Avantasian Tobias Sammet ei ymmärrä maskeja käyttäviä bändejä: ”Se näyttää melkein naamiaisilta”

Uudessa haastattelussa brasilialaisella 92.5 Kiss FM -radiokanavalla metalliyhtye Avantasian keulahahmo Tobias Sammet pohti maskien ja visuaalisuuden vaikutusta keikkoihin.

”Kasvoin sellaisten yhtyeiden parissa kuin KISS ja QUEEN, ja myöhemmin Bon Jovi ja Def Leppard, jotka tekivät isoja, säihkyviä ja energisiä show’ta — pyroilla, suurilla eleillä ja kampauksilla. Se oli sitä musiikkia, jonka parissa vartuin. En koskaan täysin ymmärtänyt grungea, jossa bändit tuijottivat kenkiään ja soittivat kuin sanoen: ‘Tässä me nyt ollaan, viihdyttäkää meitä.’ Ei, ei: teidän tehtävänne on viihdyttää meitä! Yleisö ei ole siellä viihdyttämässä bändiä”, Sammet kertoi ja jatkoi:

”Haluan teatraalisuutta. Haluan show’n, spektaakkelin. Sen ei tarvitse olla monimutkaista — katso vaikka AC/DC:tä 1970-luvun lopulla Bon Scottin aikaan. Se oli silti teatraalista: koulupojan asuun pukeutunut mies vilauttelemassa takamustaan ja riehumassa lavalla, ja vieressä Bon Scott farkut revenneinä kuin rock-jumala. Se oli show, ja niin sen pitääkin olla. Mutta show’n ei pidä mennä musiikin edelle. Se on aina hieno raja. Kun katsoo Freddie Mercuryä, hän ei koskaan antanut esiintymisensä häiritä musiikkia — hän vain oli oma itsensä, ja sai koko maailman katsomaan häntä. Näin siihen pitää suhtautua: lavalle astuminen on kuin menisi leijonanhäkkiin. Keulakuvana seisot 10 000 ihmisen edessä valokeilassa. Se onnistuu vain, jos sinulla on itsevarmuutta ja halu tarjota show, jossa sanot: ‘Tässä minä olen, katsokaa minua, tehdään tästä yhdessä mahtava hetki.’”

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Sammet otti myös kantaa nykypäivän metallibändeihin, jotka käyttävät maskeja ja esiintymisasuja:

”En oikein ymmärrä sitä, että nykyään monet bändit käyttävät maskeja ja kasvomaaleja, ja kaikki näyttävät siltä kuin oltaisiin naamiaisissa tai karnevaaleissa. Jokainen saa toki tehdä kuten haluaa. KISS käytti myös maskeja, mutta heidän kohdallaan se vahvisti musiikkia ja kokonaisuutta. Nyt kun avaat metallilehden – niitä tosin on enää harvoja – se näyttää siltä kuin selaisi larppaajien asukatalogia: yksi on gladiaattori, toinen susi, kolmas viikinki. Jokaisen pitää toki tietää, mikä sopii itselleen, mutta en halua, että show vie huomion pois musiikista. Kaiken on oltava tasapainossa.”

Lopuksi Sammet tiivisti oman näkemyksensä:

”Minun mottoni on: haluan tehdä show’n, haluan olla showmies. Kun laitan ylleni silinterin ja takin ja menen lavalle lumotakseni yleisön, se on osa persoonaani, ei naamio. En usko, että gladiaattorin tai viikingin kypärä on kenenkään persoonan jatke, ellei päässä vähän heitä. Minulle esiintyminen on oman persoonan laajentamista, ja haluan aina löytää oikean tasapainon: musiikin tulee olla pääosassa, ja visuaalisuuden tukea sitä, ei peittää alleen.”