Avatarin Johannes Eckerström uudesta albumista: ”Olemme vihdoin päättäneet kertoa totuuden Avatarista”
Ruotsalainen metaliyhtye Avatar julkaisee uuden albuminsa tammikuun 12. päivä. ”Avatar Country” -niminen albumi on yhtyeen järjestyksessään seitsemäs pitkäsoitto, ja se julkaistaan eOne Musicin kautta. Yhtye nähdään tulevana kesänä pitkän tauon jälkeen myös Suomessa, mitä ennen Avatar lähtee kiertueelle, joka kattaa Pohjois-Amerikan sekä Euroopan.
Mainos päättyy
Kaaoszine tavoitti kiireisen yhtyeen vokalistin Johannes Eckerströmin puhelimitse ja pääsi kuulemaan herran mietteitä tulevasta albumista ja sen tekemisestä. Uuden albumin ja musiikin lisäksi juttelimme tulevista keikoista sekä kuluneesta vuodesta. Suomessa asuva Johannes jakoi myös mietteitään pohjoismaalaisesta mentaliteetistä ja sen eroista muuhun maailmaan.
Hei Johannes! Kiva päästä juttelemaan kanssasi. Miten menee?
Johannes: Hei! Hyvin, oikein hyvin menee! Ulkona on kylmä, mikä on kai ihan kiva juttu. Olen jäässä, mutta iloinen.
Vuosi 2018 starttaa Avatarin osalta aikamoisella rykäyksellä. Uusi albumi julkaistaan tammikuussa ja samoihin aikoihin lähdette myös maailmankiertueelle. Millaisissa fiiliksissä odottelet albumin julkaisua?
Johannes: Olen todella, todella innoissani, en malta odottaa! Tämä on nyt niin erityinen juttu, mitä olemme tekemässä. Olemme vihdoin päättäneet kertoa totuuden Avatarista, kertoa totuuden bändistä ja kuninkaastamme. Avaamme portit ja päästämme ihmiset Avatar Countryyn. Olen hyvin keskittynyt tähän ja mieleni on pullollaan puhdasta innostuneisuutta. Voisi sanoa, että visiomme on hyvin tarkka tällä hetkellä.
Oletko enemmän innoissasi kiertueelle lähtemisestä vai odotatko vain, että ihmiset pääsevät kuulemaan uuden albumin kokonaisuudessaan?
Johannes: Sanoisin, että odotan yhtä paljon molempia. Kaikki on yhtä suurta pakettia. Syy, miksi tämä on niin spesiaali juttu, on se, että me koemme olevamme valmiita kertomaan tämän tarinan juuri nyt. Emme kuitenkaan voi tietää, mitä mieltä kuuntelijamme ovat, tai mitä he ajattelevat tästä. Kaikki riippuu tietysti heistä ja siitä, miten he ottavat tämän vastaan.
Pakko mainita myös, että olemme hyvin innoissamme siitä, että olemme vihdoin tulossa Suomeen esiintymään – ensi kesän Rockfestiin. Olen asunut Suomessa nyt kolme vuotta ja tuntuu, että Suomi on jäänyt niin sanotusti jälkeen meidän osaltamme. Olemme saaneet hienoja tilaisuuksia ympäriinsä muualla maailmalla ja päässeet soittamaan erilaisille festareille mutta nyt vihdoin pääsemme palaamaan myös Suomeen.
Tuleva albumi on nimeltään ”Avatar Country”. Mainitsitkin jo vähän mitä tuleman pitää mutta kertoisitko vielä vähän lisää itse nimestä ja siitä, millainen tarina albumin ja päähenkilön eli kuninkaan takana on?
Johannes: Joo… Lavalla olen kertonut, että kun me soitamme jossain päin maailmaa, muuttuu se samalla Avatar Countryksi, ja silloin olet sen asukas. Tämä niin sanottu ihmisryhmien kastaminen on alkanut jo jokin aika sitten. Mihin se sitten johtaa, ja kuka kuningas on? No, kuningas on hyvin salaperäinen hahmo, ja hän on totta kai Avatar Countryn johtaja. Tämä on aika uniikki tilanne. Onko kuningas diktaattori, vai onko kyseessä demokraattinen valta? No on ja ei. Kuninkaan valintaan tarvittaisiin tavallisesti vaalit, mutta ehkä ainoana maailmassa Avatar Countryssa johtajasta vallitsee ihmisten keskuudessa 100% hyväksymistaso. Vaalit järjestettäisiin ihan turhaan, sillä kaikki tietävät jo, kuka johtajan tulee olla. Se on syy, miksi maa on kuningaskunta. Valinta on tehty. Ihmisten tulee vain totella ja kunnioittaa tätä metalijumalten päätöstä kuninkaan osalta.
