”Bändiä on vaikea sovittaa mihinkään muottiin, eikä meillä ole siihen tarvettakaan” – haastattelussa ensimmäisen pitkäsoiton julkaissut The Chiefs

Kotimainen The Chiefs julkaisi ensimmäisen pitkäsoittonsa 27. kesäkuuta. Yhtye on varsin mielenkiintoinen kokonaisuus, joka jakaa varmasti mielipiteitä niin musiikillaan kuin myös mieleen painuvalla levynkannellaan. Lyriikoiden tumma huumori ja synkkä maailmankuva haastaa normit – tai tekee niistä suorastaan pilkkaa. The Chiefsia on hieman haastavaa esitellä toimittajan sanoin, joten Kaaoszine pyysi heidät haastatteluun kertomaan itse, mistä on kysymys.

Tervetuloa Kaaoszinen haastateltavaksi! Ketkä ovat kysymyksiin vastaamassa?

Jyrki Riekki (laulu) ja Jelina Rahikainen (kitara, laulu).

Esitelkää The Chiefs omin sanoin?

Riekki: Omien tekemisten analysointi on aika arveluttavaa, joten olisi parempi, jos joku muu meidät esittelisi… Likaista rokkia, jota on vaikea sovittaa mihinkään muottiin, eikä meillä ole siihen tarvettakaan. Sitä tehdään mitä tulee ja anturit sojottaa joka suuntaan. Tähän voisi lainata Belle Phoenixia: ”Brutal in their delivery of sound and venomous like snakes, confronting and challenging, bursting through the constructs of mind!”

Miten, missä ja milloin kaikki sai alkunsa? Onko miehistö pysynyt samana, vai onko siinä ollut muutoksia?

Riekki: Aloitimme Jelinan kanssa kahdestaan nimellä The Secret Chiefs joskus vuonna 2018. Testattiin bändiin muutamia jäseniä, muttei samankaltaista paloa löytynyt. Päinvastoin porukka luikki kotiin, kun jankutin maanisesti baarissa, miten kova bändi tästä tulee! Se oli kai liikaa, että olisi pitänyt ruveta niin sanotusti laittamaan lihaa luiden päälle. Galleria Rankassa vedettiin testikeikka Kauko Röyhkän lämppärinä. Sen jälkeen Lapinlahti Livertää -kesätapahtumassa esiinnyttiin duettona, ja se oli sitten kantautunut Hietaniemen hautausmaalle. Siellä istuskeli Mike Henry Leak puolisonsa kera, ja he tunnistivat mölinän edellisestä bändistäni (Then Came Bronson). Ne polkaisivat paikalle ja ehtivät kuulla vissiin kaksi biisiä. Mika sitten ehdotti, että voisi ruveta rumpaliksi. Veivattiin jonkun aikaa kolmestaan ja soitettiin pari keikkaa, ainakin Vastavirralla, Loosessa ja Rankassa.

Kampin Kalevan Krouvissa tavattiin sitten Aukusti Hukka. Jotenkin hän päätyi basson varteen, ja soitettiin ainakin Wallun klubilla, joka oli silloin Villissä Wäinössä. Jossain vaiheessa Mika ilmoitti, että ei enää pystynyt hakkaamaan rumpuja. Oltiin juuri istumassa Bar Loosessa Jelinan kanssa, ja samaan paikkaan oli juuri sovittu keikkakin. Ei jääty märisemään, vaan mieleen putkahti eräs Ville Bar Mendocinosta Kampin kulmilta. Hänet oli helppo houkutella mukaan, ja se asenne teki vaikutuksen.

Street Mike puolestaan tavattiin joskus samassa kuppilassa, ja ihastuin sen mystiseen olemukseen sekä säihkyviin silmiin. Hän veti soolokeikan Galleria Rankassa, ja siinä sitten tuli puhetta, että se tulisi toiseen kitaraan. Siinäpä tämä kokoonpano sitten viimein oli, ja tästä oli haaveiltu vuodesta 2018, eli viisi vuotta. Kaikki jätkät löytyivät tavallaan Bar Mendocinosta, koska myös Hukka oli sen vakioasiakkaita. Tämä oli se kokoonpano, jonka kanssa levy lopulta äänitettiin Sonic Pump Studiolla loppuvuodesta 2024.

Välissä käytiin kokeilemassa äänityksiä myös vastikään edesmenneen Kyösti ”Köpi” Toivasen studiolla Leinelässä. Nauhoitus meni jotenkin pieleen, kun ei osattu keskittyä. Muutama ihan kunnon otto saatiin kuitenkin, kiitos Köpin! Viimeinen keikka tuolla jengillä soitettiin Semifinalissa vuonna 2024. Sen jälkeen treenattiin levyä varten ja mentiin studioon. Nauhoitusten jälkeen Street Mike jätti bändin. Sen jälkeen Then Came Bronsonista tuttu Kari Malmio päätyi kosiskelun kohteeksi ja Hukka vaihtui Jukka ”Mougli” Nymaniin. Sanotaanko näin, että toiselle tämä meidän meininki oli liikaa ja toiselle liian vähän…

Minä ja Jelina taas tavattiin alun perin, kun olin hänen opettajansa Vapaan Taidekoulun maalauskurssilla. Sain säväreitä, kun Jelina kertoi ihailevansa Abruptumia. Tony ”It” Särkkä oli lapsuudenystäväni ja sellainen black metal -underground-legenda, ettei tämä olisi heti tullut mieleen.

