”Bändi on peili sille, millaisia ihmisiä me ollaan tänä päivänä” – haastattelussa Ceresian Valot

Kotimaisen Ghost Brigaden raunioista kohonnut Ceresian Valot julkaisee 23. toukokuuta debyyttialbuminsa ”Uumen”. Kaaoszine tavoitti bändin kitaristin Wille Naukkarisen kertomaan tulevasta albumista ja bändin synnystä. Myös yhtyeen vokalisti Panu Perkiömäki pääsi haastattelun aikana kertomaan inspiraatioistaan.

Hei, Ceresian Valot! Miten kevät on startannut, kuka vastaa kysymyksiimme?

Wille Naukkarinen: Moikka, kevät on alkanut mahtavasti! Aika jännittyneissä ja innostuneissa tunnelmissa tietty. Neljän vuoden työ näkee vihdoin päivänvalon, ja ihmiset pääsevät kuulemaan, millaisia biisejä ja levy ollaan tehty, ja millainen bändi Ceresian Valot ylipäätään on. Koko alkukevät on myös jollain tavalla tuntunut vähän absurdiltakin ajanjaksolta. Minä olin henkilökohtaisesti poissa musiikkikuvioista lähes tulkoon kymmenen vuotta, enkä joitain vuosia sitten kuvitellutkaan palaavani enää näihin hommiin. Kymmenessä vuodessa on ehtinyt muuttua moni asia ja olin hieman ehtinyt unohtaa, millaista kaikki oli, kun olin edellisen kerran julkaisemassa levyä. Eli on tavallaan vähän sama fiilis kuin vuonna 1998, jolloin kaikki oli uutta ja ihmeellistä, ja ensimmäinen bändini julkaisi ensimmäisen EP:n. 

Aloitetaanpa ihan alusta. Miten ja milloin idea Ceresian Valoihin syntyi, miten kokoonpano muodostui?

Naukkarinen: Vuonna 2019 Ghost Brigadea, eli neljän Ceresian Valot -jäsenen edellistä bändiä, kysyttiin soittamaan osana Jyväskylän Tanssisali Lutakon 30-vuotisjuhlavuotta. Me ei oltu soitettu kimpassa vuosiin, mutta päätettiin kuitenkin ottaa haaste vastaan ja sovittiin, että soitetaan pari keikkaa. Alettiin treenata ahkerasti ja, jos muistan oikein, pandemia alkoi suurin piirtein kuukautta ennen keikkoja. Esiintymiset tietysti laitettiin jäihin ja siinä sitten ihmeteltiin, miten eteenpäin. Ehti kulua varmaan lähes puoli vuotta ja jossain vaiheessa, kun noita keikkoja oli siirretty jo useita kertoja, alkoi kaikille osapuolille käydä aika selväksi, että pandemia voi kestää aika kauan. Vuosiakin. Sen jälkeen me sitten tavattiin koko porukalla ihan sen takia, että mietitään vähän bändin tulevaisuutta sekä sitä, mitä me tehdään noiden keikkojen kanssa. Päätettiin yksimielisesti, että perutaan keikat, koska se oli tuossa tilanteessa ainoa järkevä vaihtoehto.

Sen jälkeen väläytettiin ilmoille, että mitä, jos jatketaan Ghost Brigadea ja aletaan tehdä uusia biisejä. Noille reunion-keikoille treenaaminen oli ollut kuitenkin ainakin omasta mielestäni bändin parasta aikaa ja oltiin treenauksien jälkeen aika helvetin kovassa iskussa. Meistä viisi oli samoin tein sitä mieltä, että todellakin jatketaan, mutta laulajamme Manne sanoi, ettei lähde enää mukaan. Lopputulema oli se, että bändi hajosi siihen paikkaan. Samassa hetkessä, täysin ennakkoon suunnittelematta ja vähän itsellenikin yllätyksenä, päästin suustani, että mitä jos me viisi jatkettaisiin soittamista yhdessä ja perustetaan uusi bändi. Kaikki vastasivat myöntyvästi. Tarkastettiin samalla Manneltakin, että homma on hänelle ok. Siitä hetkestä alkoi Ceresian Valot -yhtyeen tarina. Aika katkeransuloisissa merkeissä, sillä bändi, jota olin aina pitänyt omana elämäntyönäni, oli juuri laskettu viisi minuuttia aiemmin arkussa multaan, ja nyt olin sitten samojen ihmisten kanssa uudessa bändissä.