Mainos päättyy
Kerro vähän, millainen prosessi tämän albumin tekeminen oli tällä kertaa?
Johannes: Luulen – tai no en mitään luule – vaan tiedän, että tämä oli meille nopein ikinä kirjoittamme ja äänittämämme albumi. Se johtuu siitä, että meillä oli alusta loppuun niin tarkka visio siitä, mitä haluamme tehdä. Sen seurauksena tavallaan halusimme saada kaiken valmiiksi hyvin nopealla tahdilla. Halusimme niin kovasti saada tämän juuri nyt tehtyä. Tavallisesti me hidastelemme paljon enemmän prosessin aikana, emmekä pidä ihan samalla lailla kiirettä.
Kappaleiden kirjoitusprosessi puolestaan… hmm… No me kaikki esimerkiksi kirjoitimme riffejä. Ei siis vain kuningas, vaan kaikki meistä. Se oli tietysti haastavaa, kaikki vain nappasivat kitaran käteensä ja yrittivät keksiä jotakin, mikä kuulostaisi hyvältä. Sitten jonkin ajan kuluttua vain keräännyimme yhteen ja kokeilimme niitä keksimiämme ideoita, joista pidimme eniten. Valkkasimme jonkun ja koitimme yhdessä saada tuotua siihen jotakin lisää. Sitten valittiin taas uusi juttu ja sama homma. Tuo tapahtui siis suurin piirtein kaksi kuukautta ennen kuin siirryimme studioon. Edellisen ”Feathers And Flesh” -albumin kanssa äänitys kesti kuusi viikkoa. Olin tuolloin itse Suomenlinnassa äänittämässä vokaaliosuuksia, sillä välin kun King ja Tim olivat äänittämässä kitaraosuuksia Saksassa. Syy, miksi tällä kertaa meillä kesti vain kaksi viikkoa, on varmaankin se, että olimme vain niin paljon keskittyneempiä ja käytimme hieman erilaisia metodeja prosessin aikana.
Yritätte tosiaan tehdä asiat aina hieman eri tavalla ja tuoda jotain uutta jokaiselle albumille. Oliko jo levyä tehdessä mielessä jokin tietty elementti, jonka halusitte tällä kertaa mukaan? Musiikillisessa mielessä, tai ihan yleisesti albumia ajatellen.
Mainos päättyy
Johannes: Oikeastaan koko albumin yleisfiilis ja tunnelma ovat tällä kertaa erilaisia. Edellisillä albumeilla tunnelma on ollut hyvin synkkä ja tummanpuhuva. Tiedätkö, paljon synkkiä aiheita. ”Hail The Apocalypse”, palavia ihmisiä ja sellaista muuta mukavaa. Tämä albumi puolestaan juhlistaa kuningasta, joten teemana on luonnollisestikin ennemminkin voitto, ilo tai toivo. Eli vähän erilaista mukavaa tällä kertaa, haha. Kaikki nämä fiilikset vaikuttavat kappaleisiin ja halusimme tietysti kaiken sopivan visuaalisesti, esteettisesti ja musiikillisesti meidän tarkkaan visioomme. Tällä kertaa koen, että koko energia oli hyvin erilainen. Koko pointti oikeastaan on, että me olemme metaliyhtye. ”Avatar Country” on metalia. Ei ole kyse siitä, ettemmekö pitäisi edellisistä teemoista tai fiiliksistä, joita olemme kovasti hyödyntäneet viimeiset 35 vuotta. Olemme vain aina etsimässä uusia vuoria kiivettäväksi koittaen luoda jotain, jota ei ole vielä välttämättä nähty. Haluamme aina vähän puskea genreä eteenpäin samalla tietysti säilyttäen metalimusiikin syvimmän olemuksen. Sen fiiliksen, että tätä vilpitöntä ja rehellistä musiikkia soitetaan pitkätukkaiselle kansalle. Albumilla on muun muassa kappale ”Legend Of A King”, joka on sellainen kappale, joka on Avatarin versio hevimetalista ja antaa kunniaa genrelle.
“A Statue Of A King” on albumin ensimmäinen sinkku. Koetko, että tämä kappale kuvastaa hyvin koko albumin yleisfiilistä, vai onko luvassa yllätyksiä?
