Baltixin ”III”-albumi ammentaa voimansa arjesta ja ihmisyyden syövereistä
80- ja 90-luvun taitteessa juurensa omaava suomirock-yhtye Baltix on ollut vuoden 2011 paluunsa jälkeen äärimmäisen tuottelias. Kolme EP:tä ja kolme täyspitkää julkaissut mikkeliläisyhtye luo suomirokkia kuusihenkisen miehistönsä voimin. Palo musiikin tekoa kohtaan löytyy, ja sen voi huomata myös uusimmalta albumilta.
Kaksitoistaraitainen albumi polkaistaan liikkeelle vauhdikkaalla ”Toinen todellisuus” -kappaleella, joka ottaa sumeilematta käsittelyyn nykyaikaisen some-kulttuurin. Sanoituksissa kummastellaan, miten moni pakenee todellisuutta näytön taakse ja elämää elämäänsä sitä kautta. Ajatuksia herätellään myös ”Kolmannet kasvot” -kappaleella, jossa käsitellään ihmisluonnon itsesuojelumekanismeja. Kappaleessa vokalisti Menna kuvailee, kuinka hän piilottaa sisimpänsä muilta mutta on toiveikas sen suhteen, että vastaan tulisi joskus henkilö, jolle voisi paljastaa sisimpänsä. Surumielisessä ”Ihmisessä” puidaan vastaavasti ihmisyyden rajoja ja todetaan, etteivät omat voimat ja taidot aina riitä.
Mikkeliläisyhtyeen kolmatta albumia kuunnellessa ei voi olla huomaamatta, miten hyvin kappaleiden sanoitukset koskettavat ihmisyyttä. Edellä mainittujen kappaleiden lisäksi esimerkiksi ”Elettyä elämää” summaa mainiosti elämän tuomia vastoinkäymisiä, kun taas ripeätahtinen ”Anteeksi” muistuttaa anteeksiantamisen merkityksestä. Vastaavasti ”Kaunis pieni hetki” -kappaleessa pysähdytään rakkaan ihmisen viereen ja eletään siinä hetkessä.
Eräässä yhtyeen antamassa lausunnossa Baltixin kosketinsoittaja Jani Lahikainen totesi yhtyeen pyrkineen määrätietoisesti kehittymään entistä paremmaksi. Lahikainen myös totesi Baltixin olevan nyt kovempi ja monipuolisempi kuin koskaan aikaisemmin. Sitä ei käy helposti kyseenalaistaminen, sillä kun ”III”-albumia tarkastelee kokonaisuutena, ei voi olla huomaamatta, miten monipuolinen ja yhtenäinen kokonaisuus levy onkaan. Albumille mahtuu niin reippaita rockralleja kuin rauhallisempia tunnelmointikappaleita suurimman vahvuuden ollessa elämän makuisuus, joka osuu ja uppoaa taatusti monen ihmisen sielunmaisemaan ja elämään.
Baltixin kolmas albumi on rehellistä ja suoraselkäistä suomirockia, jonka voisin kuvitella uppoavan pitkälti niin Popedan kuin Viikatteenkin kuuntelijoihin. Kuusihenkinen yhtye on saanut luotua vahvan albumikokonaisuuden, jota jaksaa kuunnella kerrasta toiseen. Sanoitukset eivät ole kertakäyttöisiä, vaan niissä on syvyyttä, minkä johdosta ne antavat kuuntelijoille pureskeltavaa hyväksi toviksi. Levyn anti on tasaisen vahva, mutta albumilta löytyy silti pari kappaletta, jotka tulevat taatusti muodostumaan yhtyeen uran kulmakiviksi. Suosittelen levyä lämpimästi etenkin suomenkielisen rockin ystäville.
8/10
Kappalelista:
- Toinen todellisuus
- Sarjakuva
- Hiljaisuus
- Kolmannet kasvot
- Ihminen
- Pinnallisuus
- Elettyä elämää
- Anteeksi
- Lupaus
- Kaunis pieni hetki
- Elossa sittenkin
- Päivä kerrallaan
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen