Axegressor
Turkulaisen thrash metal-orkesterin Axegressorin kakkosalbumi ”Next” on saanut loistavaa palautetta sekä alan medioilta, että itse faneilta. Kaaoszine otti sähköpostitse yhteyttä yhtyeeseen ja kyseli hieman lisää levystä sekä Axegressorin tulevaisuuden kuvioista. Haastattelun vastaili Johnny Nuclear Winter (laulut) ja Seba Forma (kitarat).
Moro! Kertokaas tähän alkuun vähän bändin tämänhetkisiä kuulumisia?
Johnny Nuclear Winter: Bändin markkinointiosasto (minä ja osittain basisti) puuhailee erinäisiä virityksiä, joilla kakkoslevy ”Next” tulisi saataville muuallekin kuin Turun Kirppis-centerin bootleg-laariin – eli harjoitellaan ruohonjuuritason DIY-promootiota oikeiden töiden lisäksi. Taiteellinen jaosto bändistä (kitaristi ja rumpali) on jo ilmeisesti hyvää vauhtia menossa uusiin riffikoitoksiin, kun jo parikin uutta biisikehystä on treenikämpillä saatu nauhallekin asti.
Mainos päättyy
Loka- ja marraskuussa vetäistään vielä viitisen keikkaa erinäisissä kaupungeissa, minkä jälkeen vaivutaan talvihorrokseen mm. näiden uusien biisivedosten kera miettimään, miten thrash-palikoita saisi taas hiukan erilaisiin asentoihin. Niin, ja jotain haastiksen perkeleitäkin on viime aikoina tullut ihmeteltyä.
Teidän kakkoslevy ”Next” on nyt ollut hetken ajan kaupoissa saatavana. Minkälaista palautetta levy on poikinut ja mitä mieltä itse olette levystä näin julkaisun jälkeen? Jäikö jotain parannettavaa ja jos, niin mitä?
JNW: Jos Facebook-termejä käyttäisi, niin ”Nextiä” on ”liketetty” keskimäärin enemmän ja avoimemmin, kuin debyyttilevy ”Commandia”. Ihan syystäkin, vaikkei sekään mikään paska levy ole – hieman liian hätäisesti tehty ja soundipoliittisesti ei läheskään siellä missä se olisi voinut olla. ”Nextillä” korjattiin mm. näitä virheitä, eli biisejä ja rakenteita hierottiin hyvinkin huolella jos oli vähänkin epäilystä, että jostain kohdasta saisi vieläkin paremman kuuloisen. Kehujen myötä on totta kai kuset päässä, pomolle haistateltu lopputilin kera ja kokaiinit nokassa lähes joka ilta.
Mainos päättyy
Seba: Henkilökohtaisesti olen ainakin tyytyväinen; sovitukset onnistuivat hyvin eikä nyt ole jäänyt takaraivoon asioita mitä esim. ”Commandin” jälkeen jäi. Soundit onnistuivat mainiosti, ne ovat luontevat ja kuulostavat siltä, että siellä piuhan toisessa päässä tai kapuloiden varressa on ihminen eikä kone, joka soittaa millintarkasti kaikki kohdat. Kuten Anvilin dokkarissa Steve ”Lips” Kudlow heittää kutakuinkin näin: ”Jos levy kuulostaa hyvältä soundillisesti, niin ihan sama meneekö sitä 10 vai 100.000 kappaletta, se on silti menestys”.
Oma henkilökohtainen mielipiteeni levystä oli, että se kuulostaa hyvin ”saksalaiselta” ja 80-luvulta, allekirjoitatteko tämän näkemyksen? Mitkä yhtyeet ovat Axegressorin suurimpia vaikuttajia?
Seba: Vaikuttajia on niin paljon, että ehkä olisi turhaa tässä listata mitään tiettyjä, mutta jos mainitsee kasarin ja 90-luvun alun, niin varmasti saa jonkinlaisen käsityksen. Henkilökohtaisesti ajattelen kaikkia biisejämme / riffejä kunnianosoitukseksi sille musiikille, minkä parissa olen kasvanut, ja mitä kaikkea sisältöä se on elämääni tuonut vuosien varrella.
JNW: Sebahan on tuollainen kävelevä thrash-tribuutti.
Mainos päättyy
Myös levyn äänimaailma kuulostaa melko 80-lukulaiselta, oliko tämä tarkoituksella haettua?
Seba: Ei suoranaisesti, meillä on kamatkin ihan tältä vuosituhannelta (paitsi basistilla 70-luvulta). En miettinyt yhtään miltä levyn pitäisi kuulostaa, soiteltiin vaan ja tuommoinen siitä tuli. Itse en paljoakaan ymmärrä studio- ja miksaushommista, joten koetan mahdollisimman vähän sählätä jaloissa. Mutta siis miksaaja-Isotalolle tästä kuuluu iso kiitos – hänen visionsa tämä luontainen soundi kuitenkin suurimmaksi osaksi on.
Mitä muita poikkeavaa / tavallista vahvempaa Axegressorilla on metallimusiikkiin omasta mielestänne tarjota, kun musiikki on kuitenkin näin traditionaalista? Mikä tekee Axegressorista teidän mielestä paremman, kuin muut saman alan yrittäjät?