Mitä kertoisitte hiljattain ilmestyneestä albumista: Oliko sen tekeminen haastavaa vai helppoa? Kenen idea melko mieleenpainuva kansikuva olikaan?

Oltiin keikalla Lahden Torvessa ja tutustuttiin Taito Palvaseen (Sonic Punter, HowSka) joka innostui meidän meiningistä. Hän otti asiakseen saada meidät kunnon studioon mahdollisimman pian, jotta saataisiin odotettu ensimmäinen levy ulos. Taito tutustutti meidät Julius ”Hjulttio” Janssoniin, joka päätti äänittää ja miksata levyn opinnäytetyönään. Äänityspaikaksi valikoitui Sonic Pump Studios Kalasatamasta. Siellä sitten marraskuussa 2024 vedettiin 13 biisiä kahdessa päivässä.

Päätettiin, että jokainen biisi soitetaan korkeintaan kolme kertaa, ja jos ei niillä kerroilla onnistu, niin annetaan olla. Kaikki soitettiin livenä: laulutuplauksia ja perkussioita lukuun ottamatta. Taito toimi taiteellisena tuottajana, ja sai muun muassa sen aikaiseksi, että Jelina lauloi leadit biisiin ”Baby Craves Human Flesh”. Taitolla oli visio tämän suhteen ja onneksi tämä myös toteutui. Tästä minäkin olin haaveillut pitkään, ja onneksi lopullinen potku perseelle viimein tuli. Jelina tulee laulamaan lähitulevaisuudessa pirusti enemmän, odottakaa vaan!

Rahikainen: Levynkansi syntyi niin, että keksin muotoilla Jyrkin rintakarvoista bändin nimen. Teksti oli kuitenkin liian epäselvä lopulliseksi kansikuvaksi, joten se tehtiin uudestaan lisäämällä soppaan hieman muitakin karvoja… Olihan tässä nyt ainekset klassikoksi. On tullut muutamasta eri osoitteesta kommenttia tyyliin: ”Tosi hyvä levy, mutta en minä kyllä tuota omaan hyllyyn laittaisi”. Joku siinä kuvassa ilmeisesti joitakin keski-ikäisiä miehiä vähän jännittää, kumma juttu!

Riekki: En tiedä oliko sillä vaikutusta, kun erään todella kostean ja sekavan yön läpi kestäneen sekoilun jälkeen mentiin Kalevan Krouviin heti aamulla ovien auetessa. Mulla oli likainen verkkaritakki, joka on joskus ollut kirkkaan keltainen. Jostain syystä alla ei ollut paitaa, ja rinta rehotti ylväästi esillä. Krouvin henkilökunnan mielestä rinta pitää olla baarissa peitettynä ja aiheesta saatiin kiistely aikaiseksi. Tiskin päässä istui sama vakioäijä niin kuin aina, joka päätti yhtyä valituskuoroon. Hän rupesi siinä sitten mussuttamaan, että Suomessa pitää olla baarissa paita päällä, ja mitä se nyt keksikään ruveta siinä pätemään. Siinä aikamme uhottiin, ja loppujen lopuksi paikalle tuli vartija. Äijä oli ihmeen ystävällinen ja ymmärsi myös meidän näkökulman asiaan. Ajattelin, että tämäpä harvinaista, tai sitten sillä oli vaan samat lääkkeet kuin meillä. Joka tapauksessa, meidän koplalle räpsähti kahden kuukauden porttikielto. Oli siinä kova kolmikko: minä, Jelina ja kuvanveistäjä Aarno Rankka.

Kuka/ketkä ovat pääasiallisia biisintekijöitä ja mistä inspiraatio ja aiheet löytyvät?

Riekki: Tähän saakka Jelina ja minä ollaan tehty enimmäkseen biisit ja kaikki sanat. Prosessi on ottamassa nyt uutta suuntaa, ja seuraava levy hahmottuu ehkä vähän kollektiivisemmin kuin aiemmin. Lähtölaukauksena lyriikoille voivat toimia monet asiat, joista muutama esimerkki: Pier Paolo Pasolinin väkivaltainen kuolema seksuaalisuutensa vuoksi, lapsuuden traumat ja väkivalta monissa muodoissaan, Jeffrey Epsteinin hyväksikäyttörinki, nuoren Dolly-tytön väkivaltaiset kokemukset ja omatkin kostofantasiat. Kosto teemana on ylipäätään hyvin usein tapetilla. Destruktiivisten energioiden muuttaminen luovuudeksi on yleensäkin isossa osassa taiteellista prosessia ja elinehto!

Jos annan käyttöön kolme sanaa, joilla kuvailla The Chiefsia, niin mitkä ne olisivat?

DEMONS WITH AMPS!

Terveiset Kaaoszinen lukijoille?

Tämmöstä kuppa-cum-rokkibändiä ei ole Suomessa toista, joten käy keikoilla!

The Chiefs on nähtävissä seuraavan kerran livenä Helsingissä KULT-klubilla 4. lokakuuta. Samana iltana esiintyvät myös Sonic Punter ja Drug Store Raid. Ennakkoliput myy lippu.fi.

Tutustu bändiin lisää näistä linkeistä: Instagram, Facebook, YouTube