Johannes: Uskon kyllä, että ihmiset tulevat yllättymään monestikin albumin edetessä. Minun ja Kingin yksi suurimmista musiikillista vaikuttajista on ollut The Beatles. Ne ovat niitä yhtyeitä, jotka tekivät kaiken tietyllä tavalla. Ne käyttivät aina tiettyjä sointuja, tiettyä sävellajia, tempoa, säröasetusta jne. Tiedätkö, kaikki The Beatlesin kappaleet kuulostavat The Beatlesin kappaleilta vain, koska George soitti tietyllä tavalla. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi ”Blackbird” ja ”Helter Skelter” ovat hyvin erilaisia kappaleita. Tai vaikkapa ”Come Together” ja ”Drive My Car”. Se on se, jota mekin tavallaan ajamme takaa Avatarin soundin suhteen. Musiikki ei ole sidottu siihen tiettyyn muottiin. Lyriikoiden puolesta on tärkeää, että kirjoitamme toisillemme, ja esitys rakentuu sen perusteella, että ne ovat nimenomaan meidän äänemme kappaleiden takana. Ei vain minun ääneni vokalistina vaan kaikki pienimmätkin äänet. Tietty tapa, miten rumpua lyödään, ja jokaisen instrumentin tietynlainen kontrollointi.
Sanoisin, että ”A Statue Of A King” esittelee ehdottomasti lähestymistapaamme albumin suhteen; albumin asennetta sekä sen tiettyjä teemoja, joista aiemmin mainitsinkin. Tuo kappale ei kuitenkaan yksin kannattele koko albumia. Ja jos näin olisi, loput kappaleethan olisivat kaikki saman toistoa ja tällöin turhanpäiväisiä.
Kappaleiden musiikillinen ja teatraalinen puoli on nostettu uudelle tasolle, ja ne kuljettavat kuulijan moniin eri paikkoihin yhden kappaleen aikana. Luulen, että isoin kehityksemme tällä albumilla on se, miten etenemme tarinankerronnallisesti.
Onko sinulla jotain omaa suosikkikappaletta tältä uudelta albumilta? Jotakin, jota odotat innolla keikkojen ja liveyleisön kannalta?
Johannes: Hmm… Kuinkahan moni oikeasti sanoo tuosta vain jonkun tietyn kappaleen, että: ”Joo, se on lempparini”?! Minusta tuntuu, etten koskaan osaa valita mitään suosikkia. Nytkin mainitsin, että kappaleet eivät ole keskenään samanlaisia, joten on todella vaikeaa valita vain yhtä tiettyä. Jokainen on kuitenkin oma teoksensa, tiedätkö? Mutta jos live-esityksistä puhutaan niin …hmm… Se olisi varmaankin ”The King Wants You”. Ihan näinä päivinä julkaisemme luultavasti uuden musiikkivideon, ja se on juurikin tuolle kappaleelle. Olemme antaneetkin jo vähän vihjeitä sen suhteen. Se juuri on yksi niistä kappaleista, joista puhuin äsken, kun tarkoitin, että olemme tarinankerronnallisesti kehittyneet. Minulle vokalistina kappaleella oli myös omat haasteensa, joten senkin takia odotan tuon kappaleen vetämistä livenä. Kappale on hyvä esimerkki siinä mielessä, että siinä on hieman korkeampia osuuksia ja laulan ne hieman eri tavalla kuin olen aiemmin tehnyt. Haluan haastaa itseäni vokalistina, joten haluan kokeilla eri tapoja ja kokeilla uusia juttuja, mitkä saattavat tuntua aluksi jopa vaikeilta. Sitten vuoden päästä, kiertueiden myötä, siitä tulee koko ajan helpompaa ja helpompaa. Sitten saakin taas keksiä uuden tavan haastaa itseään. Saa siis nähdä, montako keikkaa vaatii, että tuo ”The King Wants You” lakkaa kuulostamasta ihan paskalta, haha. Mutta se on mukava haaste. Minulla on vahva luotto itseeni, että pystyn kyllä hoitamaan sen hyvin.
Starttaatte kiertueen tammikuussa ja olette tien päällä huhtikuuhun saakka. Onko listalla tällä kertaa jokin uusi kaupunki tai tietty esiintymispaikka, jota odotat eniten?
Johannes: No itse asiassa ei ole tällä kertaa. Aloitamme nimittäin kiertueen paikoista, joissa koemme olevan eniten Avatar Countryn nälkäisiä ihmisiä, juuri siitä syystä, että olemme käyneet siellä aiemminkin. Tänä vuonna olemme tehneet niin monia avauskeikkoja, että haluamme myös siinä mielessä palata näille tutuille paikoille pienen kannanottomme kanssa. Sitten festivaalikauden jälkeen, vuoden 2018 syksyllä, aiomme kuitenkin keskittyä juuri nimenomaan niihin paikkoihin, jossa emme ole vielä käyneet. Silloin voimme alkaa rakentaa niille uusille alueille. Tosiaan nyt, kun meillä on täällä Suomessa Rockfestissä keikka tiedossa, voimme taas vuosien jälkeen suunnitella myös ihan omia keikkoja tänne. Puolan kanssa on vähän sama tilanne, sillä se ei ole vielä näillä kiertuelistoilla mukana. Sinne haluamme myös palata niin sanotusti jälleenrakentamaan sitten syksyn puolella.