Rehellisesti sanottuna meni aika kauan siihen, että sain kerättyä itseni taas kasaan ja prosessoitua sen, mitä tuona päivänä kävi. Se oli todella raskas ajanjakso. Tommi jäi harmittavasti pois uuden bändin kokoonpanosta jo ennen ensimmäisiä treenejä ihan hänen silloisen elämäntilanteensa takia. Me sitten jatkettiin tosiaan neljästään. Tapio oli tullut Ghost Brigaden basistiksi paluukeikkoja varten, mutta Ceresian Valoihin hän vaihtoi kitaraan. Oltiin siis basistia ja laulajaa vailla. Ville oli meille ihan selkeä ykkösvalinta, joten pyydettiin hänet mukaan basson varteen. Villehän oli myös Ghost Brigaden elinkaaressa mukana jonkin verran. Hän suunnitteli esimerkiksi bändin ekan logon ja joitain keikkajulisteita. Hän oli myös aikoinaan ehdolla alkuperäisen basistin seuraajaksi Ghost Brigadeen. Minä hääräsin noina aikoina Panun edellisen bändin tuottajana, autoin heitä kasaamaan biisejä, tekemään kappaleiden sovituksia ja niin edelleen. Yhtenä päivänä kerroin Panulle, että perustettiin GB:n jäsenien kanssa uusi bändi. Vähän sen jälkeen tuli tekstari, että jos minun soundi on sellainen, jota etsitte, olisin kiinnostunut kokeilemaan. Tuossa vaiheessa me oltiin CV-leirissä kuitenkin päätetty, että tehdään ensin kasa biisejä ennen kuin aletaan etsiä laulajaa, jotta varmasti tiedetään, mitä ollaan hakemassa. Tuosta tekstarista ei silloin versonut mitään konkreettista. Kun sitten paljon myöhemmin alettiin bändissä puhua laulajan pestaamisesta, otin Panuun yhteyttä, ja meidän onneksi tarjous oli vielä voimassa. Meillä oli tuolloin olemassa varhainen versio “Ajattomuus / Rajattomuus” -biisistä, jonka laitoin Panulle ja sanoin, että tee siihen laulut. Hän lähetti demon seuraavana päivänä takaisin. Muistan hyvin elävästi, kun kävelin kotini takapihalle, laitoin luurit päähän ja painoin play. Koko keho meni kananlihalle ja aloin itkeä. Laulusoundi, lyriikat ja melodiat, siinä ei ollut mitään sellaista, jonka olisin itse tehnyt toisin tai mitään, jota olisin jäänyt kaipaamaan. Eli omasta puolestani homma oli ihan selvä. Onneksi myös muut jäsenet olivat samaa mieltä ja saatiin Panu bändiin. 

Miten kuvailisit musiikillista tyyliänne, millaisia elementtejä pidät tärkeinä omassa soundissanne?

