Sudet on vuonna 2019 perustettu, hardcorea ja räppiä itärannikon jenkkityyliin yhdistelevä jyväskyläläis-seinäjokinen nelikko. Yhtye on juuri julkaissut neljästä kappaleesta koostuvan, ytimekkäimmällä mahdollisella tavalla nimetyn debyytti-EP:nsä omakustanteena. Yhtyeen miehistön taustalta löytyy yhtyeitä crust-viisikko Arrestumista aina screamo/metalcore-ryhmä Snow White’s Poison Biten ja Th13teenthin kautta punkbändi The Boastersiin.

Ensikuulemalta sanomattakin lienee selvää, että Sudet ovat vanhan liiton Cro-Magsinsa, Hatebreedinsa ja Sick of It Allinsa opiskelleet kiitettävästi. Kipakan vaivattomasti päälle vyöryvät biisit osoittavat, että ”EP” on syntynyt kunkin yhtyeen jäsenen hallitessa osaltaan tyylilajin kappaleiden anatomian ja niiden rakentamisen miltei viimeistä piirtoa myöten.

Parisenkymmentä vuotta räppimeiningeissä aktiivina toimineen räppäri-vokalisti Villen tinkimättömän linjan lyyrinen paasaus on asianmukaisen uskottavasti hallussa, ja teknisesti ottaen herran flow toimii oikein mallikkaasti, kuten pitääkin. Siitä huolimatta dynaamista vaihtelevuutta herran ulosantiin välillä kaipaisi. Kielisoittajien maltillisesti viljelemät taustakuorohuudot täydentävät räppitekstejä sen verran hyvin, että yhtyeen olisi toivonut käyttävän niitä kokonaisuudella enemmänkin biisien sanoman vahvistamisen keinona.

Kitaristi Juhon tarkasti pikkaamien junttariffien varaan rakennettujen, noin kolmen minuutin mittaisten biisien tempot yhtye osaa pitää hyvin optimaalisessa kurissa. Tämän myötä basisti Hannun ja rumpali Nikon yhdessä tuhdin jämäkäksi pohjustama rytmityö groovaa raskaana ja tehokkaana äänivallina.

Keskitempoisista ja sitä hitaammista biiseistä koostuvan ”EP”:n osuvimmat biisit löytyvät sen alusta ja lopusta. Höyryjyrän lailla fasistien päälle aatteella ja kokemuksella käyvä ”Nollatoleranssi” olisi muuten hiton kova teos, ellei yksi harmittava, halpaan väkivaltatekoon yllyttävä rivi biisin kertosäkeessä vesittäisi sinällään perustellun ja suuttumukseen oikeutetun tekstin toimivuutta. Albumin väkevimmällä pääriffillä varustettu ja Motörhead-boogietakin kertosäkeessään sisältävä, työelämän oravanpyörässä kitumisen kautta luokkasotabarrikaadeille nyrkkiä heristämään kannustava ”Se oot sinä” myllyttää oikein hyvin. Biisi on rakenteeltaan mallikkaasti koostettu, vaikka tekstin ja Villen vokaalisuorituksen osalta se onkin albumin heikoimpia ja aiheeltaan ennalta-arvattavimpia paukutuksia. Miltei sludge-tempossa painostavasti junnaava ”Polta vatikaani” on puolestaan EP:n monipuolisimpia biisejä. Aiheeltaan se on rohkea sukellus uskonnollisten instituutioiden synkimpiin aihepiireihin sekä sairaimpiin tekoihin ihmisyyttä vastaan. Tosin, vaikka kyse onkin varmasti symbolisesta kielikuvasta, biisi olisi voitu nimetä tyylikkäämminkin, kun otetaan huomioon aihepiirin vakavuus. Kosmeettisista puutteistaan huolimatta kyseessä on eräs ”EP”:n vakuuttavimpia hetkiä.

Verbaalisesti albumin rikkainta löylytystä tarjoilee kuitenkin jokamiesluokan kaksinaamaisille takinkääntäjille sävelet selväksi tekevä päätösraita ”Sä et oo mitään”. Tunnelmansa puolesta lähelle Biohazardin vittuuntunutta pomputusta osuva kappale hahmottuu kuuntelukertojen myötä albumin eheimpänä biisinä. Samalla se kasvaa itse asiassa yhdeksi raikkaimmaksi kotimaisen metakkaräpin biiseistä, joita olen kuullut hetkeen.

”EP”:n sisältö on kauttaaltaan vakuuttavan periksiantamatonta, crossoveria hardcorea, eikä bändi yritäkään keksiä pyörää uudelleen saati päivittää jo vuosikymmeniä sitten vähintään toimivaksi todettua kaavaa. Hyvillä ja tukevilla, muttei kliinisyydellä pilatuilla soundeilla louhitut biisit tarjoilevat harkitun tarkasti vuoroin suoraa, vuoroin koukkua, tiputtaen kuulijan viimeistään loppuerästä, jos ei kanveisiin, niin ainakin köysiin ottamaan lukua. 12-minuuttisena rykäyksenä kokonaisuus pelaa hyvin. Pitkäsoittomitassa joku yhtyeen standardisuorituksesta poikkeava, nopeampi tai herkempi veto toisi yhtyeen biisirepertuaariin toki plussaa. Kun Sudet vielä ymmärtävät pidättäytyä teksteissään itsekriittisempinä ja välttävät niiden osalta kirkasotsaisen impulsiivisuuden ja julistamisen pahimmat karikot, alkaa katu-uskottava paketti olla kauttaaltaan valmis.

7½/10

Kappalelistaus:

1. 1. 1. 1. Nollatoleranssi
         2. Se oot sinä
         3. Polta vatikaani
         4. Sä et oo mitään