Kierrätte tällä kertaa esiintymässä ympäri Amerikkaa sekä Eurooppaa. Onko yleisössä tai faneissa huomattavia eroja aina paikasta riippuen, vai onko metalikansa mielestäsi hyvin samaa lajia maasta riippumatta?
Johannes: Sanoisin, että se on vähän molempia. Se, miten ihmiset näyttävät innostuksensa, on hieman erilaista aina kulttuurista riippuen. Tai sekin, kuinka kovaääninen yleisö on. Olin Helsingissä katsomassa Black Sabbathia, ja me olimme kyllä hyvin kovaääninen yleisö. Eli osaamme me täällä Pohjoisessakin pitää ääntä! On silti olemassa vielä eri asteen kovaäänisyys, kun mennään vaikka enemmän etelään. Täällä Pohjoisessa pysytellään ehkä hieman enemmän coolina. Ihmiset ovat jotenkin maanläheisimpiä ja enemmän jalat maassa. Vaikka ihailisimme, fanittaisimme tai arvostaisimme jotakuta äärettömän paljon, osaamme nähdä kaiken muun takaa myös ihmisen ihmisenä. Täällä ei juurikaan ole sellaista mieletöntä julkkistenpalvontaa, kun vertaa joihinkin muihin paikkoihin.
Mistä tulikin mieleeni yksi tarina. Se taisi olla joku festari, olisiko ollut Turussa? Siellä oli esiintymässä Slash bändeineen – mikä ikinä se sillä hetkellä olikaan… Festareiden jälkeen pihalla järjestettiin suuret afterparty-bileet, ja sinne oli tietysti pitkä jono ulkopuolella. Slash käveli jonon ohitse seurueensa kanssa ja oli menossa bileisiin, kun tyttö sanoi hänelle että: ”Takasin jonoon siitä”. Johon Slash tietenkin sanoi: ”Mutta minä olen Slash!” Johon hän sai vain vastauksen: ”Kiva juttu, minä olen Rebekka. Mene takaisin jonoon.” Slash lähti paikalta. Ei siinä, festareiden pääesiintyjän tulisi mielestäni olla automaattisesti bileiden listalla, joten se oli kyllä aika paha moka järjestäjiltä. Mutta se kyllä osoitti hyvin sen, miten täällä ajatellaan. On aivan sama kuka olet tai mitä teet, sääntöjä tulee aina noudattaa. Eikä nimesi ei ole mikään taikasana. Se on minusta oikeastaan aika hieno asenne.
Totta, kaikki ovat vähän niin kuin samalla viivalla.
Johannes: Joo. Oli itse asiassa juuri eilen puhetta tästä yhden suomalaisen yhtyeen kanssa, että jos sinulla olisi jotain erittäin, erittäin tärkeää asiaa Suomen presidentille ja todella haluaisit saada viestisi perille, siihen menisi varmaan maksimissaan yksi viikko. En tarkoita, että voisit tuosta vain kävellä johonkin ja koputtaa oveen. Mutta jos todella yrittäisit kaikkesi, kirjoittaisit asiasi ylös ja niin edelleen, olen ihan varma, että pääsisit kyllä tapaamaan presidenttiä. En usko, että se olisi sama homma USA:ssa tai Kiinassa tai kovinkaan monessa muussa paikassa. Vähän sama juttu kuin Avatar Countryssa, jossa kuka vain voi päästä tapaamaan kuningasta. Tietynlainen hyväksyminen ja johtajien tavoitettavuus on sellainen asia, mikä Avatar Countrylla ja Suomella on yhteistä.
Kerro vähän mitä fanit voivat kiertueen keikoilta odottaa?