Naukkarinen: Todettakoon heti kärkeen, ettei Ceresian Valot ole metallibändi. Tiedän, että osa ihmisistä olettaa niin meidän historian takia. Sen takia koen, että varsinkin näin alussa on tärkeää, että se sanotaan ääneen. Levyllä on paljon metallisia elementtejä ja kaikuja meidän historiasta, mutta ne eivät yksinään tee meistä metallibändiä. Metalli on yksi monista rakennuspalikoista muiden joukossa. Sanoisin, että “Uumen” on alternative-musiikkia, joskin tavallista raskaampaa sellaista. Ollaan itse käytetty termiä “heavy alternative”, joka kuvaa meininkiä ihan hyvin niille, jotka kaipaavat helppoa vastausta. Ehkä tärkeimmät yksittäiset jutut, jotka määrittelevät Ceresian Valoja, on ensinnäkin se tietynlainen melankolisuus ja haikeus, joka on läsnä levyn jokaisessa kappaleessa. Oli se sitten raskaan kitaravallin muodossa tai kepeämmässä fiilistelyssä. Sen lisäksi suomen kieli on iso osa soundia. Ainakin henkilökohtaisella tasolla lyriikat ovat tulleet paljon tärkeämmiksi Ceresian Valoissa kuin muissa bändeissä, joissa olen ollut. Nuoruuden angsteista on menty kauas, ja näin kuuntelijan vinkkelistä sanoisin, että Panun lyriikoissa on iän tuomaa elämänkokemusta ja sen myötä taitoa ja näkemystä kirjoittaa vaikeista ja synkistäkin aiheista tavoilla, jotka pureutuvat hieman pintaa syvemmälle. Koen sen ainakin itse niin. Lisäksi nostaisin esiin isot kontrastit musiikissa eli mennään hyvin hauraista, tummasävyisistä, ajoittain jopa triphop-maisista tunnelmista aina metallisen raskaisiin riffeihin. Muutamia progemaisia yksityiskohtiakin löytyy. Eräs ystäväni totesi taannoin “Ajattomuus / Rajattomuus” -singlestä, että kappaletta kuunnellessa tuntuu kuin olisi elokuvan sisällä. Siitä innostuneina ollaan välillä nostettu esiin sana “cinematic”. 

Ensimmäinen albumi “Uumen” julkaistaan 23. toukokuuta. Mitä albumilta on odotettavissa?

Naukkarinen: Edellinen kysymys vastaakin jo musiikilliseen sisältöön aika kattavasti. Muutoin sanoisin, että albumi on tsekkaamisen arvoinen niille, joille hyvä kappale on genreä tärkeämpää. Sanoin ihan samaa myös Ghost Brigaden levyistä, koska myös niiltä levyiltä löytyy kaikkea puhtaasta alternative rockista pop-maisiin tunnelmiin ja akustisen meiningin kautta doomiin. Ja miksen suosittelisi kaikille muillekin, joita kiinnostaa yleisilmeeltään melankolinen musiikki, joka seikkailee sekä raskaissa että kevyissä tunnelmissa pakettina, jota ei välttämättä ole tehty tuhatta kertaa aiemmin. Albumi sisältää useita biisejä, jotka nostan säveltämieni biisien kärkikastiin. Kitaroissakin kuuluu tyylini tehdä riffejä ja melodioita. Arvelisinkin, että ainakin osalle niistä, jotka ovat seuranneet meidän edellistä bändiä, voisi uusi levy toimia hyvin! 

Millaista palautetta olette saaneet tähän mennessä julkaistuista kappaleista? Onko palaute ollut yllättävää jollakin tavalla?

