Bad Saunan toinen albumi on erikoislaatuinen elämys – Arviossa ”POTSLOJO”

Kirjoittanut Ilona Pakarinen - 28.3.2022

Yksi alkuvuoden mielenkiintoisimmista julkaisuista on varmasti suomalaisen Bad Saunan ”POTSLOJO”. Yhtyeen musiikissa on kuultavissa niin amerikkailaista indierockia, punkrockia, kuin suomalaiseen melankoliaankin hyvin sujahtavaa rockia, mässäilevillä särökitaroilla maustettuna. On mielenkiintoista kuulla, miten hykerryttävään suoritukseen yhtyeen toinen albumi ”POTSLOJO” yltää.

Albumin avausraita ”Väsy” ei ole suinkaan väsähtänyt. Kappale on toimiva ja energinen rock-ralli, joka herättää mielenkiinnon. Seuraavana kuullussa ”Päässä Soi” -biisissä on aimo annos säröä ja tarttuvia riffejä. Tätä seuraa ”Kaikki Kerralla Kiitos”, joka toimii jonkinlaisena musiikillisena kannanottona sukupolvien välisestä kuilusta. Kappaleessa on punk-kapinaa nätisti tulkittuna. ”Kun Kerran Nään Koiran (Mun Sydän Sulaa)” on suloinen kevätkappale, joka saa hyvälle tuulelle. Kompuroiva tempo pitää otteessaan ja kappaleesta välittyy hetkessä elämisen meininki. Tätä seuraa ehkä omintakeisin rakkauslaulu ikinä, ”Vessanpönttö”. Suurimman osan Bad Saunan kappaleista on kirjoittanut laulaja-kitaristi Felix Lybeck. Vessanpöntön käyttö hellyttelynimenä on uniikin nerokas.

Yhtyeen kappaleista paistaa naivius omintakeisesti tulkittuna. Tätä naiviutta on myös ”Kaikki Kotona” -kappaleessa, joka käsittelee häpeää hyväntuulisella neroudella. Jos ei ”Ihan Sama” yllä aivan särökitaroiden ilotulitukseksi, on se ainakin megalomaaninen särökitaroiden iloittelu, jossa on viitteitä angstisesta punkista. Napakan kaoottisen pikajuoksun tarjoillee ”Teen Sen Taas”, josta siirrytään jonkinlaiseen välinumeroon ”Usva”-kappaleen siivittämänä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Lyriikkojen naivius saa korvat hörölleen yllätyksellisessä ”Lääkäri”-kappaleessa. Yhtyeen lyriikoista ennalta-arvattavuus on kaukana –pileekö tässä kenties yhtyeen nerous? Joka tapauksessa kappale on kuin oodi taiteilijuudelle ja se onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka. ”Huoneet” on kuin ”Väsy” -kappaleen kadonnut kaksonen tiivistäessään albumin yhteen onnistuneesti.

Albumi on melko helppo kuunnella, mutta se ei ole kuitenkaan loppuun asti pureskeltu heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. On mielenkiintoista löytää aina jotakin uutta ja yllätyksellisestä uudella kuuntelukerralla, mikä on merkki onnistuneesta albumista. Levy ei vielä pistä merkkariostoksille, mutta en pahastuisi, jos illanistujaisissa kera viinilasin taustalla soisi ”POTSLOJO”.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen