen tullen, eikä syytä niiden laittamisesta vain bonuksiksi löydy hakemallakaan.

Kaiken kaikkiaan levy on suht yllätyksetön, yksitoikkoinen yritys. Omat kohokohtansa levy pitää sisällään, mutta jokaisen pienenkin kohokohdan kumoaa välittömästi edellä mainitut tasapaksuudet. Enemmän perinteiseen deathiin kallella olevat old school -miehet saavat varmasti tästä julkaisusta reilusti enemmän kuin esimerkiksi minä.

4/10

Kappalelista:
1. Antropophagy
2. Cremator
3. Necroincest
4. Park Massacre
5. Born To Kill
6. Necroflesphilia
7. Burned Alive
8. Exit Wounds (Jungle Rot cover)
9. Ripper
10. Perverse Outrage

http://www.myspace.com/autopsy_night

Kirjoittanut: Eeli Helin

Kommentoi julkaisua