Naukkarinen: Toinen single “Valojuovat” ilmestyi vasta pari päivää sitten, joten siitä on vielä liian aikaista sanoa oikeastaan mitään. Ekan singlen (“Ajattomuus / Rajattomuus”) suhteen on pakko sanoa, etten ole koskaan saanut niin positiivista ja erityisesti syväluotaavaa palautetta. Ghost Brigaden kanssa palaute oli yleisesti ottaen “hyvä biisi” -tyyppisiä nopeahkoja heittoja. Kun “Ajattomuus / Rajattomuus” -biisi julkaistiin, saatiin useita viestejä ja kommentteja, joista useimpia yhdisti se, että ihmiset kirjoittivat kappaleesta vähän normaalia pidempiä analyysejä. Ja nimenomaan sen takia, kun he olivat tykänneet kappaleesta niin paljon. Se on tuntunut ihan älyttömän hyvälle. Sen lisäksi olen nähnyt keikoilla kavereita, ja monet ovat tulleet juttelemaan biisistä oikein pitkän kaavan mukaan. Eräs mainitsi useaan kertaan, että kappale on parasta ties kuinka moneen vuoteen, ja toinen taas kertoi purskahtaneensa itkuun bussimatkalla. Tiedän yli viisi ihmistä, jotka ovat toisistaan tietämättään maininneet, että yhdistävät laulun 70-luvun Suomi-progeen. Se on ollut aika merkillistä mutta siistiä! Me ei itse oltu tiedostettu sitä lainkaan levyä tehdessä, joten se on ollut ehkä se isoin yllätys. Palaute on ollut tosi hyvää! Olen tehnyt pari ensimmäistä haastattelua ulkomaille, ja niiden perusteella vaikuttaa, että bändi on otettu lämpimästi vastaan. Se on tosi hienoa ja tavallaan vähän yllättävääkin, koska ollaan kuitenkin suomeksi laulava bändi. Rehellisyyden nimissä on myös sanottava, että aika paljon pelotti syvän päädyn Ghost Brigade -fanien palaute. Se oli melkeinpä se ainoa negatiivinen asia, jota puntaroin bändin alussa. Että mitä, jos he eivät hyväksy meitä, kun Ceresian Valot ei olekaan Ghost Brigade part 2, eivätkä ymmärrä, että sävelsin uusimmat GB biisit 12-13 vuotta sitten. Aika paljon on virrannut vettä sillan alla sen jälkeen. Olen säveltäjänä sekä ihmisenä osittain eri tyyppi kuin silloin. Me kaikki ollaan. Ja juuri sen takia Ceresian Valoista tulikin tällainen bändi. Se on peili sille, millaisia ihmisiä me ollaan tänä päivänä, ja millainen musiikki puhuttelee meitä. Mutta onneksi näyttää siltä, että huolet ovat olleet aika lailla turhia. Olen itsekin nyt tajunnut selkeämmin, että suurin osa jengistä on ihan fiksua. Kaikkihan toki tajuavat, että jos me perustetaan uusi bändi, kuulostaa se erilaiselta. Olisi ollut suorastaan noloa perustaa uusi bändi, joka kuulostaa ihan Ghost Brigadelta. Ei mitään järkeä. Jos me oltaisiin haluttu kuulostaa Ghost Brigadelta, mehän oltaisiin silloin tietysti jatkettu bändiä uudella laulajalla, eikö niin? 

Miten kirjoitus- ja äänitysprosessit sujuivat? Kuinka kauan albumin valmistuminen kesti, poikkesiko se jotenkin aiempien projektien prosesseista?

Naukkarinen: Kirjoitusprosessi olikin aika jännä ajanjakso. Minähän en ollut soittanut kitaraa GB:n telakalla olon aikana juuri ollenkaan, niin jokainen voi varmaan kuvitella, mikä riffien ja melodioiden tulva sieltä tuli, kun aloin tosissani tehdä Ceresian Valot -biisejä. Mutta positiivinen ongelma siis… On ollut ihan älyttömän siistiä taas päästä sävellyspuuhiin. Se on kuitenkin sitä minun ominta tonttia musahommissa. Ehkä jopa lempijuttu. Joni sävelsi, lauloi, nauhoitti ja miksasi “Uumen”- ja “Hyöky”-biisit mutta luulen, että hänen musavelho-taidoillaan niissä ei kestänyt kauan. Prosessi on vuosien varrella pysynyt aika lailla samanlaisena, eli teen instrumentaali-demot Logic Prolla. Siellä on kaikki kitarat, basso, ohjelmoidut rummut, sovitus sekä ainakin osa synista. Joskus joitain perkussioita myös. Sen jälkeen sitten pompotellaan demoa Panun kanssa edes takaisin kunnes molemmat ovat tyytyväisiä. Panu tekee laulut ja suurimmilta osin myös lyriikat.

