”Avarakatseinen ja luonteva cover-albumi” – arvostelussa Inter Arman ”Garbers Days Revisited”

Yhdysvaltain Virginiasta tuleva sludgea ja black metalia tymäkästi keskenään sotkeva metalliviisikko Inter Arma on äänittänyt ja tuottanut vuonna 2019 ilmestyneen neljännen albuminsa ”Sulphur English” kahden promokiertueen lomassa oikein mukiinmenevän cover-albumin. Tyylitajuisista ja laajalla tyylillisellä skaalalla valituista biiseistä kasattu lainabiisilevy ”Garbers Days Revisited” ei koostu mistään ilmeisimmistä biisivalinnoista, vaan mukana on erittäin avarakatseisesti valittuja länsimaisen musiikin helmiteoksia aivan erinomaisilta artisteilta.

Yhtye saa tuotua MinistrynScarecrow’n” laahaavaan industrial-tamppaukseen mukavasti livemäisyyttä. Neil Young & Crazy Horsen Ku Kux Klanin ja rasismin vastainen, vanha kunnon ”Southern Man” purkautuu Inter Arman toimittamana kuin bläkkiksen sekainen vulkaanivirta tehden yhtyeen kannan kotimaansa kieroutuneeseen väestöpolitiikkaan ja suhtautumisen etnisten vähemmistöryhmien sortoa kohtaan harvinaisen selväksi. Vokalisti Mike Paparon äänen särkyessä ja kiilatessa hieman ohi nuotin välittyy lisäksi tunne, että nyt ei pelkästään tulkita lainakappaletta, vaan sanotaan painava ja tarpeellinen, päivänpolttava kannanotto niin kuin kuuluu.

Cro-Magsin ”Age Of Quarrel” -debyytille kunniaa tekevä NYHC-klassikko ”Hard Times” on sinällään jämäkästi tuutattu versio, vaikkakin se on tyylillisesti alkuperäistä versiota liiankin kiltisti peesaava sellainen. Nine Inch Nailsin katkorytmillä jyskyttävän ”The March of Pigsin” yhtye puolestaan runnoo läpi brutaalilla maanisuudella, mikä nostaa version industrial-hitistä yhdeksi albumin onnistuneimmaksi biisiksi. Samaa voi sanoa VenominAt League With Satanista”, jonka yhtye tulkitsee jämäkästi mutta seesteisemmin, alkuperäiselle versiolle varsin uskollisesti.

Armottoman bläkkismankelin läpi riuhtaistu Hüsker Dü:n melankolisen kaunis punk rock -ralli ”The Girl Who Lives On Heaven Hills” tuo toisaalta kappaleeseen täysin ennalta odottamatonta lähestymiskulmaa. Yhtäältä kyseinen tyylittely on erittäin oivaltava, molempien edellä mainittujen tyylilajien sisältäessä varsin samankaltaisia sointurakenteita, mutta toisaalta blastbeat-teurastus tappaa suurimman osan kappaleen herkkyydestä. Toisaalta Inter Arman tuntien ehkä näin oli tarkoituskin.

Albumin loppuosuus on kokonaisuuden hämmentävin mutta samalla yllätyksellisimpiä, persoonallisimpia ja elämänmyönteisimpiä kuulemiani äärimetalliyhtyeiden cover-albumin lopetuksia koskaan. Proto-punkahtavana garage rock -tyylisenä versiona tulkittu Tom Petty & The HeartbreakersinRunnin’ Down A Dream” toimii maanisessa Billy Idolin tyylisessä pop-rockmaisuudessaan keveänä laskeutumisena raa’an möykytyksen jälkeen erinomaisesti. Jopa hempeäksi versioinniksi luonnehdittava PrincenPurple Rain” jättää rosoisuudessaan jopa rauhoittavan fiiliksen albumin päätteeksi.

Yhtyeen ytimekäs teos on miksattu erittäin luonnolliseksi, mutta äänimaisema on jätetty silti raa’aksi, mikä tuo yhtyeen sointiin samanaikaisesti lämpöä ja särmää. Inter Arma osoittaa eräänkin Metallican cover-albumin ja entisen Richmondissa sijainneen treenikämppäkompleksinsa mukaan nimeämällään cover-albumillaan olevansa musiikillisesti todella avarakatseinen ja sivistynytkin orkesteri. Kokonaisuus on kauttaaltaan varsin miellyttävää kuultavaa, vaikka osassa kappaleissa toteutuspuoli jättää hieman toivomisen varaa. Yhtye painottaa tiedotteessaan, että sen musiikillisiin juuriin ja alkuaskeliin on vaikuttanut useakin ”Garber Days Revisitedillä” versioiduista kappaleista, mitä ei ole vaikeaa kuulla eikä tajuta. ”Garbers Days Revisitedin” pyöräyttää mieluusti kuulumaan uudelleen, kerta toisensa jälkeen.

8-/10

Kappalelista:

        1. Scarecrow
        2. Southern Man
        3. Hard Times
        4. March Of The Pigs
        5. The Girl Who Lives On Heaven Hill
        6. In League With Satan
        7. Runnin’ Down A Dream
        8. Purple Rain

Kommentoi julkaisua