Bad Wolves näytti jälleen, ettei sen uskottavuus rakennu ”Zombie”-hitin varaan – arviossa yhtyeen toinen täyspitkä ”N.A.T.I.O.N”

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 12.1.2020

Los Angelesistä vuonna 2018 maailman tietoisuuteen The Cranberriesin ”Zombie”-coverilla ponnahtanut Bad Wolves on tullut jäädäkseen, sillä yhtye julkaisi viime syksynä toisen pitkäsoittonsa. YouTubessa satoja miljoonia toistokertoja kerännyt ”Zombie” on varmistanut, että yhtye kantaa ”Zombie”-coverin leimaa koko ikänsä, mutta se on myös antanut kalifornialaisyhtyeelle huomattavan laajan kuulijakunnan. Vaikka megahitti onkin soundiltaan keveä, ja voisi kuvitella, että Bad Wolves pyrkisi tuomaan esiin lisää kevyempää tulkintaa uusien kuuntelijoiden toivossa, yhtye ei ole tehnyt näin. Ennemminkin ”N.A.T.I.O.N.” jatkaa debyytin linjaa sisältämällä monipuolisesti niin kevyitä kuin raskaita sävellyksiä.

”N.A.T.I.O.N” lähtee liikkeelle paljon raskaampana kuin olin odottanut. Ehkä olin jo henkisesti valmistautunut siihen, että laajasti suosiota saavuttanut yhtye on automaattisesti keventänyt soundiaan; sitä kun on tapahtunut viime vuosien aikana useampien yhtyeiden kohdalla. Näin ei kuitenkaan ole käynyt Bad Wolvesille, ja sen todistavat niin ”No Messiah”- kuin ”Learn To Walk Again” -kappaleet. Toki niistä löytyy puhtaita lauluosuuksia, mutta myös miellyttävästi murjovia riffejä ja raivokkaita rääkymisiä. ”Killing Me Slowly” edustaa levyn ensimmäistä kevyempää vetoa, mutta kun se yhdistyy rockiin, on lopputulos jälleen onnistunut. En osaa täysin selittää, miksi, mutta paikoin saan kappaleesta Nickelback-vivahteita.

Bad Wolvesin debyytti osoitti jo, että Tommy Vextillä riittää karisma ja uskottavuus myös pehmeään tulkintaan. Vaikka uudella pitkäsoitolla ei olekaan ”Zombien” kaltaista megahittiä, on ”Better Off This Way” yksi levyn hienoimpia sävellyksiä. Samassa keveämpien kappaleiden kastissa ovat myös ”Sober” ja ”Crying Game”, joista ensimmäinen on levyn popahtavin veto ja jälkimmäinen on enemmän rockiin kallellaan. Raskaamman soundin kuuntelijoillekin on kuitenkin herkkua ”Foe Or Friend”-, ”The Consumerist”- ja ”LA Song” -kappaleiden puolesta. Nämä kappaleet kääntävät nupit kaakkoon ja tuovat esille metalcoremaisia ja djenttimäisiäkin piirteitä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka Bad Wolvesin toinen albumi rakentuu myös osin monipuolisen kappalelistansa varaan, kuten yhtyeen debyytti, on kalifornialaisyhtyeen soundi muuttunut entistä paremman kuuloiseksi. Uudella albumillaan Bad Wolves on löytänyt enemmän omaa soundiaan ja tullut entistäkin itsevarmemmaksi. Vaikka albumilla hypitään tunnelmasta toiseen, pysyy kokonaisuus kuitenkin kasassa. ”N.A.T.I.O.N” on albumi, jossa on jokaiselle kuuntelijalle jotakin, mutta kaikkia kappaleita yhdistää Bad Wolvesin oma aitous. Kun on aika olla surumielinen, se on uskottavan kuuloista, ja kun on aika olla vihainen, se on räjähtävää kiukkua.