“Ajattomuus / Rajattomuus” -kappale on ainoa poikkeus, sillä myös minä ja Joni kirjoitettiin siihen sanoituksia, ja Joni laulaa liidit kappaleen loppupuolen raskaassa kohdassa Panun sijaan. Ghost Brigaden prosessi oli hieman erilainen, sillä laulut ja kiipparit tulivat demoille mukaan vasta paljon myöhemmin, lähempänä albumin nauhoituksia. Albumin tuottamishommat, äänitys, miksaus ja masterointi me tehtiin täysin itse, koska siihen löytyi tarvittava osaaminen. Ja jos jotain ei osattu, otettiin selvää ja jatkettiin. Kitaroita me aloitettiin aluksi nauhoittaa Veli-Matin studiolla mutta huomattiin pian, ettei se ollut ajankäytöllisesti kovin fiksua. Me hommattiin Tapion kanssa vähän lisää gearia, ja saatiinkin sitten hoidettua kitaraäänitykset sillä tavoin maaliin kotistudioista käsin. Joni äänitti kiipparit sekä muutamia laulujuttuja omalla studiollaan. 

Prosessi oli älyttömän pitkä, me nauhoitettiin ekassa erässä vain osa levystä eli “Ajattomuus / Rajattomuus”, “Taivaankatsoja” ja “Pohjavirtauksia”. Noilla biiseillä lähdettiin etsimään levytyssopimusta, joten siinä kohtaa oli pitkä tauko, kun levybisnes-säätämiseen meni aika kauan aikaa. Sen jälkeen treenattiin loput biisit ja jatkettiin äänitykset loppuun. Kun kuvioon vielä ynnätään vuorotyöt, perheet ja jäsenet kolmesta eri kaupungista, olihan se välillä aikamoinen soppa. Levyn työnimi oli jossain vaiheessa “Finnish Democracy”. Minä ja Veli-Matti hoidettiin hommaa koko ajan eteenpäin, minä puuhailin vähän niin kuin tuottajana Veli-Matin kanssa, ja Veli-Matti äänitti. Aikamoiseen rääkkiin joutui loppubändi, kun puikoissa oli kaksi minun ja Veli-Matin tapaista perfektionistia. Selvittiin kuitenkin hyvin ja nyt ollaan aika paljon viisaampia ja tiedetään, mitä kaikkea kannattaa ja ei kannata tehdä seuraavalla kerralla! Miksausten kanssa tehtiin niin, että Veli-Matti miksasi ensimmäiset versiot, jotka kävivät sitten bändillä kommenttikierroksella. Kommenttien pohjalta jatkettiin Veli-Matin kanssa kahdestaan miksausurakka loppuun. Joni lopulta masteroi albumin omassa studiossaan, ja minä tein kansitaiteet, bändikuvat ja ekan lyriikkavideon. Eli kunnon esimerkki DIY-meiningistä, sillä albumille, kansille, kuville ja videolle tuli hintaa tasan nolla euroa. 

Mistä ammennatte inspiraatiota kappaleisiinne? Onko teillä tiettyjä teemoja, joita haluatte tuoda musiikissanne esiin?

Naukkarinen: Inspiraatiohan voi tulla mistä tahansa. Näin levykeräilijänä ja musiikkifanina tulee kuunneltua aivan järjettömät määrät musiikkia, ja kai se on niin, että jokaisesta kuunnellusta sekunnista tarttuu jotain matkaan, vaikkei sitä edes itse tajuaisi. Välillä inspiraation lähdettä on lähes mahdoton identifioida ja joskus riittää, että musiikki aiheuttaa yksinkertaisesti niin vahvoja tunnetiloja, että saa itsekin kipinän siirtyä kitaran varteen. Onhan säveltäminen hullun hommaa, kun me kaikki jahdataan sitä täydellistä biisiä, vaikka tiedetään, ettei sitä koskaan tule. Aina voi tehdä paremman biisin kuin edellinen. 