Johannes: Tällä kertaa siitä tulee jotain hyvin spesiaalia, sillä tavoitteena on todella antaa ihmisille pala sitä, mitä on olla osa Avatar Countrya. Tuomme mukanamme kuninkaan valtaistuimen ja isomman valoshown kuin koskaan aiemmin. Kaikki sopii yhteen musiikin kanssa. Haluamme, että paikalle saavuttaessa tuntuu siltä kuin todella tulisi maiden rajojen yli Avatar Countryyn. Tykkään itse käydä metalikeikoilla, siellä on aina hauskaa, ja ne ovat viihdyttäviä ilman mitään sen erikoisempaa. Halusimme kuitenkin tehdä tästä jotain ihan erilaista ja tuntui, että tämä albumi myös vaati sitä. Vähän samankaltainen meininki kuin jossain World Trade Fair -tapahtumassa 2000-luvun alkupuolella. Euroopassa esimerkiksi ensimmäisenä esiintyy yhden miehen orkesteri Old Kerry McKee, jota seuraa sirkuksen friikkishow-ryhmä Hellzapoppin. Siinä tulee koko kokemus, kun lisätään vielä meidät loppuun soittamaan metalia. Uskon, että siitä tulee hyvin uniikki kokemus! Meidän, Old Kerry McKeen ja Hellzapoppinin välillä vallitsee niin loistava kingship, jota on todella vaikea selittää. Se kuvastaa myös hyvin keikkojemme tunnelmaa.
Olette hyvin visuaalinen yhtye esiintymisasujen ja muun rekvisiittanne kanssa. Voisin kuvitella, että jo pelkkä pukujen vetäminen niskaan asettaa omalla tavallaan fiiliksen sopivaksi livevetoja varten. Onko näin?
Johannes: Joo, tavallaan on. Samaan aikaan kuitenkin olemme edelleen omia itsejämme. Emme leiki mitään pukuleikkejä, vaikka vedämmekin tietyt asut päällemme. Olemme ketä olemme, kasvomaaleilla tai ilman. Lavalla emme myöskään näyttele. Esiinnymme toki, mutta ei mitään sen ihmeellisempää. Siinä tulee oikeastaan samanlainen efekti kuin silloin, kun menen vaikka salille ja vedän urheiluvaatteet päälleni – heti on paljon atleettisempi olo. Se auttaa siinä, että mieli ja keskittyminen ovat oikeassa paikassa. Tai jos pukeudun lauantai-iltana vähän hienommin, yhtäkkiä olen paljon janoisempi, haha. Niin se vaan toimii, ei sen kummempaa.
Vuosi 2017 lähenee loppuaan. Teillä on varmasti mieli jo ensivuoden alussa, mutta mitä kuluneesta vuodesta jäi päällimmäisenä mieleen?
Johannes: Tiedätkö, on sellainen olo, että on tapahtunut niin hirvittävän paljon kaikkea, että kaikki on muuttunut yhdeksi suureksi sumuksi. Kohokohdista yksi on varmasti ainakin tämä kesä, kun kiersimme esiintymässä Euroopassa festivaaleilla. Se oli kyllä yhtä kaaosta; ensin olimme Norjassa ja seuraavana päivänä saavuttiinkin sitten Espanjaan. Todella kaaottinen meininki. Koko kesä menikin oikeastaan siinä, että yritti aina vain selviytyä viikonlopun yli, haha. Belgiassa esimerkiksi valmistauduimme keikalle lavan takana, pihalla ihan vain kaiken keskellä. Ei siinä, minua ei haittaa riisua housujani ulkona, mutta luulen, että ne belgialaiset ympärillämme hieman oudoksuivat sitä… Vedimme kasvomaaleja naamoihin käyttäen auton ikkunoita peileinä ja kaikenlaista. Mutta me selvisimme siitäkin. Saimme lopulta jonkinlaisen kontrollin tilanteeseen sen kaaoksen keskellä ja hoidimme homman kunnialla. Sitten teimme ”Avatar Country” -albumin kovalla tahdilla. Oikeastaan tuntuu, että tähän asti ollaan menty vain hirveällä vauhdilla eteenpäin. Go go go – se kuvastaa aika hyvin kulunutta vuotta.
Siinä kaikki tällä kertaa. Haluaisitko sanoa jotain Kaaoszinen lukijoille tai lähettää terveisiä suomalaisille faneille. Sana on vapaa!
Johannes: Voi paska, harjoittelin kyllä ”glory to our king and long live the king” -lausahduksen suomeksi, mutta en muista sitä enää. Olisin niin halunnut tehdä kaikkiin vaikutuksen, haha! Halusin näyttää teille, että minä todella yritin. Noh, joka tapauksessa haluan ihmisten tietävän, että ”kuningas rakastaa teitä, kuningas haluaa teidät ja te olette tervetulleita Avatar Countryyn”.
Kiitos kovasti, että sain jutella kanssasi! Onnea levyn julkaisuun ja kaikkea hyvää koko Avatarin kuningaskunnalle!
Johannes: Kiitos! Ja kiitos myös itsellesi, kiva että teimme tämän.