Seba: Joo, eihän tämä ole mitään rakettitiedettä ja ei tässä pyörää keksitä uudestaan, mutta koetetaan tehdä biisejä niin, ettei sillä levyllä kuitenkaan olisi kymmenen kappaletta, jotka kaikki kuulostavat ihan samalta. Hieman dynamiikkaa ja luonnetta, eikä vaan rässikompilla pusketa sata lasissa.
JNW: Tuohon jälkimmäiseen kysymykseen voisin sanoa, että sopiva tasapainoilu röyhkeän itsevarmuuden ja nöyrän puurtamisen välimaastossa parhaat puolet kummastakin ääripäästä noukkien.
Levy julkaistiin edeltäjänsä tavoin turkulaisen Dethrone Musicin kautta. Oletteko tyytyväisiä yhteistyöhön lafkan kanssa? Tuleeko yhteistyö jatkumaan myös tulevaisuudessa?
JNW: Aika kengännauhabudjeteilla kun ollaan liikenteessä, niin käytännössä Dethronen rooli on levyjen julkaisussa ollut lähinnä saada toimiva kotimainen jakelukanava Axegressorin musiikille Playgroundin kautta. Sen myötä levyjä on nähty olleen myynnissä mm. ruotsinlaivoilla. Kaverimeiningillä tässä Dethronen kanssa puuhastellaan ja kaikki mitä on sovittu, on toiminut ihan hyvin. Saunailta pitäisi kyllä vielä viettää kakkoslevyn julkistamisen kunniaksi – on pikkasen unohtunut, haha.
Minkälaisia aiheita Axegressor käsittelee sanoituksissaan, mistä näihin haetaan inspiraatio?
Mainos päättyy
JNW: Ihmiseläimen yletön urpous ja laumasieluisuus on lähes ehtymätön inspiraation lähde. Ihmiset tekevät liikaa myönnytyksiä ja antavat periksi kun tulee tilanteita, joissa voisi ja pitäisi vaikuttaa asioihin, ja joilla on omaan elämään vaikutusta. Tapakristillinen toisen posken kääntäminen, ja vastuunkantamisen pelko leimaa hyvin useita. Ei uskalleta ottaa edes itselle tärkeitä askelia, koska pelätään epäonnistumista tai ”mitä muutkin sanovat”.
Täällä eletään kuitenkin verrattain lyhyt aika, josta ns. täyspainoista elämistä ja yhteiskunnan osana olemista on periaatteessa n. 50 vuoden ajan. Sinä aikana ehtii halutessaan luoda vaikka miten mukavan elämänkaaren itselleen, mutta voin kuvitella miten moni vielä kuolinvuoteellaan miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin tai jättää tekemättä elämänsä aikana. Katumus on paitsi turhaa ja vitun rasittavaa, myös pahimmillaan jopa vastuunpakoilua. Ja sitten valitetaan kun elämä on paskaa ja syynä on milloin mulkku pomo, kansanedustajien typerät päätökset tai kylän ensimmäinen neekeri, joka tietenkin vie sen sun työpaikan.
Oma lukunsa on sitten erinäisten ääriliikkeiden ja -uskomusten edustajat, joita on tullut sanoituksissa käsiteltyä myös useaan otteeseen. Näissä oma heikkous peitetään ”isoilta pojilta” ja lahkon johtajilta opituilla iskulauseilla, ja omia ajatuksia mukana on nollasta yhteen prosenttia. Joukossa vielä tyhmyys tiivistyy ja joskus aika lopullisin seurauksin.
Loppupeleissä sinä itse olet se tärkein ihminen elämässäsi – vahvuuksinesi ja heikkouksinesi. On vahvuutta pystyä tiedostamaan heikkoutensa, mutta on heikkoutta väittää olevansa vahva, jollei näin todellisuudessa ole. Näkökannoista riippuen tietynlaiseen oman elämän peilaamiseen ja sen kautta maailman tarkastelemiseen liittyy monien sanoitusteni sisältö. Kyynisen miehen rässiä, saatana.
Miten suomennatte yhtyeen nimen?
Seba: Hyvä kysymys! Tästä pitäisi varmaan joskus kehitellä joku kilpailu.
JNW: Kirveistäjä?
Heräätte aamulla koko yhtye samasta sängystä, keskellänne kuorsaa Tom Angelripper. Mitä helvettiä on tapahtunut?
JNW: Tomppa on ollut Onkel Tom -soolokeikalla Varissuon Bassossa, mutta promoottori on unohtanut buukata artistille hotellihuoneen. Natiivien puoleen hädän hetkellä kääntyvää wurstikeisaria eivät turkulaiset metalliveljet tietenkään jätä pulaan, vaan ottavat tämän mukaan jatkoille saunomisen ja kaljoittelun merkeissä. Se, miksi kaikki viisi heräävät keskenään lusikka-asennossa, sopiikin sitten aivan eri alan foorumeilla julkaistavaksi…
Miltä näyttää Axegressorin tulevaisuus tällä hetkellä?
JNW: Keväälle saattaa olla tulossa yksi hiukan isompi juttu keikkarintamalla, mutta siitä on vielä liian aikaista enempää huudeilla huudella. Talvikuukaudet funtsitaan ja tehdään uusia biisejä inspiraatiosta ja tähtien asennoista riippuen.
Loppusanat ja terveiset Kaaoszinen lukijoille…
JNW: Kiitokset haastiksesta Riku! Tulkaahan ihmiset tsekkaamaan meininki keikoille!