Panu Perkiömäki: Tommi Liimatta on joskus todennut: ”Luen jotta kirjoittaisin”. Samaistun siihen täysin. En tarkoita sillä idolisointia tai matkimista vaan sitä, että vaikkapa lause tai kaksi jostain kirjasta saattaa saada omassa mielessäni aikaan täysin omia polkujaan kulkevan ajatusketjun. Jossain kohtaa se muotoutuu lauluksi, joka saattaa olla vaikkapa aiheeltaan tai tunnelmaltaan aika kaukanakin alkuperäisestä innoittajastaan. Olen tekijänä sellainen, että jonkin pitää aina tönäistä se luova työ liikkeeseen. Luontodokumentit on toinen tärkeä inspiraation lähde. Laulumelodioiden osalta suurin innoittaja on tietysti Willeltä tullut instrumentaalidemo, joka vaan jollain tapaa ”alkaa soida” minun päässäni ja muotoutuu sitten laulumelodiaksi. Tekstittäjänä minulla ei ole millään tavalla määriteltyä sanomaa. Laulut ovat tarinoita, joissa kommentoidaan tai tuodaan esille yhteiskunnallisiakin epäkohtia, jotka häiritsevät minua. Mielestäni jokainen kuulija kokee ja tulkitsee ne kuitenkin omalla tavallaan. Lähinnä haluaisin saada ihmiset ylipäätään ajattelemaan – itseään, toisiaan, tekojaan ja niiden seurauksia. 

Miltä tuoreen yhtyeen keikkakalenteri näyttää tässä vaiheessa? Missä kaikkialla teidät voi nähdä?

Naukkarinen: Meillä on syksymmällä tulossa muutamia esiintymisiä, mutta niitä ei ole vielä julkistettu, joten täytynee vielä vaieta niistä. Ollaan kuitenkin hiljalleen jo aloitettu keikkasetin treenaus, ajatukset on jo vahvasti livehommissa ja mielellään tehdään keikkoja mahdollisuuksien mukaan. Jos joku kiinnostunut promoottori lukee tätä, voi bändiin ottaa keikka-asioissa suoraan yhteyttä. 

Millaiset tulevaisuuden suunnitemat yhtyeellä on? Oletteko asettaneet tavoitteita?

Naukkarinen: Minä olen ihan avoimesti sanonut, että kaikki tavoitteet, joita olen koskaan asettanut, toteutuivat jo tuhatkertaisesti Ghost Brigaden kanssa. Olen päässyt kiertämään, soittamaan festareita, tekemään levyjä ja tutustunut muutamiin teinivuosien idoleihin. En osaisi enempää pyytää. En muutenkaan koskaan ajatellut tekeväni tästä itselleni päivätyötä, eli senkään suhteen ei ole stressiä. Tänä päivänä minulle on tavoitteita tärkeämpiä juttuja, että saan soittaa musaa hyvien ystävien kanssa ilman turhaa draamaa ja säveltää sekä julkaista oman näköistä, meille tärkeää ja oikeista syistä tehtyä musiikkia, joka jää elämään, kun meistä joskus aika jättää. “Leave a mark” niin kuin The Hellacopters laulaa. Tulevaisuuden suunnitelmat ovat keikkailu sekä kakkosalbumi, jonka sävellysprosessi on jo hyvässä vaiheessa! 

Kiitoksia ajastasi! Haluaisitko sanoa vielä lopuksi jotakin Kaaoszinen lukijoille?

Naukkarinen: Kiitos tuhannesti haastattelusta! Kaaoszinen lukijoille haluaisin sanoa, että käykää tsekkaamassa “Uumen” toukokuussa, kun levy ilmestyy. Toivottavasti nähdään keikoilla! Ja muistakaa kuunnella hyvää musaa, se antaa sielulle vähän hengähdystaukoa tässä järjettömässä maailmassa!