”Avarilla päin globalismin naamaa” – klassikkoarviossa Napalm Deathin 10-vuotias ”Utilitarian”

Englannin Birminghamin grindcore-pioneerin Napalm Deathin 14. albumi ”Utilitarian” julkaistiin 27. helmikuuta vuonna 2012 Century Media Recordsin toimesta. Albumilla yhtyeen sivuillekatselematon ja ihailtavan uppiniskainen asenne sekä tarkkanäköinen kritiikki läntisen kulutusyhteiskunnan epäkohtia kohtaan vakuuttaa totuttuun tapaan.

Tymäkkä-ääninen vokalisti Mark ”Barney” Greenway, basistijärkäle Shane Embury, kitaristi Mitch Harris ja rumpali Danny Herrera olivat ehtineet vuoteen 2011 mennessä julkaista jo kolme albumia nelikkona bändin toisen kitaristin Jesse Pintadon menehtymisen jälkeen. Napalm Deathin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana julkaistun väkevän albumisarjan ”Code Is Red, Long Live The Code” (2004), ”Smear Campaign” (2006) ja ”Time Waits For No Slave” (2009) myötä myös yhtyeen fanipiireissä alettiin ymmärtää, ettei yhtye välttämättä tarvitse enää toista kitaristia, vaan sen soundi tiivistyy entistä ytimekkäämmäksi brutaalina kvartettina.

Uhkaavasti, kylmänä ohimoa vasten hivuttautuva ”Circumspect” käynnistää mitä jykevimmin sosiopoliittisen surmanajon. Avangarde jazz -puhaltaja John Zornin kakofonisilla saksofonisooloilla maustama varsin kokeellinen ”Everyday Pox” kurottaa tyylillisesti lähemmäs Nappiksen 1990-luvun lopun hidastelevampaa runttausta. Perinteisempää blastauksen, hardcoren ja raskaan dynaamisen moukaroinnin sekoitusta eri tavoin varioivat ”Errors In The Signals”, luokkajaon raadollisuutta moukaroiva ”Leper Colony”, ja Barneyn canto gregoriaanisen jollotuksen Napalm Deathin uutena ilmaisutyylinä ensi kertaa esittelevä sodanvastainen ”Fall On Their Swords” eivät jätä epäilykselle sijaa.

”Utilitarianin” kiistatta terävin syöksyhammas on tasapainoisella rytmirakenteella ja vielä noina päivinä yhtyeen livekokoonpanoon kuuluneen Mitch Harrisin pirullisesti alavireellä thrashaavilla riffeillä ja rääkäisyillä kyllästetty videosingle ”The Wolf I Feed”. Väkevästi arkielämän fasismin vastaista taistelua ja tasa-arvon vaalimisen ehdottomuutta korostava kappale nousee Nappiksen rosterissa erääksi noteeraamisen arvoisimmaksi kappaleeksi. Voivodin jäljillä vaihtoehtoisesti rokkaava ”Orders Of Magnitude” ja 1990-luvun loppuaikojen raskaasti rokkaavalle tyylille uskollinen ”Analysis Paralysis” ovat ajan saatossa kohonneet korkealle albumin parhaiden biisien joukkossa.

Keskitempoisesti jyräävä ”Collision Course, sattuneesta syystä vuosia myöhemmin huomattavasti ajankohtaisempi keskitempoinen thrash-jyrä ”Quarantined” ja albumin päättävä puhdasverinen hardcore-kaahaus ”A Gag Reflex” kuuluvat myös albumin tymäkkään kermaan.

Mukaan mahtuu myös pari tavanomaisempaa standardivetoa: puuduttava ”Protection Racket”, rajusti kapitalismin vastaiset tasapaksut grind-pläjäykset ”Think Tank Trials” ja ”Blank Look About The Face” sekä tylsästi rymyävä ”Opposites Repellant”.

Albumin kannessa pankkiirit monottavat kadun miehen maahan psykoottisesti naureskellen – eikä enää pelkästään symbolisesti. Perinnetietoiselle hardcore-estetiikalle uskollisen levynkannen suunnitteli tanskalainen graafikko Frode Sylthe, jonka pelkistettyä puhuttelevuutta voi nähdä myös The Hauntedin ”rEVOLVEr”-albumin mustavalkoisista kuoseista. Albumin tuotannosta vastasi yhtyeen luottomies, pitkäaikainen äänimestari ja vakituottaja Russ Russell.

Kaksikymmentäviisi vuotta debyyttialbumi ”Scumin” jälkeen ilmestynyt ”Utilitarian” on Nappiksen asteikolla reilusti vahvempaa keskitasoa oleva albumi. Kokonaisuudella hahmottuu selväpiirteisesti yhtyeen väkevä ja jäljittelemätön ydin, asioittensa takana ylväästi ja rohkeasti seisominen, sekä väkivaltaisen musiikin kääntöpuolena oleva yksilön ymmärrys, humanismi ja lämminhenkisyys. Ehkä jopa vienoinen toivon kipinä – mutta ainoastaan eettisesti kestävän taistelun kautta.